Markku Kamula
Kerron nyt, mitä tänään tapahtui. En kerro ihmeistä, koska niitä ei tapahtunut. Paitsi että elämä ja rakkaus ovat ihmeitä.
Ajelimme eilen vaimoni Suvin kanssa lämmittämään mökkiä, koska hänen siskonsa Ruotsista ja kaksi muuta siskoa koti-Suomesta olivat tulossa viettämään sinne yhteistä viikonloppua. Jäimme mökille yöksi.
Tänä aamuna nukuin pitkään, heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Syynä oli se, että sain unen päästä kiinni vasta puoli kahden jälkeen. Monenlaiset ajatukset pyörivät mielessä, enkä osannut rauhoittua. Nukahdin vasta, kun aloin kuuntelemaan viime kesän opistoseuroja. Rauhallinen Erkki ja hänen luottavainen puheensa sai minut nukahtamaan.
Herättyäni otin ensimmäisenä verenpainelääkkeet ja pari desiä vettä. Sitten menin ulos kipakkaan parinkymmenen asteen pakkaseen. Kettujärven suunnalta näkyi jo nousevan auringon kajo. Laitoin saunan pesään pienet tulet, etteivät vedet jäädy.
Suvi on herännyt jo pari tuntia aiemmin ja viimeistelee sohvalla istuen neulepaitaani. Se alkaa vihdoin valmistua muutaman vuoden lupailujen jälkeen. Välillä on kerennyt valmistua pino muille neulottuja paitoja, kaulureita, sukkia ja ties mitä. Tämä minun paitani on aloitettu alusta muutamaan kertaan, ja kohta saan sen ylleni. Minulla ei ole kiirettä, hyvää kannattaa odottaa. Eilen sovitin neuletta, ja se tuntui hyvältä ja juuri sopivalta.
Keittelen kahvit, ja Suvi laittaa pöydälle leipää, tomaattia, kurkkua, juustoa ja monenlaisia kesällä poimittuja marjoja. Osa marjoista on ystävien poimimia, aitoa luomua kaikki, paitsi ehkä mansikat voivat olla tehoviljeltyjä. Nostan pöytään ison purkin maitorahkaa, ja laitamme itsellemme melko samanlaiset annokset. Rahka laitetaan tasan puoliksi.
Juuri, kun olen haukannut ensimmäisen palan leivästä, soittaa Upi. Hän kysyy, että "herätinkö?" Sanon että ei, tässä mökillä ihailemme maisemaa ja kovassa pakkasessa joesta nousevaa höyryä. Juttelemme tovin Upin asiasta, se koskee Suviseuroja. Asia on hyvällä mallilla, ei siinä sen kummempaa. Asia tulee varmistettua. Upi kertoo vielä heillä eilen käyneen, Amerikasta tulleen veljen terveisiä. Tämä veli on asunut Alaskassa ja saanut siellä mahtavia lohisaaliita ja metsästänyt karhuja. Kerron, että me emme ole juuri kalastaneet.
Syömme aamupalan loppuun. Istumme vierekkäin ja katsomme auringon kultaamaa Kymijokea ja joen mutkan takana avautuvaa Arrajärveä. Kysyn Suvilta, että saammekohan vielä kahdenkymmenen vuoden päästä istua tässä. Toivottavasti, hän sanoo ja kehottaa syömään pöydällä olevia kasviksia ja marjoja. Ne voisivat auttaa asiassa.
Aamupalan jälkeen otan rautakangen ja terävän lapion ja lähden tekemään viikonlopun viettoon tuleville naisille avantoa. Jää on laiturin päässä melko ohutta, saan hakattua avannon melko pienellä vaivalla. Työasento on kuitenkin hankala, joten minun pitää levätä välillä ja varoa muljahtamasta jäisen laiturin päästä veteen.
Avaan toisenkin avannon, siihen on yön aikana tullut viisi senttiä jäätä. Tämä avanto on lähempänä rantaa, siitä on hyvä kantaa saunavesi. Käyn hakemassa varastosta remontista yli jäänyttä uretaanilevyä ja peitän avannot levyn paloilla. Varoitan vaimoani, että kun otatte levyjä pois, niin olkaa varovaisia, avantoon voi muljahtaa helposti. Suvi pyytää minua laittamaan yhden pimennysverhon ikkunaan, että saa siskot kunnolla nukuttua. Ruuvaan sen paikoilleen, sitten halaan Suvia, suikkaan pusun ja lähden kotiin.
Matkalla kuuntelen Kuulen uudesta podcastista Antin ja Keijon keskustelua Armoistuimesta. Mielenkiintoinen keskustelu ja hyvä kanava! Loppumatkasta soitan kotiin ja sanon Kerttulille ja Helmille, että olkaapa valmiina, lähdetään heti tultuani uimahalliin, kuten eilen sovittiin.
Kotona olohuoneen lattia on täynnä tyynyjä ja pehmoelukoita. Keskenään kotona olleet siskokset ovat nukkuneet siinä, ja siivous on vielä kesken. Vien keittiöstä ruokajätteet kompostiin ja kiitän samalla takapihalla touhuavaa Matildaa pihan tarkasta kolaamisesta. Se on ollut taas iso työ!
Otan pyyhkeen ja uikkarit ja lähdemme Orimattilan uuteen uimahalliin. Matkalla suunnittelemme uinnin jälkeistä McDonaldsissa käyntiä. Siitä on sovittu periaatetasolla jo aiemmin. Tytöt haluavat tietää, saavatko he jäätelöt myös. Kotiin jääneistä isommista tytöistä Matleena soittaa perään ja kysyy, saisivatko hekin käydä syömässä hampurilaiset, kun pienetkin pääsevät. Lupaan maksaa, pitäähän sitä olla tasapuolinen. Matleena huutelee hyvät uutiset kahdelle muulle kotiin jääneelle jo ennen puhelimen sulkemista.
Uimahalli on hieno, sen huomaa jo parkkipaikalla. Sanon tytöille, että en tule aivan heti altaille, koska hoidan ensin erään Suviseuroihin liittyvä asia Slackissa. Kirjoitan pari viestiä pukuhuoneen penkillä ja siirryn saunaosastolle. Saunassa istuu muutamia vanhempia miehiä. Ajattelen, että minäkin alan ehkä olla jo vanhempi mies, joten alan jututtaa muita. Kehun uimahallia ja mietimme porukalla sen mahdollista hintaa. Yhdessä toteamme, että näinhän se tulee pikkuhiljaa maksettua, kun tässä rahan edestä heitellään löylyjä. No, ainakin ylläpitokulut saadaan.
Altailla en näe ilman laseja, missä meidän tyttömme ovat. Kiertelen etsimässä, kävelen kohti kahta tyttöä, mutta he ovat lähempää katsottuna outoja. Kohta Kerttuli ja Helmi tulevat luokseni nauraen. He olivat tajunneet, mikä ongelma minulla on. Tytöt ovat olleet monitoimialtaassa, menemme sinne yhdessä. Käymme ottamassa poreita ja vesisuihkuja ja sitten sukeltelemme lämpimässä lasten altaassa, kun se on vähän aikaa melkein tyhjä. Tytöt kyselevät välillä jäätelöistä. Annan ymmärtää, että niiden saaminen on mahdollista.
Tunnin uinnin – tai pulikoinnin – jälkeen palaamme saunojen kautta autolle ja lähdemme ajelemaan Mäkkäriin. Tilaamme ateriat, ja tytöt saavat jälkiruuaksi jäätelöt. Sydämeni meinaa sulaa kuin kupissa oleva Sundae, kun katson lasteni onnellisia kasvoja. Ei ole ehkä hyvän tavan mukaista, mutta sometan vähän ruokapöydässä. Kirjoitan kommentin ystäväni Juhon Facebook-postaukseen presidentinvaaleista.
Kotiin palattuani käyn laittamassa linnuille auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Huomasin niiden olevan vähissä jo aiemmin, kun kävin kompostilla. Muutama punatulkku ja sinitiainen pyrähtävät viereiseen mongolianvaahteraan odottamaan, että saan ruokapaikan täydennettyä. Samoilla saappailla käyn hakemassa takkapuita ja palaan sisälle. Laitan takkaan tulet, istun lempituoliini ja otan läppärin. Välillä Melina käy kertomassa, että hän on tehnyt meidän villakoirastamme taulun kipsitasoitteella ja se on nyt kuivumassa. Pyydän kuvan siitä, kun en nyt kerkeä katsomaan. Saan kuvan Whatsappilla ja katson sen läppäriltä. Teos on hieno!
Kirjoitan muutaman lauseen alustukseen, joka minua on pyydetty pitämään yrittäjäkurssilla Jämsän opistolla. Otsikko on ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Se on mielenkiintoinen aihe, jonka äärellä Jobin elämä tulee lähelle. Ajattelen, että vaikka alustuksen valmistelu on työlästä, se on myös hyvin antoisaa.
Kun kone on kerran auki, ajattelen, että voisin saman tien kirjoittaa Päivämieheen blogin. Minun blogini sovittu julkaisuaika on aina kuukauden loppupuolella. Keittelen kupin kahvia ja mietin, mistä kirjoittaisin. Minulla ei ole aiheita eikä kirjoituksia valmiina, olo on vähän tyhjä. Mieleen ei tule mitään tähtihetkiä, ja koettelemuksista olen jo kirjoittanut. Mietin, että pitäisikö paljastaa yhden tavallisen lauantain sisältö? Niin päätän tehdä. Sitä ennen sovimme tyttöjen kanssa, että lähdetään rauhanyhdistykselle kuuntelemaan talviseurojen puheenvuoro myöhemmin illalla, siellä aiheena on ”Iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne”. Ennen sitä kerkeän hyvin kirjoittaa.
Nyt tiedät, että tänään on ollut tasaisen tavallinen lauantai, jonka aikana aurinko paistoi ja rakkaus ympäröi minua.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys