JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tä­nään

10.1.2020 6.45

Jou­lu­na kuu­lim­me jäl­leen kir­kois­sa ja seu­ra­huo­neis­sa tu­tut sa­nat Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­ta: ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja” (Luuk. 2:11). Näin ju­lis­ti Ju­ma­lan lä­het­ti­läs pai­me­nil­le jou­lu­yö­nä Bet­le­he­min ke­dol­la. Ju­ma­la as­tui luok­sem­me Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa juu­ri tuo­na päi­vä­nä, jota us­ko­vai­set oli­vat kau­an odot­ta­neet ja jo­hon pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set ja lu­pauk­set oli­vat täh­dän­neet.

Aloit­ta­es­saan jul­ki­sen toi­min­nan Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa Jee­sus luki teks­tik­si Je­sa­jan kir­jan lu­pauk­sen sa­nat: ”Her­ran Hen­ki on mi­nun pääl­lä­ni, sil­lä hän on voi­del­lut mi­nut ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia köy­hil­le: hän on lä­het­tä­nyt mi­nut saar­naa­maan van­gi­tuil­le va­pau­tus­ta ja so­keil­le nä­kön­sä saa­mis­ta, pääs­tä­mään sor­re­tut va­pau­teen, saar­naa­maan Her­ran otol­lis­ta vuot­ta.” Sit­ten Jee­sus jat­koi: ”Tä­nään, tei­dän kuul­ten­ne, tämä kir­joi­tus on käy­nyt to­teen” (Luuk. 4:16–21).

Je­ri­ko­lai­nen pub­li­kaa­nien pää­mies sai kuul­la ih­meel­li­set sa­nat Jee­suk­sen suus­ta: ”Sak­keus, tule kii­rees­ti alas. Tä­nään mi­nun on mää­rä ol­la vie­raa­na si­nun ko­dis­sa­si” (Luuk. 19:5). Myö­hem­min Jee­sus sa­noi Sak­keuk­sel­le ja kai­kil­le pai­kal­la ol­leil­le ih­mi­sil­le: ”Tä­nään on pe­las­tus tul­lut tä­män per­heen osak­si” (Luuk. 19:9).

Minä is­tuin syk­syl­lä 1976 Hel­sin­gin syys­seu­rois­sa kuu­le­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa. Ju­ma­la ava­si mi­nun kor­va­ni kuu­le­maan ja sy­dä­me­ni ot­ta­maan vas­taan, mitä Ju­ma­lan lä­het­ti­läät, seu­ra­pu­hu­jat, pu­hui­vat. Minä ajat­te­lin, et­tä näis­tä seu­rois­ta en läh­de tänä il­ta­na pois en­nen kuin mi­nul­le­kin saar­na­taan syn­nit an­teek­si. Tai­vaan Isä kuu­li huo­kauk­se­ni, ja mi­nul­le ja kai­kil­le muil­le­kin sa­nan kuu­li­joil­le sa­not­tiin: ”Tä­nään Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy si­nua ja val­ta­kun­nan ku­nin­gas Jee­sus Kris­tus: si­nul­la on lupa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.”

Nämä sa­nat ha­lu­sin vas­taa­not­taa ja us­koa. Ju­ma­la an­toi ym­mär­ryk­sen ja us­kon lah­jan sy­dä­mee­ni Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta. Ei ol­lut mi­tään es­tet­tä us­ko­mi­sel­le. Kaik­ki tun­tui yk­sin­ker­tai­sel­ta ja sel­väl­tä. Ih­met­te­lin vain, mi­ten minä en ole ta­jun­nut näin yk­sin­ker­tais­ta asi­aa ai­kai­sem­min. Se­kin myö­hem­min sel­vi­si. Ei us­ko ole mah­dol­lis­ta il­man Py­hän Hen­gen työ­tä. Täs­tä päi­väs­tä ja saa­mas­ta­ni us­kon­lah­jas­ta olen tä­nään­kin iloi­nen ja kii­tol­li­nen.

Sain ol­la Hel­sin­gin syys­seu­rois­sa pal­ve­le­mas­sa ku­lu­nee­na syk­sy­nä, lo­ka­kuun alus­sa. Lau­an­tai-il­lan mes­su oli mi­nul­le muis­to­jen il­ta, en­kä voi­nut ol­la pu­hu­mat­ta sii­tä, mikä on ol­lut elä­mä­ni tär­kein ta­pah­tu­ma. Eh­kä mi­nun muis­to­ni ei pal­jon lii­kut­ta­nut kuu­li­joi­ta, mut­ta toi­voin, et­tä jos seu­rois­sa is­tui­si joku sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­va ih­mi­nen kuin minä olin sil­loin 43 vuot­ta sit­ten, hän sai­si Ju­ma­lal­ta voi­man us­koa.

Mi­nus­ta tun­tui, et­tä kaik­ki oli kuin sil­loin­kin. Kirk­ko täyn­nä vä­keä, ja sa­mat evan­ke­liu­min lu­pauk­set oli­vat yhä voi­mas­sa. Sain ol­la Jee­suk­sen lä­het­ti­lään osas­sa kuu­lut­ta­mas­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa. Nii­tä tai­vaas­ta tu­le­via tuo­rei­ta ter­vei­siä, jot­ka syn­nyt­tä­vät sy­dä­mis­sä us­ko­ne­lä­mää ja vah­vis­ta­vat sitä. Ei sa­no­ta ke­nel­le­kään, et­tä huo­men­na tai tu­le­vai­suu­des­sa saat us­koa. Otol­li­nen ai­ka ja pa­ran­nuk­sen teon päi­vä on juu­ri tä­nään, kun Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy us­ko­vai­sen ih­mi­sen kaut­ta.

Minä olin 11-vuo­ti­as, kun puu­kol­la­ni kai­ver­sin ai­tan sei­nään vuo­si­lu­vun 1961. Ajat­te­lin sitä kai­ver­ta­es­sa­ni, et­tä voi kun ai­ka ku­luu hi­taas­ti. Oli­sin­pa jo ai­kui­nen ja voi­sin naut­tia elä­mäs­tä ai­kui­sen ta­val­la. Syn­ty­mä­ko­dis­sa­ni käy­des­sä­ni tuo kai­ver­rus on jos­kus osu­nut sil­mii­ni. Olen aja­tel­lut sitä, kuin­ka vä­hän me ih­mi­set tie­däm­me elä­mäs­tä. Nyt olen eläk­keel­lä ja ajat­te­len: voi kun ai­ka ku­luu no­pe­as­ti. Nyt tun­tuu, et­tä viik­ko on kuin päi­vä. Mo­nes­ti elän men­neis­sä het­kis­sä ja päi­vis­sä. Ajat­te­len, kuin­ka tot­ta on­kaan sa­nan­las­ku: ”Siil­loin se elä­mä pa­ras­ta on ol­lut, kun se on ol­lut työ­tä ja tus­kaa.” 

Meil­lä ih­mi­sil­lä on vaa­ra­na, et­tä eläm­me tu­le­vas­sa tai men­nees­sä ajas­sa. Mei­dän tu­li­si elää kui­ten­kin ny­ky­het­kes­sä. Jo­kai­nen päi­vä on lah­jak­si saa­tu, ai­nut­ker­tai­nen päi­vä, joka ei kos­kaan enää pa­laa. Jo­kai­sel­la päi­väl­lä on omat ilon­sa ja mur­heen­sa. Kun kii­tok­sel­la otam­me vas­taan ajal­li­set päi­vät ja luo­tam­me Tai­vaan Isän huo­len­pi­toon, mei­dän on hel­pom­pi elää ja ol­la ny­ky­het­kes­sä. Us­ko­a­kaan ei tar­vit­se kuin yh­den päi­vän ker­ral­laan.

Muis­te­len kii­tol­li­se­na päi­vää, jol­loin sain pa­ran­nuk­sen ar­mon. Vir­ren­te­ki­jä on kir­joit­ta­nut kau­niis­ti: ”Muis­tan päi­vää au­tu­as­ta, jol­loin Jee­sus löy­si mun…” Kii­tol­li­nen olen sii­tä­kin, et­tä Ju­ma­la on Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta var­jel­lut ja joh­dat­ta­nut ar­mo­val­ta­kun­tan­sa osal­li­suu­des­sa päi­vit­täin ja het­kit­täin. Il­man sitä en oli­si jak­sa­nut us­koa. Omat voi­ma­ni ovat vä­häi­set ja us­ko heik­ko.

Voi­ma­ton saa voi­maa evan­ke­liu­mis­ta, sil­lä apos­to­li Paa­va­lin mu­kaan evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma sen us­ko­val­le pe­las­tuk­sek­si. Us­kon mat­kaa teh­dään joka päi­vä pa­ran­nuk­sen as­ke­lis­sa. 

Men­nei­syy­den mur­heet ja ilot jää­vät taak­se, us­ko kan­taa tä­nään, ja tu­le­vai­suu­des­sa on Ju­ma­lan lap­sel­la lu­vas­sa vie­lä pa­rem­paa.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys