JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Valokuvissa suvun tarina

16.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

16.5. 08:53
2022051608530520220516060000

Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Kun mie­tin va­lo­ku­vien mer­ki­tys­tä lap­suu­den­ko­dis­sa­ni, muis­tan, et­tä ne kuu­lui­vat luon­nol­li­se­na osa­na ar­keen. Ny­ky­ai­kaan ver­rat­tu­na su­ku­jen asuin­pai­kat oli­vat kiin­te­äm­mät. Kun toi­sis­taan kau­em­pa­na asu­vat su­ku­lai­set tu­li­vat kool­le, eräs tär­keim­mis­tä pu­hee­nai­heis­ta oli­vat van­hat va­lo­ku­vat.

Ker­ro­taan, et­tä kun sota-ai­ka­na käs­ky läh­teä evak­koon saa­vut­ti ra­jan lä­hel­lä asu­vat ih­mi­set, moni eh­ti kaa­pa­ta mu­kaan vain tär­keim­piä esi­nei­tä, ku­ten su­vun va­lo­ku­va-al­bu­min. Rau­han ai­ka­na taas saat­toi tu­li­pa­lo tu­ho­ta per­heen ko­din, jol­loin va­lo­ku­vien me­net­tä­mis­tä pi­det­tiin eri­tyi­sen suu­re­na va­hin­ko­na.

Ol­les­sa­ni 1970-lu­vul­la opis­ke­luu­ni kuu­lu­val­la har­joit­te­lu­jak­sol­la muis­tin, et­tä lä­hel­lä ole­val­la paik­ka­kun­nal­la asui su­ku­lai­si­am­me isän puo­lel­ta. Tie­sin, et­tä paik­ka oli maa­lais­ta­lo, mut­ta asuk­kais­ta olin näh­nyt vain mum­mo­ni si­sa­ren. Nuo­ren ih­mi­sen mut­kat­to­muu­del­la kat­soin lu­et­te­los­ta per­heen nu­me­ron ja soi­tin.

Pu­he­li­meen vas­ta­si emän­tä, joka olet­ti pu­he­lun tu­le­van ihan muul­ta hen­ki­löl­tä, ja pu­hut­te­li mi­nua vä­hem­män ys­tä­väl­li­ses­ti. Kun sel­vi­si, et­tä olen­kin su­ku­lais­tyt­tö en­kä muu­an maa­työ­mie­hen tyt­töys­tä­vä, sain­kin läm­pi­män vas­taa­no­ton, jota kom­mel­lus vain pi­ris­ti.

Men­nes­sä­ni käy­mään su­ku­lais­te­ni luo­na oli pai­kal­la use­am­pi­a­kin su­vun jä­se­niä. Kat­se­lim­me yh­des­sä va­lo­ku­via, ja muis­tok­si sain isäs­tä­ni so­ti­las­pu­vus­sa ote­tun nuo­ruu­den­ku­van.

Kun isä­ni sit­ten myö­hem­min nuk­kui pois, hän­tä saat­ta­maan tuli myös vie­rai­lul­la ta­paa­mi­a­ni su­ku­lai­sia. Muis­to­ti­lai­suu­den jäl­keen isän ser­kuk­set viet­ti­vät het­ken va­lo­ku­va-al­bu­mien ym­pä­ril­lä. Päät yh­des­sä, vilk­kaas­ti ru­pa­tel­len he vaih­toi­vat aja­tuk­sia ja merk­ka­si­vat vih­re­äl­lä kui­va­mus­teel­la tun­nis­ta­mi­aan hen­ki­löi­tä. He tie­si­vät, kei­tä oli­vat 1920-lu­vul­la ote­tun ku­van hen­ki­löt ja min­ne tuo­kin van­ha­nai­kai­sen nä­köi­nen hen­ki­lö­au­to oli läh­dös­sä.

Su­vun van­him­mat jä­se­net, sa­moin kuin van­hem­pam­me ja iso­van­hem­pam­me, ovat siir­ty­neet jo täs­tä ajas­ta pois. Kii­tol­li­suu­del­la ja siu­na­ten tah­dom­me aja­tel­la hei­tä. Mut­ta jo­ta­kin me tä­män ajan ”vart­tu­neet” voim­me vie­lä teh­dä – ke­rä­tä su­kuun liit­ty­viä, tär­kei­tä asi­oi­ta muis­tiin.

Kun per­heem­me nuo­rim­mai­nen läh­ti esi­kou­luun, en jää­nyt le­pää­mään laa­ke­reil­la­ni. Otin esil­le ai­em­min hank­ki­ma­ni va­lo­ku­va-al­bu­mit – yh­den jo­kais­ta las­tam­me var­ten. La­jit­te­lin ku­vat vuo­si­lu­vun pe­rus­teel­la ka­soi­hin. Ko­e­tin va­li­ta jo­kai­sel­le lap­sel­le par­haim­pia hei­hin liit­ty­viä otok­sia. Puo­li­so­ni oli­kin jo teh­nyt oi­vaa poh­jus­tus­työ­tä mer­ki­tes­sään ku­vien taak­se, kuka tai kei­tä ku­vas­sa on ja mis­sä kuva on otet­tu ja mil­loin. Niin­pä jo­kai­sel­le ko­toa läh­te­väl­le nuo­rel­le on ol­lut mu­kaan an­net­ta­vak­si ku­va­ko­ko­el­ma, jos­sa asi­a­no­mai­nen on pää­hen­ki­lö­nä.

Marja-TerttuKomulainen
Kutsu Päivämiehen verkkolehden blogikirjoittajaksi ilahdutti minua, mutta vähän myös huoletti: enhän ollut aikaisemmin kirjoittanut tämänkaltaisia tekstejä. Olen kuuden aikuisen lapsen äiti Kymenlaaksosta. Asumme puolisoni kanssa kahden omakotitalossa Kouvolassa. Kahdella lapsistamme on oma perhe, ja lapsenlapsia meille on siunaantunut seitsemän. Olen ollut työssä hoitoalalla, mutta kotiäitivuosia minulla on enemmän kuin työvuosia. Toivoisin voivani tuottaa lukijoille ilon ja toivon pilkahduksia arkeen.
4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys