Teks­ti: Juho Mä­en­pää

Kesä ehät­tää pian Suo­meen. Tänä vuon­na ke­vään ete­ne­mi­seen on liit­ty­nyt eri­tyi­nen piir­re: Su­vi­seu­ro­jen val­mis­te­lus­sa mu­ka­na ole­va­na ha­vait­sen työ­tah­din tii­vis­ty­vän. Mon­ta pal­loa on il­mas­sa, mut­ta tois­tai­sek­si ti­lan­ne on ol­lut on­nek­si hal­lin­nas­sa.

Var­maan joku osaa ar­vi­oi­da, mon­ta­ko va­paa­eh­tois­työ­tun­tia Lo­pen seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­nen kaik­ki­aan vaa­tii. Muu­ta­man päi­vän seu­ra­ta­pah­tu­man ta­ka­na on vuo­sien uu­ras­tus. On­ko kaik­ki vai­van­nä­kö lo­pul­ta vält­tä­mä­tön­tä? Var­mas­ti pär­jäi­sim­me il­man Su­vi­seu­ro­ja. Sitä pait­si kris­til­li­syy­des­täm­me Su­vi­seu­ro­jen pe­rus­teel­la vä­lit­ty­vä kuva ker­too vain osa­to­tuu­den. Su­vi­seu­roi­hin kes­kit­ty­vä uu­ti­soin­ti ei näe us­ko­vai­sen ih­mi­sen ar­kis­ta elä­mää. Mar­ras­kuun il­las­sa lap­sia päi­vä­ker­hoon tai raa­mat­tu­luok­kaan kul­jet­ta­va van­hem­pi tai rän­tä­sa­tees­sa seu­roi­hin suun­taa­va kris­tit­ty ei­vät pää­dy ot­si­koi­hin. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus ei ole su­vi­seu­rak­ris­til­li­syyt­tä vaan sy­dä­men kris­til­li­syyt­tä.

Sain teh­tä­väk­se­ni vas­ta­ta omal­ta osal­ta­ni Su­vi­seu­ro­jen en­nak­ko­vies­tin­näs­tä. Eh­kä ky­sees­sä on jon­kin­lai­nen mark­ki­noin­ti­työ. Suo­riu­tu­mis­ta hel­pot­taa, et­tä tuo­te on yli­ver­tai­nen ja kai­ken li­säk­si il­mai­nen. Teh­tä­vä­näm­me on vie­dä tie­toa ja kut­sua laa­jal­le. Su­vi­seu­rois­sa kai­kuu sana syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta, jon­ka tur­vin pää­see pe­ril­le tai­vaa­seen.

It­se asi­as­sa vies­tin­tä­työs­sä ei sy­vim­mäl­tään mark­ki­noi­da ke­sä­ta­pah­tu­maa. Su­vi­seu­rat ovat it­ses­sään kut­su. Sin­ne on help­po tul­la, kyn­nys on pal­jon ma­ta­lam­pi kuin saa­pua pai­kal­li­sen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­roi­hin. Oli­pa mo­tii­vi­na Su­vi­seu­roi­hin läh­te­mi­sel­le ute­li­ai­suus, sa­nan näl­kä tai van­ha tot­tu­mus, kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta. Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen on kai­kil­le ter­veel­lis­tä.

Su­vi­seu­ro­jen vies­tin­tä­teh­tä­vät ovat kut­sun vä­lit­tä­mis­tä. Kut­su­jia ovat kaik­ki seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­seen pa­nok­sen­sa an­ta­neet. Kut­sua on se, et­tä ker­rom­me naa­pu­reil­lem­me ja työ­ka­ve­reil­lem­me ke­sän mat­ka­e­ta­pis­ta. Kut­sua on omien kas­vo­jen an­ta­mi­nen Ylen do­ku­ment­tiin. Sa­mal­la tu­lem­me ker­to­neek­si mää­rän­pääs­tä, tai­vaas­ta, jos­ta pu­hu­taan myös Su­vi­seu­ro­jen tun­nuk­ses­sa: Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut (Ps. 73:25).

Su­vi­seu­rat ovat yh­tei­nen voi­man­pon­nis­tus, jos­sa on ol­lut ilo ol­la mu­ka­na. En kui­ten­kaan toi­vo Su­vi­seu­ro­ja kä­si­tel­tä­vän voi­man näyt­tä­mi­se­nä. Ai­no­as­taan Ju­ma­la näyt­tää voi­man­sa sii­nä, et­tä et­si­vä ih­mi­nen löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.