JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tärkeitä ihmisiä

14.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

10.5. 10:44
2022051010443220220514060000

Tar­ja Kor­ri

Mo­nil­la meis­tä on omien lä­heis­ten ih­mis­ten li­säk­si elä­mäs­sä mui­ta­kin mer­ki­tyk­sel­li­siä ih­mi­siä. It­sel­lä­ni sel­lai­sia on usei­ta. Lap­suu­des­sa­ni pap­pa oli mi­nul­le tär­keä ja olin pal­jon hä­nen seu­ras­saan. Pap­paa tei­ti­tel­tiin ko­to­na, ja pi­din ou­to­na, jos jos­kus kävi vie­rai­ta, jot­ka si­nut­te­li­vat hän­tä.

Pap­pa saat­toi has­sut­taa mi­nua, mil­loin mi­ten­kin. Ker­ran pik­ku­tyt­tö­nä kou­lus­ta tul­les­sa­ni hän oli kon­tal­laan ul­ko­na puun al­la ja ker­toi löy­tä­neen­sä aar­teen. Maas­sa oli­kin läjä ko­li­koi­ta, joi­ta hän oli ke­rää­mäs­sä. Ih­met­te­lin asi­aa ja me­nin ka­ve­rik­si ke­rää­mään nii­tä. Vas­ta myö­hem­min pal­jas­tui, et­tä hä­nen ra­ha­kuk­ka­ron­sa oli tip­pu­nut maa­han ja ra­hat oli­vat le­vin­neet sin­ne.

Kum­mi­se­tä­ni oli asu­nut ko­to­na­ni vau­vas­ta saak­ka. Hä­nen muut­ton­sa omaan ko­tiin ol­les­sa­ni kym­men­vuo­ti­as oli mi­nul­le kova paik­ka. Lap­se­na oli tär­ke­ää, et­tä sai eri­tyis­tä huo­mi­o­ta kum­mil­ta. Ker­ran hän haas­toi mi­nut ki­saan: kum­pi on en­nem­min sil­lal­la va­jaan ki­lo­met­rin pääs­sä. Luu­lin, et­tä ky­sees­sä on juok­su­ki­sa, mut­ta hän läh­ti­kin au­tol­la, ja jäin ki­sas­sa toi­sek­si. Vie­lä­kin ta­va­tes­sam­me mi­nua ilah­dut­taa ky­sy­mys: “Mitä kum­mi­tyt­tö?” Ja kun vie­lä yli vii­si­kymp­pi­se­nä­kin olen saa­nut kum­mil­ta lah­jan, se­hän on jo ihan eri­tyis­tä.

Yk­si tär­keä ih­mi­nen on nai­nen, joka kävi pal­jon ko­to­na­ni aut­ta­mas­sa, kun äi­ti­ni sai­ras­ti. Jos­kus hän tuli sii­vo­a­maan, jos­kus lei­po­maan kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta. Hä­nel­le lap­set oli­vat tär­kei­tä ja saim­me ol­la hä­nel­lä ka­ve­ri­na. Yk­si asia, jota hän piti eri­tyi­sen tär­ke­ä­nä opet­taa, oli van­hem­pien kun­ni­oi­tus. Hän oli it­se jät­tä­nyt palk­ka­työn­sä ja tul­lut ko­tiin hoi­ta­maan omaa äi­ti­ään. Sii­hen ai­kaan omais­hoi­ta­jil­le ei mak­set­tu kor­vauk­sia ja elä­mä oli vä­lil­lä niuk­kaa. Hän sa­noi kui­ten­kin, et­tä Tai­vaan Isä on sen työn hä­nel­le sa­ta­ker­tai­ses­ti mak­sa­nut elä­män ai­ka­na. Hä­nen äi­tin­sä oli vain kak­si päi­vää sai­raa­las­sa en­nen kuo­le­maan­sa, ja äi­ti oli sa­no­nut: “Vie­lä hau­das­sa­kin minä si­nua kii­tän, kun hoi­dit mi­nua.” Toi­nen tär­keä asia, jota hän opet­ti, oli ter­veh­ti­mi­nen. Hän ei pääs­tä­nyt kä­des­tä ir­ti, en­nen kuin oli kat­so­nut sil­miin, pu­ris­ta­nut kät­tä ja ter­veh­ti­nyt.

Mer­ki­tyk­sel­li­siä ih­mi­siä on ol­lut elä­män var­rel­la mo­nis­sa koh­taa­mi­sis­sa. Het­ki voi ol­la ly­hyt tai pi­dem­pi. Yk­si ker­ta tai use­am­min tois­tu­va. Näi­tä ti­lan­tei­ta on ol­lut sai­raa­la­reis­suil­la, omas­sa ja las­ten kou­lu­e­lä­mäs­sä sekä lo­ma­mat­kal­la. Kak­si toi­sil­leen tun­te­ma­ton­ta ih­mis­tä on voi­nut tun­tea jo­tain yh­teyt­tä en­si nä­ke­mäl­tä. Kun käy il­mi, et­tä us­ko on yh­tei­nen, het­keen tu­lee jo­tain py­hyyt­tä. Heil­lä on ja­et­ta­va­naan sel­lai­nen sa­lai­suus, jos­ta ul­ko­puo­li­set ei­vät tie­dä. Jois­ta­kin koh­taa­mi­sis­ta on jää­nyt pi­dem­pi­ai­kai­nen yh­tey­den­pi­to.

Kaik­ki las­tem­me iso­van­hem­mat ovat kuol­leet. Nuo­rim­mat lap­sem­me ovat näh­neet elos­sa vain yh­den iso­van­hem­pan­sa. Tä­hän puut­tee­seen olem­me saa­neet kor­jaus­ta. Yk­si po­jis­tam­me ha­lu­si kut­sua rip­pi­juh­laan­sa per­heys­tä­väm­me, joka oli hoi­ta­nut lap­si­am­me pie­ne­nä, sekä hä­nen puo­li­son­sa. Kos­ka he ovat mei­tä vä­hän van­hem­pia, ky­syin lei­kil­li­ses­ti, voi­si­vat­ko he al­kaa lap­sil­lem­me va­ra­mum­muk­si ja -pa­pak­si. Vas­taus oli lii­kut­ta­va. "Otam­me sen kun­ni­a­teh­tä­vä­nä", he sa­noi­vat. Sii­tä läh­tien he ovat kuu­lu­neet juh­liem­me vie­rai­siin. En­sim­mäi­se­nä jou­lu­na tä­män jäl­keen meil­le oli pois­sa ol­les­sam­me il­mes­ty­nyt sa­man­lai­nen kark­ki­lä­he­tys kuin mie­he­ni isäl­lä oli ta­pa­na tuo­da. Se oli sat­tu­maa, mut­ta tun­tui ih­meel­li­sel­tä.

Erää­nä päi­vä­nä nuo­rin tyt­töm­me ka­ve­rin­sa kans­sa ky­syi, voi­si­vat­ko he men­nä käy­mään mum­mul­la ja pa­pal­la. Mie­les­sä­ni kävi suru sii­tä, et­tä se ei ole mah­dol­lis­ta. Sit­ten tyt­tö tar­ken­si asi­aan­sa ja ym­mär­sin, mi­hin he oli­vat me­nos­sa. Va­ra­mum­mul­la oli tul­lut kyy­nel sil­mään, kun hän kuu­li asi­as­ta, ja ty­töt oli­vat ter­ve­tul­lei­ta.

Iha­nin­ta asi­as­sa on se, et­tä va­rai­so­van­hem­mil­lam­me on kans­sam­me yh­tei­nen pää­mää­rä. Nä­em­me hei­tä seu­rois­sa, ja ky­läil­les­säm­me puhe kään­tyy usein us­ko­mi­sen asi­aan. Ja jos jo­na­kin il­ta­na aja­tuk­se­ni ei­vät tai­vu ru­kouk­seen tai uni voit­taa, us­kon, et­tä joku toi­nen on tär­keim­pi­ä­ni muis­ta­nut.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys