JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Toi­nen to­del­li­suus

Nykyiset blogit
9.5.2021 7.05

Juttua muokattu:

10.5. 08:55
2021051008553520210509070500

Pauli Määttä

Pauli Määttä

Ko­ro­na-ai­ka­na ke­sä­mök­kien ky­syn­tä on nous­sut huip­puun­sa. Yhä use­am­mat ha­lu­a­vat viet­tää lo­man­sa ja osan työ­a­jas­ta­kin luon­non hel­mas­sa. Mei­hin is­ki mök­ki­kuu­me rei­lu kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Sii­tä kuu­mees­ta, ku­ten au­to­kuu­mees­ta­kaan ei tai­da sel­vi­tä kuin yh­del­lä ta­val­la. Mök­ki pi­tää hank­kia.

Mum­mo­lat oli­vat pit­kään ke­sä­paik­ko­ja. Sin­ne oli help­po men­nä. Li­säk­si kä­vim­me au­tio- ja va­raus­tu­vil­la. Mut­ta kun mum­mo­loi­ta ei enää voi­nut käyt­tää, is­ki mök­ki­kuu­me. En­sin kat­se­lim­me mök­ke­jä 50 ki­lo­met­rin sä­teel­tä, Sit­ten sa­dan ki­lo­met­rin. Lo­pul­ta huo­ma­sim­me kiin­nos­ta­van pai­kan lä­hes 200 ki­lo­met­rin pääs­tä. Läh­dim­me oi­tis paik­kaa kat­so­maan. Me­no­mat­kal­la van­noim­me mo­neen ker­taan, et­tä näin kau­kaa mök­kiä ei han­ki­ta. Mut­ta pai­kan pääl­lä al­koi­kin tun­tua sil­tä, et­tä tääl­lä voi­si viih­tyä pi­tem­pään­kin. Is­tuim­me sit­ten ko­to­na tie­to­ko­neen ää­res­sä ja mo­neen ker­taa päh­käi­lim­me, et­tä lä­he­te­tään­kö säh­kö­pos­tia vä­lit­tä­jäl­le vai ei. Lo­pul­ta pää­tim­me: ei muu­ta kuin pai­ne­taan en­te­riä. Ja niin mök­ki oli mei­dän hal­lus­sam­me pa­rin kol­men vii­kon pääs­tä.

Meil­lä ei ol­lut oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta mök­kei­lys­tä. Pit­kään mie­tim­me, et­tä oli­ko hir­mu iso ra­hal­li­nen si­joi­tus hin­tan­sa väär­ti. Las­kim­me, et­tei koko Eu­roo­pas­ta löy­dy ho­tel­lia, jos­sa yö­py­mis­vuo­ro­kau­den hin­ta oli­si kor­ke­am­pi kuin mö­kil­läm­me. Mut­ta meis­tä tuli mök­kei­li­jöi­tä. Lä­hes ai­na kun oli mah­dol­lis­ta, suun­nis­tim­me sin­ne. Aluk­si nuo­rim­mat lap­set oli­vat mu­ka­na. Vä­hi­tel­len kä­vim­me etu­pääs­sä kah­des­taan. Kui­ten­kin lap­set per­hei­neen ja ka­ve­rei­neen ovat käyt­tä­neet mök­kiä ihan kii­tet­tä­väs­ti. Pik­ku­hil­jaa yö­py­mis­vuo­ro­kau­den hin­ta­kin pai­nui ihan sie­det­tä­väl­le ta­sol­le.

Mikä mök­kei­lys­sä on oleel­lis­ta? Vaik­ka siel­lä teh­dään sa­mo­ja jut­tu­ja kuin ko­to­na­kin, syö­dään, sii­vo­taan, nu­ku­taan, re­mon­toi­daan, hoi­de­taan kas­vi­maa­ta, lei­ka­taan ruo­hoa, on ky­sy­mys toi­ses­ta to­del­li­suu­des­ta. Ym­pä­ris­tö ja mai­se­ma on toi­sen­lai­set. Sa­mat­kin as­ka­reet teh­dään hie­man eri ta­val­la. Mök­ki on jär­ven ran­nal­la, mikä tuo ihan oman ulot­tu­vuu­ten­sa. Eri­tyi­ses­ti en­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä is­tut­tiin il­tai­sin ihai­le­mas­sa au­rin­gon las­kua jär­ven taak­se. Ja jo mat­ka erot­taa ar­jen ja toi­sen to­del­li­suu­den.

Kun olim­me mö­kil­lä isol­la po­ru­kal­la en­sim­mäis­tä ker­taa, huo­ma­sim­me Päi­vä­mie­hes­tä, et­tä paik­ka­kun­nal­la on pi­ha­seu­rat. Sin­ne siis! Tai­si sii­nä pai­kal­li­sil­la men­nä suu au­ki, kun yh­täk­kiä pi­haan por­hal­si kak­si au­to­kun­taa up­po-ou­toa po­ruk­kaa. Olem­me sit­tem­min osal­lis­tu­neet seu­roi­hin ja muu­hun toi­min­taan, kun olem­me ol­leet pai­kal­la. Saim­me ikään kuin toi­sen ko­ti­sii­o­nin ja uu­sia ys­tä­viä ja saat­to­mie­hiä.

Mon­ta ker­taa olem­me pu­hu­neet, et­tä yh­teys pai­kal­li­seen sii­o­niin on kuin pis­te iin pääl­le. Il­man sitä ai­noa kon­tak­ti paik­ka­kun­ta­lai­siin voi­si ol­la kau­pan kas­sal­la. Päi­vää ja kii­tos. On­ko meis­tä sit­ten ol­lut mi­tään hyö­tyä paik­ka­kun­nan us­ko­vai­sil­le? Jos­kus olem­me au­tel­leet keit­ti­öl­lä. Su­vi­seu­ra­työ­vuo­ro­ja­kin oli lu­vat­tu teh­dä. On myös ol­lut pu­het­ta, et­tä pi­de­tään ke­sä­keit­ti­ös­säm­me pi­ha­seu­rat, kun keit­tiö val­mis­tuu. Vuot­ta ei ole so­vit­tu.

Yh­te­nä ke­sä­nä toi­mi­ta­lol­la oli re­mont­ti. Sain vi­hiä, et­tä nyt saa mö­kil­lä lö­höi­ly riit­tää ja on tul­ta­va tal­koi­siin. Yh­dis­tyk­sel­lä oli me­nos­sa sa­de­ve­si­vie­mä­röin­nin uu­si­mi­nen. Kos­te­as­sa sa­vi­maas­sa put­ket ja kai­vot pyr­ki­vät pon­nah­ta­maan ylös kai­van­nos­ta. Niin sain luot­ta­mus­teh­tä­vän is­tua pai­no­na kai­von pääl­lä, kun­nes put­ket oli pei­tet­ty ja kai­vo­kin al­koi py­syä pai­kal­laan.

Ko­ro­na-ai­ka­na yh­tey­det ko­ti­sii­o­niin ovat ol­leet vä­his­sä. Sama ti­lan­ne on ol­lut mök­ki­sii­o­nin­kin kans­sa. Ru­kous ja toi­vo­mus on, et­tä ko­ro­na vä­hi­tel­len pois­tuu ja pääs­tään taas ta­los­te­le­maan ta­val­li­seen ta­paan.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies