JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

Nykyiset blogit
7.3.2018 6.53

Olen aja­tel­lut, et­tä kai mi­nul­la täy­tyy ol­la pik­kui­sen jär­keä, kun olen sel­vin­nyt työ­u­ra­ni läpi eläk­keel­le. Al­kuun tar­vit­tiin toki opin­to­ja.

Suo­ri­tin lu­ki­os­sa pit­kän ma­te­ma­tii­kan, mut­ta en ym­mär­tä­nyt sen ole­mus­ta, vaik­ka koh­tuul­li­sen hy­vin sel­viy­dyin. Jär­ki ei ole tie­ten­kään pelk­kää ma­te­ma­tiik­kaa, mut­ta jo­kin yh­teys nii­den vä­lil­lä täy­tyy ol­la.

Ta­val­li­sel­la jär­jen­juok­sul­la pys­tyy jon­kin ver­ran tun­nis­ta­maan syy-yh­teyk­siä ja en­na­koi­maan tu­le­vaa. Kui­ten­kin ma­te­ma­tiik­kaa tar­vi­taan useim­mis­sa am­ma­teis­sa ai­ka vä­hän.

Ma­te­ma­tiik­ka on mer­kil­li­nen tie­de. Tie­de­mie­het­kin ih­met­te­le­vät, mik­si tai­vaan­kap­pa­lei­den liik­kei­tä ja ties mitä voi­daan las­kea. Vaik­ka en täh­tien kier­to­ra­to­ja osaa­kaan yn­nä­tä, ym­mär­rän, et­tä ma­te­ma­tiik­ka on mer­kit­tä­vä tie­tee­na­la.

Ku­vit­te­len ma­te­ma­tii­kan läh­te­neen sii­tä, et­tä joku on huo­man­nut an­taa sor­mien lu­ku­mää­ril­le ni­miä. Hän on eh­kä nos­ta­nut yh­den sor­men pys­tyy ja päät­tä­nyt kut­sua mää­rää yh­dek­si, sit­ten hän on nos­ta­nut toi­sen­kin sor­men ja an­ta­nut lu­ke­mal­le ni­men kak­si. Kaik­kien sor­mien mää­rää hän päät­ti kut­sua kym­me­nek­si. Kun kak­si ih­mis­tä on lait­ta­nut sor­met li­mit­täin, joku on huo­man­nut las­ke­mi­sen no­peu­tu­van, kun ker­too yh­den ih­mi­sen kä­sien mää­räl­lä yh­den ih­mi­sen sor­mien mää­rän. Tu­lok­sen nimi on siis muo­dos­tu­nut kah­den ja kym­me­nen avul­la. Sii­tä on sit­ten ajat­te­le­mal­la pääs­ty hui­kei­siin pää­tel­miin. Jos vauh­ti lä­he­nee va­lon no­peut­ta, ai­ka al­kaa ku­lua eri tah­tiin, sa­no­vat ne, jot­ka osaa­vat las­kea.

Mut­ta mik­si on so­tia? Mik­si Es­to­nia up­po­si? Mik­si jot­kut ovat us­ko­vai­sia ja toi­set ei­vät? Mik­si tar­vi­taan lu­nas­tus? Mik­si toi­set me­nes­ty­vät ja toi­set ei­vät? Mik­si mo­net kuo­le­vat ali­ra­vit­se­muk­seen? Täl­lai­siin ky­sy­myk­siin ei ma­te­ma­tiik­ka an­na vas­taus­ta.

En osaa luo­da syn­tee­siä, joka kat­tai­si us­kon, tie­teen ja tuol­lai­set han­ka­lat ky­sy­myk­set. Osaan kui­ten­kin pa­laut­taa aja­tuk­se­ni sii­hen ta­pah­tu­maan, kun ar­mo kos­ket­ti mi­nua erään vel­jen vä­li­tyk­sel­lä. Sil­loin sain jo­ta­kin, jos­ta en ha­lua luo­pua. Sain lap­se­nus­kon, joka ei ole sii­tä ke­hit­ty­nyt mi­hin­kään. Sen täy­tyy ol­la Ju­ma­lan työ­tä. Koen, et­tä us­kon lah­joit­ta­es­saan Ju­ma­la ei ve­don­nut jär­kee­ni vaan sy­dä­mee­ni.

Jär­ki on ai­vois­sam­me, mut­ta mis­sä on us­ko? Pu­hum­me sy­dä­men us­kos­ta, mut­ta sa­mal­la tie­däm­me, et­tä sy­dän on ke­hon pump­pu­lai­tos. Ym­mär­rän, et­tä kyse on sym­bo­lii­kas­ta. Sy­dän mer­kit­see rak­kaut­ta. Us­ko liit­tyy enem­män rak­kau­teen kuin jär­keen. Em­me puhu ai­vo­jen us­kos­ta. ”Niin py­sy­vät nämä kol­me: us­ko, toi­vo, rak­kaus. Mut­ta suu­rin niis­tä on rak­kaus” (1. Kor. 13:13).

Koen elä­vä­ni to­del­li­suu­des­sa, jo­hon kuu­luu sekä jär­ki et­tä us­ko. Jär­ki on lah­ja, jos­ta on mo­nen­lais­ta hyö­tyä, mut­ta us­ko on asia, joka ylit­tää jär­jen ra­jat. Nii­den yh­tei­se­lo on­nis­tuu vain us­ko­mal­la lap­sen lail­la.

Tie­det­tä ja us­koa yh­dis­tää se, et­tä ym­mär­rän kum­paa­kin epä­täy­del­li­ses­ti. Van­ha neu­vo ke­hot­taa nos­ta­maan hat­tua ja kul­ke­maan ohi, jos en ym­mär­rä vaik­ka­pa jo­ta­kin Raa­ma­tun koh­taa. Jou­dun kul­ke­maan hat­tu kou­ras­sa sekä tie­teen et­tä us­kon to­del­li­suu­des­sa.

An­na Luo­ja mi­nun säi­lyä lap­sel­li­se­na.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com