JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

Piirainen Aulikki
Nykyiset blogit
28.9.2019 6.32

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190928063200

Sei­som­me Lars Levi La­es­ta­diuk­sen hau­dal­la Ruot­sin Pa­ja­las­sa. Erk­ki Ala­saa­re­la ker­too, kuin­ka Les­ta­diuk­sen kuo­le­ma vuon­na 1861 ai­heut­ti hä­nen us­ko­nys­tä­vis­sään hä­tää ja pel­koa sii­tä, kuka saar­naa elä­vää us­koa Les­ta­diuk­sen kuo­le­man jäl­keen. Vii­mei­siä jää­hy­väi­siä oli tul­lut jät­tä­mään ih­mi­siä ”yh­dek­säs­tä pi­tä­jäs­tä, kol­mes­ta val­ta­kun­nas­ta ja nel­jäs­tä eri kie­li­kun­nas­ta”.

Olen Reis­jär­ven opis­ton jär­jes­tä­mäl­lä rus­ka­ret­kel­lä, kul­ke­mas­sa La­es­ta­diuk­sen ja­lan­jäl­jil­lä. Mat­ka kul­kee Pa­ja­lan, Ar­jep­lo­gin ja Jäck­vi­kin kaut­ta.

Ala­saa­re­la lu­kee ot­teen La­es­ta­diuk­sen lä­hei­sen työ­to­ve­rin Ju­ha­ni Raat­ta­maan pu­hees­ta, jos­sa hän loh­dut­ti saat­to­vä­keä: ”Hän lä­het­tä­köön vie­lä suu­res­ta ar­mos­tan­sa jon­kun us­kol­li­sen pai­me­nen Poh­jan maal­le ruok­ki­maan Jee­suk­sen lam­pai­ta ja ka­rit­soi­ta. Mur­heel­li­set lam­paat, va­pi­se­vat ka­rit­sat, mis­sä teil­lä nyt on muu­al­la tur­vaa kuin sen suu­ren ih­meel­li­sen pai­me­nen ty­kö­nä, joka on pan­nut hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä, ko­koon­tu­kaa usein hä­nen ty­kön­sä syö­mään nii­tä ter­veel­li­siä ruo­ho­ja, jot­ka kas­va­vat yrt­ti­tar­has­sa ja Gol­ga­tan mä­el­lä. Sam­mut­ta­kaa elä­män ve­del­lä sie­lun­ne jano, kun­nes pai­men tu­lee tei­tä vie­mään poik­ki Jor­da­nin vir­ran, sii­hen maa­han, mis­sä ei ole su­sia ei­kä pe­to­ja.”

Lau­lam­me hau­dal­la Sii­o­nin lau­lun Au­rin­kom­me ylös­nou­si. Het­ki on vai­kut­ta­va. Olem­me saa­neet näh­dä, kuin­ka La­pis­ta läh­te­nyt he­rä­tys on le­vin­nyt ja yhä le­vi­ää laa­jal­le alu­eel­le ym­pä­ri maa­il­maan.

Les­ta­diuk­sen saat­to­jou­kon tun­teet ovat mi­nul­le­kin tut­tu­ja. Kun us­ko­vai­nen mum­mo­ni kuo­li, koin sa­man­kal­tais­ta tur­vat­to­muut­ta ja pel­koa. Mum­mo oli pu­hu­nut ko­to­na­ni us­ko­mi­sen asi­as­ta. Mum­mo asui per­hees­säm­me, ja hä­nen luo­naan vie­rai­li us­ko­vai­sia ys­tä­viä. Hä­tään­nyin, et­tä jääm­me yk­sin, ei mei­tä enää muis­te­ta.

Lap­se­na ko­ke­ma­ni pel­ko ei ole käy­nyt to­teen. Ei mei­tä ole unoh­det­tu, ja Ju­ma­la on aut­ta­nut mei­dät si­sa­ruk­set ja van­hem­pam­me elä­vään us­koon.

Ruot­sin-ret­keem­me mah­tuu myös muu­ta­man tun­nin pa­ti­koin­ti­reis­su Märk­ber­gent­sin luon­non­suo­je­lu­a­lu­eel­la. Pol­ku seu­rai­lee Märk­fors­se­nin kos­ken ran­taa. Me ku­vaa­mi­ses­ta in­nos­tu­neet tai­tei­lem­me mus­til­la ran­ta­ki­vil­lä hen­kem­me kau­pal­la. Vesi ve­tää puo­leen­sa. Kos­ken ko­hi­na rau­hoit­taa, ei­kä vih­re­än­val­ke­an ve­si­ryö­pyn ih­met­te­le­mi­seen ja ku­vaa­mi­seen väsy.

Pe­ril­lä laa­vul­la erä­hen­ki­set pa­ti­koi­jam­me jo ke­rää­vät ym­pä­ris­tös­tä ri­sua ja puu­ta. Yk­si vuo­lee kie­hi­siä, toi­nen aset­te­lee pölk­ky­jä nuo­ti­o­pai­kal­le. Pian mak­ka­ra­tu­li roi­hu­aa sa­tees­ta huo­li­mat­ta.

Kas­vi­a­si­an­tun­ti­jam­me Erk­ki Ala­saa­re­la esit­te­lee löy­tä­mään­sä kel­ta­sa­raa, jo­hon liit­tyy mie­len­kiin­toi­nen ta­ri­na. La­es­ta­dius oli piir­tä­nyt kas­vis­ta ku­van Svensk Bo­ta­nik -kas­vi­kir­jaan. Ky­nän jäl­keä ih­me­tel­tiin: kuin­ka joku hen­ki­lö tiet­tö­mien tai­pa­lei­den ta­ka­na il­man ku­va­kir­jaa sen ai­kai­sil­la vä­li­neil­lä on­nis­tui piir­tä­mään niin tai­dok­kaan ku­van.

Vaik­ka rus­ka ei ole­kaan par­haim­mil­laan, tuo­vat mai­se­mat mie­lee­ni syk­syyn kuu­lu­vaa su­ru­mie­li­syy­den tun­tua, jota myös läh­din mat­kal­ta ha­ke­maan. Kuo­hu­vat kos­ket ja pu­rot, si­ni­set vaa­rat ja tun­tu­rit, kuu­lak­kaan tyy­ni Hor­na­van jär­vi aa­mu­au­rin­gon va­los­sa.

Hie­not ko­ke­muk­set jät­tä­vät mat­ka­lais­ten mie­liin toi­veen uu­des­ta mat­kas­ta. Kaa­re­su­an­to ja Kvik­k­jokk jäi­vät vie­lä nä­ke­mät­tä.

Koen, et­tä mat­ka sy­ven­tää ke­säl­lä lu­ke­ma­ni Avaa suu­si pääs­ky­sen poi­ka -te­ok­sen si­säl­töä. Ha­lu­an lu­kea sen uu­des­taan. Pää­tän kai­vaa kir­ja­hyl­lys­tä­ni myös Mar­jat­ta Säk­ki­sen kir­joit­ta­man Tun­tu­rit kuk­ki­vat- ja Sep­po Lo­hen Sy­dä­men kris­til­li­syys -te­ok­set.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys