JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sinä vai te?

Honkala Heikki
Nykyiset blogit
6.10.2018 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181006063400

Men­ty­ä­ni Ruot­siin ke­sä­töi­hin vuon­na 1973 tu­tus­tuin yh­teis­kun­taan, jos­sa kaik­ki si­nut­te­li­vat. Oli se yleis­tä Suo­mes­sa­kin, mut­ta län­ti­nen naa­pu­ri­maam­me oli edel­lä.

Lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni lä­hi­pii­ri oli ol­lut si­nut­te­le­va ja se rin­nas­tui mie­les­sä­ni tasa-ar­voon. Epä­muo­dol­li­nen pu­hut­te­lu­ta­pa sopi ihan­tei­sii­ni.

Lii­ke-elä­mäs­sä toi­mies­sa­ni opin, et­tä soit­ta­es­sa­ni ke­nel­le ta­han­sa joh­ta­jal­le tai pääl­li­köl­le, si­nu­tel­laan heti. Tun­tui, et­tä asi­as­ta oli teh­ty hil­jai­nen so­pi­mus.

Siir­ryt­ty­ä­ni opet­ta­jan teh­tä­viin huo­ma­sin si­nut­te­lun val­lit­se­van myös kou­lu­maa­il­mas­sa. Mi­nul­le sopi, et­tä myös opis­ke­li­jat si­nut­te­li­vat mi­nua. Ihan kai­kil­le se ei ol­lut help­poa. Eri­tyi­ses­ti ve­nä­läi­sil­le opis­ke­li­joil­le tun­tui opet­ta­jan si­nut­te­le­mi­nen lä­hes mah­dot­to­mal­ta.

Kun kä­vin kan­sa- ja op­pi­kou­lua, opet­ta­jan si­nut­te­le­mi­nen ei ol­lut ta­pa­na. Sa­nan ’te’ käyt­tä­mi­nen oli kui­ten­kin har­vi­nais­ta. Opet­ta­ja-sa­nan käyt­tä­mi­nen riit­ti.

Suo­mes­sa si­nu­tel­laan kaik­ki­al­la, mis­sä ko­koon­nu­taan jon­kin yh­dis­tä­vän asi­an pa­riin, ta­va­taan usein ja tu­tus­tu­taan ai­na­kin pin­nal­li­ses­ti. Epä­muo­dol­li­ses­ta pu­hut­te­lu­ta­vas­ta on tul­lut lä­hes nor­mi.

Si­nut­te­le­mi­nen le­vi­si ai­koi­naan hy­vin no­pe­as­ti. Sik­si iäk­käil­le ih­mi­sil­le tei­tit­te­ly voi yhä tun­tua luon­te­vam­mal­ta. Kaik­ki ei­vät ha­lua esiin­tyä iki­nuo­ri­na. Seu­ra­sin ker­ran kah­den so­ta­ve­te­raa­nin kes­kus­te­lua. He tei­tit­te­li­vät toi­si­aan, vaik­ka heil­lä mo­lem­mil­la on täy­ty­nyt ol­la ko­ke­muk­sia so­dan hir­vit­tä­vis­tä olo­suh­teis­ta. Eh­kä he pi­ti­vät etäi­syyt­tä sik­si, et­tei­vät ha­lun­neet ru­ve­ta muis­te­le­maan yh­des­sä ko­ke­mi­aan kau­heuk­sia. Vies­tiä voi pu­hut­te­lu­muo­don va­lin­nal­la­kin.

Eräs tai­tei­li­ja piti ker­ran esi­tel­mää erääs­sä tai­de­mu­se­os­sa. Hän vas­tai­li myös kuu­li­joi­den ky­sy­myk­siin. Eräs hän­tä van­hem­pi hen­ki­lö tei­tit­te­li hän­tä. Tämä ta­pah­tu­ma jäy­kis­ti ti­lai­suu­den tun­nel­maa. Ai­na­kin mi­nun oli sen jäl­keen han­ka­la muo­toil­la kom­ment­te­ja­ni tai­tei­li­jal­le.

Olen jou­tu­nut ai­ka har­voin ti­lan­tei­siin, jois­sa tei­tit­te­le­mi­nen on tun­tu­nut vält­tä­mät­tö­mäl­tä. Olen jos­kus saa­nut kui­ten­kin ojen­nus­ta tei­tit­te­lys­tä, vaik­ka ky­sees­sä on ol­lut mi­nua mer­kit­tä­väs­ti van­hem­pi hen­ki­lö. Voi ol­la vai­kea ar­va­ta, mi­ten ku­kin se­ni­o­ri ha­lu­aa kans­saan pu­hut­ta­van. Var­maan aut­tai­si, jos al­kai­sim­me kaik­ki kan­taa S- tai T-kir­jai­mis­ta rin­ta­merk­kiä il­mais­tak­sem­me, mi­ten so­pii lä­hes­tyä.

Mie­les­tä­ni etäi­syy­den ja lä­hei­syy­den osoit­ta­mi­sen ta­vat ei­vät vii­me vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa ole ke­hit­ty­neet sel­lai­sek­si jär­jes­tel­mäk­si, jos­sa pu­hut­te­lu­ta­van va­lin­ta oli­si joka ti­lan­tees­sa help­poa. Il­man­kos tei­tit­te­ly tun­tuu ole­van pa­laa­mas­sa.

Jos soi­tan jo­hon­kin asi­a­kas­pal­ve­luun aa­mu­päi­väl­lä, on kä­te­vää ter­veh­tiä sa­no­mal­la ’huo­men­ta’, kos­ka se so­pii kai­kil­le. Il­ta­päi­väl­lä on han­ka­lam­paa. Jos sa­non ’päi­vää’, saa­tan saa­da vas­tauk­sek­si ’hein’. Tu­lee sel­lai­nen tun­ne, et­tä jo­kin meni vi­kaan. Jos taas aloi­tan epä­muo­dol­li­ses­ti, saa­tan saa­da vas­tauk­sek­si vai­vau­tu­neen ’hein’. Voi ol­la, et­tä en ole op­pi­nut sa­no­maan ’hei­tä’ oi­kein. Sa­man­ta­pai­sia ko­ke­muk­sia olen saa­nut kau­pois­sa asi­oi­des­sa­ni.

Mi­nun on täy­sin mah­do­ton­ta tei­ti­tel­lä mi­nua nuo­rem­pia ih­mi­siä. En ole kos­kaan op­pi­nut sii­hen. Sään­nöt toki tie­dän. Kun si­nut­te­len nuor­ta asi­a­kas­pal­ve­li­jaa, an­nan hä­nel­le ta­val­laan lu­van si­nu­tel­la mi­nua. Hän saat­taa kui­ten­kin jat­kaa tei­tit­te­lyä. Se­kin so­pii mi­nul­le. Asi­oin­ti­ti­lan­teis­sa epä­sym­met­ri­syys toi­mii ihan hy­vin, kun ikä­e­ro on suu­ri.

En muis­ta kos­kaan osal­lis­tu­nee­ni si­nun­kaup­po­jen te­ke­mi­seen. Kun olin nuo­ri ai­kui­nen, eräs mi­nua huo­mat­ta­vas­ti van­hem­pi mies sa­noi, et­tä voi­sin kut­sua hän­tä se­däk­si. En in­nos­tu­nut asi­as­ta, mut­ta jäl­keen­päin aja­tel­len täti ja setä voi­si­vat voi­si­vat ol­la mo­niin ti­lan­tei­siin käyt­tö­kel­poi­sia sa­no­ja. Eh­kä nuo­ruu­den ide­a­lis­mi­ni al­kaa hei­ke­tä.

Rans­kas­sa kaik­ki toi­sil­leen tun­te­mat­to­mat tei­tit­te­le­vät toi­si­aan. Se on it­ses­tään­sel­vyys. Käy­tän­tö toi­mii oi­kein hy­vin. Kaik­ki tie­tä­vät pe­li­sään­nöt ja kom­mu­ni­koin­ti on sik­si help­poa.

Jos joku tö­näi­see mi­nua va­hin­gos­sa ka­dul­la, ’par­don mon­sie­ur’ kuu­los­taa oi­kein so­pi­val­ta. Suo­mes­sa her­roit­te­lu saat­tai­si he­rät­tää kum­mas­tus­ta. Pu­hut­te­lu­muo­don käyt­tö on hy­vin kult­tuu­ri­si­don­nais­ta. Kun ker­ran pa­hoit­te­lin sa­tun­nai­sel­le eng­lan­ti­lai­sel­le mie­hel­le jo­ta­kin ja käy­tin il­mai­sua ’sir’, hän tuoh­tui. Ym­mär­rän hä­nen tah­to­neen al­le­vii­va­ta, et­tei hän kuu­lu sii­hen sää­tyyn, jon­ka edus­ta­jia pu­hu­tel­laan noin.

Suo­ma­lais­ten pu­hut­te­lu­käy­tän­tö­jen va­kiin­tu­mat­to­muus hie­man häi­rit­see mi­nua. Sai­raa­lois­sa hoi­ta­jat saat­ta­vat siir­tyä sa­mas­sa kes­kus­te­lus­sa si­nut­te­lus­ta tei­tit­te­lyyn ja taas ta­kai­sin. Useim­mat hoi­ta­jat toki si­nut­te­le­vat luon­te­vas­ti. Eräs lää­kä­ri it­se­päi­ses­ti tei­tit­te­li mi­nua. Ar­vi­oin hä­net hie­man it­se­ä­ni nuo­rem­mak­si ja toi­voin hä­nen mu­kau­tu­van si­nut­te­luu­ni. Hän tai­si lo­pul­ta tai­pua.

Mie­les­tä­ni ei ole oleel­lis­ta mil­lai­sia muo­to­ja pu­hut­te­lu­käy­tän­töi­hin si­säl­tyy, mut­ta vuo­ro­vai­ku­tus oli­si asi­oin­ti­ti­lan­teis­sa vai­vat­to­mam­paa, jos ta­vat oli­si­vat joh­don­mu­kai­sia. Si­nut­te­lu so­pii Suo­men kal­tai­seen poh­jois­maa­han, jos­sa ei ha­lu­ta ko­ros­taa hie­rar­ki­aa. Hie­no­sää­töä eh­kä kui­ten­kin tar­vit­tai­siin. Mi­nul­le riit­täi­si ter­veh­ti­mi­sen su­ju­voi­tu­mi­nen.

Ar­ve­len tei­tit­te­lyn pa­luun joh­tu­van sii­tä­kin, et­tä asi­a­kas­pal­ve­li­joi­ta kou­lu­te­taan pu­hut­te­le­maan eri­tyi­ses­ti vart­tu­nei­ta ih­mi­siä muo­dol­li­ses­ti.

Eh­kä osa ko­ke­mas­ta­ni on­gel­mas­ta on­kin kor­vie­ni vä­lis­sä. Tai­dan rim­puil­la sitä vas­taan, et­tä alan näyt­tää elä­ke­läi­sel­tä.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys