JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Uu­si kir­ja vie lu­ki­jan tun­tu­reil­le, La­es­ta­diuk­sen mat­kas­sa

Pasanen Aili
Nykyiset blogit
14.5.2019 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190514062200

Se­la­tes­sa­ni kir­jaa en­sim­mäi­sen ker­ran kiin­ni­tän eri­tyi­ses­ti huo­mi­o­ta upei­siin va­lo­ku­viin. Ka­rut tun­tu­rit ja poh­joi­sen kuk­ka­lois­to te­ke­vät vai­ku­tuk­sen. Teks­ti tem­pai­see mu­kaan­sa 1800-lu­vun Lap­piin. Ei tien­nyt La­es­ta­dius elä­es­sään, kun pap­pi­lan pöy­dän ää­res­sä kir­joit­ti saar­no­ja kas­tel­len ky­nää mus­te­pul­los­sa, et­tä me 2000-lu­vul­la lu­em­me nii­tä pai­ne­tus­ta kir­jas­ta.

Sep­po Lohi ku­vaa elä­väs­ti La­es­ta­diuk­sen pol­kua opis­ke­lun kaut­ta pa­pin­vir­kaan sekä pap­pi­na ja he­rä­tyk­sen saar­naa­ja­na toi­mi­mis­ta. Sa­mal­la mu­ka­na kul­kee Lars Le­vin ar­ki per­hees­sä ja in­no­kas har­ras­tus kas­vien pa­ris­sa.

Mi­nua ilah­dut­ta­vat kir­jas­sa kar­tat, jois­ta voi seu­ra­ta ta­pah­tu­ma­paik­ko­ja. Ih­meen pit­kiä mat­ko­ja on Ruot­sin La­pis­sa kul­jet­tu jal­kai­sin­kin vain rep­pu se­läs­sä!

Per­he-elä­mää ku­vat­ta­es­sa teks­tis­tä vä­lit­tyy La­es­ta­diuk­sen kun­ni­oit­ta­va suh­tau­tu­mi­nen avi­o­vai­moon­sa Brita Kai­saan. Läm­min­tä ja lä­heis­tä avi­o­suh­det­ta ku­vas­ta­vat sa­nat, jot­ka Lars Levi kir­joit­ti Brita Kai­sal­le Tuk­hol­mas­ta, jos­sa hän oli sil­mä­sai­rau­ten­sa vuok­si:

”Hel­läs­ti ra­kas­tet­tu puo­li­so­ni. Niin kuin olen ra­kas­ta­nut si­nua elä­mäs­sä, niin ra­kas­tan si­nua kuo­le­maan as­ti….”

Brita Kai­san toi­men­ku­va pap­pi­lan emän­tä­nä ulot­tui pii­ko­jen ja ren­kien joh­ta­mi­ses­ta ta­lou­den­hoi­toon ja ai­na me­te­o­ro­lo­gi­siin ha­vain­toi­hin as­ti. Hän osa­si myös hyö­dyn­tää lää­ke­kas­ve­ja ja hoi­taa sai­rai­ta. Vie­raan­va­rai­se­na hän pal­ve­li niin ar­vo­val­tai­sia mat­kai­li­joi­ta kuin pi­tä­jän näl­käi­siä.

Kir­jas­sa on ker­rot­tu myös Lars Le­vin elä­män tär­kein ta­pah­tu­ma. Pie­nen Levi-po­jan kuo­le­ma ja oma sai­raus he­rät­ti­vät ajat­te­le­maan oman sie­lun ti­laa. Erääl­lä mat­kal­la Åse­leen Lars Levi koh­ta­si La­pin Ma­ri­an. La­es­ta­dius it­se ker­too:

”Täl­lä yk­sin­ker­tai­sel­la ty­töl­lä oli ar­mon­jär­jes­tyk­ses­sä ko­ke­muk­sia, joi­ta en kos­kaan en­nen ol­lut kuul­lut. [---] Ja vas­ta nyt minä näen tien, joka vie elä­mään.”

Tä­män jäl­keen La­es­ta­dius it­se ker­toi saar­no­jen­sa saa­neen kor­ke­am­man vä­rin. Hän oli löy­tä­nyt lam­mas­huo­neen, joka oli us­ko­vais­ten yh­tei­sö. Hän ar­vi­oi rait­tiu­saat­teen uu­del­leen. Kaa­re­su­van­nos­sa al­koi­vat hen­gel­li­set he­rä­tyk­set, jot­ka ai­heut­ti­vat myös vas­ta­rin­taa.

Var­sin mie­len­kiin­tois­ta on pu­jah­taa rans­ka­lai­sen tut­ki­mus­ret­ki­kun­nan mu­kaan, jo­hon La­es­ta­dius oli kut­sut­tu jä­se­nek­si kas­vi­tie­teel­li­sen ja saa­me­lais­vä­es­töä kos­ke­van asi­an­tun­te­muk­sen­sa vuok­si. Hä­nen teh­tä­vä­nään oli kir­joit­taa lap­pa­lais­ten his­to­ri­as­ta ja my­to­lo­gi­as­ta.

Yhä uu­del­leen kat­se­len lu­mo­a­via La­pin ku­via Erk­ki Ala­saa­re­lan, Veli Saa­ren ja Ari Nis­ka­lan kir­joit­ta­mis­sa kir­jan osi­ois­sa. La­es­ta­dius oli ai­ka­kau­ten­sa pa­ras tun­tu­ri­kas­vien asi­an­tun­ti­ja, luo­kit­te­lun ke­hit­tä­jä ja edel­lä­kä­vi­jä kas­vil­li­suu­den eko­lo­gis­ten te­ki­jöi­den ana­ly­soin­nis­sa. Hän kir­joit­ti muun mu­as­sa la­ti­nan­kie­li­sen te­ok­sen, joka myö­hem­min suo­men­net­tiin. Hä­nel­lä oli myös herk­kä käsi piir­tä­mään tar­kas­ti eri­lai­sia kas­ve­ja, jois­ta tä­hän kir­jaan on pai­net­tu tun­tu­ri­kur­jen­her­ne ja poh­jan­si­ni­val­vat­ti.

Vaik­ka La­es­ta­dius luo­kit­te­li kas­ve­ja ja niil­lä oli tar­kat la­ti­nan­kie­li­set ni­met, saar­nois­sa kas­veil­la oli omat ni­men­sä ja mer­ki­tyk­sen­sä. Oli ian­kaik­ki­suu­den ku­kat, ke­don­ku­kat, Jo­han­nek­sen ku­kat, Pie­ta­rin ku­kat ja pu­nai­set or­jan­tap­pu­ra­ruu­sut. Hän ker­toi kieh­to­via ta­ri­noi­ta luon­nos­ta ja La­pin ih­mis­ten elä­mäs­tä.

Lin­nut oli­vat myös mo­nis­sa saar­nois­sa ja Pos­til­lois­sa mu­ka­na. Kir­jas­sa on ot­tei­ta näis­tä kir­joi­tuk­sis­ta. Tun­ne­tuin lie­nee La­es­ta­diuk­sen läh­tö­saar­na Kaa­re­su­van­nos­sa:

”Jää­kää hy­väs­ti, kaik­ki ti­ai­set ja pääs­ky­sen­po­jat. [---] Jää­kää hy­väs­ti, te kaik­ki tal­vi­ti­ai­set ja ke­sä­pääs­kyt. Tai­vaal­li­nen Van­hin ruok­kii ajal­laan korp­pe­ja­kin, kun ne huu­ta­vat hän­tä.”

Ol­li Lo­hen toi­mit­ta­ma kir­ja on koot­tu niin mu­ka­vas­ti, et­tä sen voi lu­kea mo­nes­sa­kin jär­jes­tyk­ses­sä. Vä­hään lu­ke­mi­seen tot­tu­nut voi aloit­taa naut­ti­mal­la luon­to­ku­vis­ta. His­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­nut voi lu­kea tark­kaan La­es­ta­diuk­sen elä­män­vai­hei­ta. Poh­ti­ja voi py­säh­tyä luo­ma­kun­nan sa­lai­suuk­sien edes­sä. Ja saat­taa­pa käy­dä lo­pul­ta niin, et­tä tu­lee lu­ke­neek­si koko kir­jan kan­nes­ta kan­teen.

Mi­nul­le kir­ja ava­si uu­sia ulot­tu­vuuk­sia La­es­ta­diuk­sen elä­mään. Jäin ih­met­te­le­mään Ju­ma­lan suur­ta joh­da­tus­ta ja tark­ko­ja suun­ni­tel­mia. Tun­tu­rin kai­puus­sa pää­sin po­lul­le ihas­te­le­maan La­pin luon­toa. Luu­len, et­tä tu­le­va­na ke­sä­nä si­ni­vi­o­le­tit Jo­han­nek­sen ku­kat heh­ku­vat mi­nul­le ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la.

AiliPasanen
Luonto alkaa kotini ikkunan alta Sotkamossa, jossa jo vuosia sitten on koulun kello lakannut minulle soimasta. Syntymäkaupunkini oli sotien jälkeen Jyväskylä. Äiti ja isä olivat karjalaista syntyperää. Kolme siskoa, yksi pikkuveli ja heidän perheensä ovat minulle rakkaita. Olen saanut muitakin perheitä lähelleni. Lankakorien sisältö, kirjat, kynä ja pensselit kuljettavat ajatukseni muihin maailmoihin. Minulle voi antaa palautetta osoitteeseen aili.pasanen@gmail.com
11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys