JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

Nykyiset blogit
26.7.2022 10.15

Juttua muokattu:

27.7. 08:10
2022072708105120220726101500

Han­na-Ma­ria Jur­mu

En ole mil­loin­kaan ky­en­nyt ym­mär­tä­mään sa­non­taa, et­tä tai­vaas­sa on ikui­set Su­vi­seu­rat. En ole tun­te­nut sil­lä ta­val­la, et­tä Su­vi­seu­rois­sa ole­mi­nen, asi­oi­den ko­ke­mi­nen tai hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko­mi­nen oli­si sel­lais­ta, et­tä sitä ole­mis­ta voi­si mil­lään ta­val­la ver­ra­ta Ju­ma­lan tai­vaa­seen. Vaik­ka ih­mi­nen pys­tyi­si su­vi­juh­lil­la pois­ta­maan han­ka­lat tun­te­muk­set kuu­muu­des­sa, pö­lys­sä, jo­not­ta­mi­ses­sa, pai­nees­sa ta­va­ta ih­mi­siä tai vä­en­pal­jou­des­sa, tun­tuu kum­mal­li­sel­ta, et­tä si­sim­pään voi tul­vah­taa tai­vaal­li­nen olo. Tai tie­tys­ti se voi tul­vah­taa, mut­ta ei se olo ole ikui­sen tai­vaan tar­jo­a­ma olo. Se on in­hi­mil­li­sen ih­mi­sen luo­ma tun­ne­kä­si­tys tai­vaas­ta.

Minä en ole yh­tään kum­mem­pi ih­mi­nen Su­vi­seu­rois­sa. Sa­mat hen­ki­lö­koh­tai­set taa­kat raa­haan siel­lä mu­ka­na­ni. Sa­mat luon­teen ja per­soo­nan viat tu­le­vat siel­lä esiin, eh­kä jot­kut piir­teet vie­lä kär­jis­ty­neem­pi­nä kuin ko­to­na ol­les­sa. Sa­mat ja eri­lai­set kiu­sauk­set ja epäi­lyk­set hii­pi­vät si­sim­pään. Pus­ken it­se­ä­ni eteen­päin tai­vas­mat­kal­la.

On iha­na asia, jos joku elää hy­vis­sä tun­te­mi­sis­sa Su­vi­seu­rois­sa. On iha­na, kun pie­net lap­set ra­kas­ta­vat Su­vi­seu­ro­ja ja odot­ta­vat heti edel­lis­ten Su­vi­seu­ro­jen lo­put­tua jo seu­raa­vaa ke­sää. Lap­set ovat ar­vok­kain­ta. He ovat mei­dän esi­ku­vi­am­me. Hei­dän us­kon­sa on ai­to ja vil­pi­tön.

Su­vi­seu­rois­sa per­hei­den lei­rien vä­lil­lä ei ole ää­nie­ris­tei­tä. Naa­pu­ri tai ohi­kul­ki­ja kuu­lee tar­koin, mi­ten per­hees­sä kas­va­te­taan lap­sia ja mi­ten lap­sil­le pu­hu­taan. Mi­nul­la jäi paha olo tä­män ke­sän su­vi­seu­ra­ko­ke­muk­sis­ta liit­ty­en ta­paan pu­hua lap­sil­le, tai­vaan val­ta­kun­nan ar­vok­kaim­mil­le.

Jos per­hees­sä on ajau­dut­tu jos­ta­kin syys­tä pu­hu­maan lap­sil­le ”tius­ki­mal­la ja räy­hää­mäl­lä”, jon­kun ul­ko­puo­li­sen lä­hei­sen on syy­tä puut­tua asi­aan. Ku­kaan lap­si ei voi sel­vi­tä haa­voit­ta, jos jou­tuu kuun­te­le­maan pit­kin päi­vää ru­maa ja kolk­koa pu­he­ta­paa. Se ei rii­tä, et­tä lap­sel­le pu­huu vä­lil­lä nä­tis­ti, jos hän jou­tuu muu­toin tius­ki­van pu­he­ta­van koh­teek­si. Kun kuu­lin ja koin ul­ko­puo­li­se­na täl­lais­ta las­ten koh­te­lua, ah­dis­tuin it­se­kin. Tyt­tä­rem­me­kin oli ah­dis­tu­nut ja mur­heel­li­nen, kun hä­nen telt­taan­sa kan­tau­tui kah­des­ta eri suun­nas­ta tä­män­kal­tais­ta las­ten koh­te­lua. Hän miet­ti va­ka­va­na, voi­ko hä­nel­le­kin käy­dä jos­kus noin, jos hän saa omia lap­sia.

Mi­nus­ta täl­lai­nen tapa pu­hua lap­sel­le on kuin hä­tä­huu­to: tul­kaa mei­dän per­heem­me avuk­si, et­tä huo­mai­sim­me, mi­hin olem­me ajau­tu­neet! Aut­ta­kaa mei­tä, et­tä löy­däm­me ta­kai­sin sen pu­he­ta­van pa­riin, jos­sa aloi­tim­me nuo­re­na per­hee­nä!

Sy­dä­mee­ni sat­tui, kun näin, mi­ten naa­pu­ri­lei­rin pie­ni ki­ha­ra­tuk­kai­nen tyt­tö jou­tui kii­ruh­ta­maan kiin­ni jo liik­keel­le läh­te­neen muun per­heen. Hä­nel­lä oli toi­nen ken­kä ja­las­sa, toi­nen vie­lä kä­des­sä. En unoh­da sitä nä­kyä. Ju­ma­la, au­ta tuo­ta per­het­tä! An­na pien­ten lap­suu­teen tul­la niin pal­jon hy­viä ko­ke­muk­sia, et­tei­vät nuo ih­meel­li­set luo­ma­si lap­su­kai­set trau­ma­ti­soi­du. An­na hei­dän lap­suu­ten­sa ol­la on­nel­li­nen! An­na hei­dän Su­vi­seu­ro­jen­sa ol­la heil­le kai­kis­ta hei­kois­ta het­kis­tä huo­li­mat­ta muis­tu­tus iha­nas­ta tai­vaan ko­dis­ta!

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys