JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Suu­ris­sa pie­nis­sä seu­rois­sa

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
22.10.2018 6.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181022060900

Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni is­tun rak­kai­den lä­heis­te­ni vie­ras­vuo­teen reu­nal­la. Olen heil­lä yh­den yön ky­lä­reis­sul­la.

Elä­män il­ta on tääl­lä kä­sin kos­ke­tel­ta­van lä­hel­lä. Van­han mie­hen voi­mat ovat käy­neet vä­hiin, me lä­hei­set käym­me ku­kin vuo­rol­lam­me hän­tä ja hä­nen puo­li­so­aan aut­ta­mas­sa. En lak­kaa ih­met­te­le­mäs­tä rak­kaut­ta, joka huo­kuu täs­tä van­has­ta pa­ris­kun­nas­ta. Vaik­ka voi­ma­va­rat ovat vä­his­sä, mum­mu jak­saa lem­pe­äs­ti kuun­nel­la ja ky­sel­lä puo­li­son­sa toi­vei­ta. On­ko nyt hyvä ol­la, on­ko si­nun näl­kä, on­ko mis­sään ki­pu­ja? Peh­myt käsi si­lit­tää har­mai­ta hiuk­sia ja pi­tää kiin­ni puo­li­son­sa kä­des­tä. Van­hus vas­taa jo hei­ken­neel­lä ää­nel­lä: Meil­lä on hyvä tääl­lä ol­la, on niin hyvä hoi­to. Ja kun syn­nit ovat an­teek­si.

Kii­re on kai­kon­nut pois täl­tä ton­til­ta. On vain tämä het­ki. Mie­tin työ­kii­rei­den kes­kel­tä tän­ne aja­es­sa­ni, et­tä mi­ten osaan ol­la tu­ke­na, mitä osaan pu­hua, oli­si­ko tän­ne joku jou­ti­laam­pi, on niin pal­jon as­ka­rei­ta töis­sä ja ko­to­na. Kun as­tuin kyn­nyk­sen yli, sain läm­pi­män vas­taa­no­ton ha­lauk­sen kera: Ju­ma­lan ter­ve, kii­tos kun tu­lit. Tuli rä­ti­si puu­hel­las­sa ja toi su­loi­sen läm­mön pei­neen keit­ti­ön. Päi­väl­li­set vie­raat oli­vat vaih­ta­neet syys­ver­hot ik­ku­noi­hin, ja nii­den ta­kaa nä­kyi syk­syn rus­ka ja vä­ri­lois­to. Van­ha mies pys­tyi tu­et­tu­na tu­le­maan il­ta­pa­lal­le, hi­taak­si oli syö­mi­nen käy­nyt, ja pie­ni an­nos riit­ti saa­maan olon kyl­läi­sek­si.

Nuk­ku­maan al­ka­es­sam­me van­huk­set jak­soi­vat ol­la kii­tol­li­sia ku­lu­nees­ta päi­väs­tä. Jo tul­les­sa­ni olin aja­tel­lut, et­tä jos en muu­ta osaa pu­hua, niin yri­tän muis­taa siu­na­ta evan­ke­liu­mil­la. En pääs­syt aja­tuk­sis­ta te­koi­hin, kun vuo­tees­ta jo kuu­lui pyy­tä­mät­tä nuo sa­nat, jot­ka olin aja­tel­lut sa­noa, siu­nauk­sen sa­nat. Ajan il­las­sa ole­va, ko­ti­ran­nan va­lo­ja tä­hyi­le­vä mat­ka­mies pal­ve­li evan­ke­liu­min ju­lis­ta­ja­na. Ko­ke­mus pu­hut­te­li. Hän­kin ky­syi omal­le koh­dal­leen tuo­ta sa­maa ilo­sa­no­maa.

An­teek­si­an­ta­mi­sen su­loi­nen sa­no­ma sai loh­dut­taa mei­tä sii­nä pie­nes­sä het­kes­sä. Näis­sä seu­rois­sa oli vain kol­me vie­ras­ta, ta­lon asuk­kaat ja minä. Saar­nois­ta tut­tu sa­non­ta ”tai­vas kos­ket­ti maa­ta” tuli niin lä­hel­le, et­tä sen tun­si. Nyt sain ko­kea sen, mitä niin usein olen seu­rois­sa saa­nut kuul­la: ”Siel­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään” (Matt 18:20).

Näi­den seu­ro­jen jäl­keen omat huo­let tun­tui­vat pie­nil­tä. Kun aloin nuk­ku­maan, olin sy­väs­ti kii­tol­li­nen. Kii­tos et­tä sain tul­la tän­ne. Koin, et­tä enem­män sain kuin pys­tyin an­ta­maan. Kii­tin ko­dis­ta, puo­li­sos­ta, lap­sis­ta ja näis­tä rak­kais­ta lä­hei­sis­tä, joi­ta sain pie­nen het­ken ol­la aut­ta­mas­sa.

Hyvä Ju­ma­la, an­na meil­le voi­mia py­syä näi­den lä­heis­tem­me vii­toit­ta­mal­la tai­vas­tiel­lä. Vah­vis­ta mei­tä kaik­kia lä­hei­siä ra­kas­ta­maan, us­ko­maan ja luot­ta­maan si­nun tah­too­si. Saa­ta luok­se­si myös he, jot­ka ei­vät täl­lä tiel­lä vie­lä ole. Aa­men.

Jan­ne Mar­ja­nen

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
2.6.2020

Jee­sus sa­noi: "Ei ku­kaan voi tul­la mi­nun luok­se­ni, el­lei Isä, joka mi­nut on lä­het­tä­nyt, vedä hän­tä. Sen, joka tu­lee, minä he­rä­tän vii­mei­se­nä päi­vä­nä." Joh. 6:44

Viikon kysymys