JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vii­me ti­pas­sa – yh­des­tois­ta het­ki

Nykyiset blogit
5.5.2021 8.40

Juttua muokattu:

7.6. 15:08
2021060715082920210505084000

Ta­paa­mi­seen eh­ti­mi­nen tai asi­oi­den te­ke­mi­nen vii­me ti­pas­sa on tut­tua mo­nel­le. Joil­la­kin on jopa ta­pa­na saat­taa asi­at pää­tök­seen ai­van vii­me het­kil­lä. Tämä on tut­tua mo­nel­le esi­mer­kik­si opis­ke­lu­a­joil­ta ko­kei­siin val­mis­tau­tu­es­sa tai teh­tä­viä pa­laut­ta­es­sa. On­pa moni sa­no­nut vas­ta sil­loin saa­van­sa ai­kaan jo­ta­kin, kun teh­tä­vän te­koon va­rat­tu ai­ka lä­hes­tyy lop­pu­aan.

Ai­ka on ku­lu­vaa, em­me voi hi­das­taa tai no­peut­taa sen ku­lu­mis­ta. Ai­ka en­nen tätä het­keä kuu­luu men­nei­syy­teen, tu­le­va ei ole mei­dän tie­dos­sam­me. On vain tämä het­ki, jota par­hail­laan eläm­me.

Ar­ki­aa­mun kii­rees­sä kah­via juo­des­sa moni miet­tii työ­pai­kan pa­la­ve­ria ja mo­nien teh­tä­vien täyt­tä­mää päi­vää. Sa­mal­la mie­les­sä pyö­ri­vät kaup­pa­lis­ta, las­ten päi­vä­ko­dis­ta ha­ke­mi­set ja ylä­kou­lu­lai­sen ma­ti­kan teh­tä­vien su­ju­mi­nen. Yh­tei­set te­ke­mi­set ja il­ta­sa­dut. Elä­mä on täyn­nä kaik­kea, riit­tää­kö kaik­keen ai­ka, rii­tän­kö it­se?

Saa­tam­me ka­sa­ta it­sel­lem­me mo­nen­lais­ta puu­haa ja ai­kaa vie­viä asi­oi­ta kai­ken vält­tä­mät­tö­män li­säk­si. Ajau­dum­me ti­lan­tee­seen, jol­loin kaik­kea on lii­kaa ei­kä ai­ka­tau­lu­jen pi­tä­mi­nen hy­vis­tä suun­ni­tel­mis­ta­kaan huo­li­mat­ta on­nis­tu. Epä­re­a­lis­ti­set aja­tuk­set kai­ken eh­ti­mi­ses­tä mu­re­ne­vat.

Mo­net tie­dos­ta­vat oman ajan­käy­tön on­gel­mat, var­sin­kin sil­loin kun ky­sees­sä on jo­kin teh­tä­vä, jon­ka ko­em­me epä­mu­ka­vak­si ja epä­kiin­nos­ta­vak­si. Hen­ki­lön luon­teen­piir­teil­lä ja tai­pu­muk­sil­la on myös vai­ku­tus­ta sii­hen, ko­kee­ko hän jon­kin ison teh­tä­vän tai ta­pah­tu­man epä­miel­lyt­tä­väk­si ja mo­ti­vaa­ti­o­ta hei­ken­tä­väk­si.

Tun­nol­li­suus on myös piir­re, joka vai­kut­taa vah­vas­ti sii­hen, siir­räm­me­kö asi­oi­ta tai nii­den te­ke­mis­tä tuon­nem­mak­si. Tun­nol­li­suu­den kat­so­taan ole­van yh­tey­des­sä kes­kit­ty­mis­ky­kyyn, it­se­hil­lin­tään ja jär­jes­tel­mäl­li­syy­teen. Nämä kaik­ki ovat osa sitä ke­hys­tä, joka vai­kut­taa ai­ot­tuun te­ke­mi­seen ja joh­taa sii­hen, et­tä teem­me asi­at vii­me ti­pas­sa.

Raa­ma­tus­sa vii­me ti­pas­ta tai vii­mei­ses­tä het­kes­tä käy­te­tään sa­non­taa yh­des­tois­ta het­ki. Se tar­koit­taa yh­det­tä­tois­ta tun­tia aa­mu­kuu­den jäl­keen, kel­lo kuu­des­ta­tois­ta seit­se­mään­tois­ta.

Olem­me kuul­leet seu­rois­sa Jee­suk­sen ver­tauk­sen vii­ni­tar­han isän­näs­tä, joka palk­ka­si työ­mie­hiä aa­mus­ta vii­mei­seen tun­tiin saak­ka. Pal­kan­mak­su yl­lät­ti työ­mie­het, sil­lä isän­tä mak­soi kai­kil­le lu­paa­man­sa de­naa­rin pal­kan riip­pu­mat­ta työ­hön ku­lu­nees­ta ajas­ta. Ver­tauk­sel­la Jee­sus ha­lu­si opet­taa sii­tä suu­res­ta Ju­ma­lan ar­mos­ta, jon­ka voi saa­da osak­seen vie­lä vii­mei­sel­lä het­kel­lä. Meil­le on lu­vat­tu täy­del­li­nen pal­kan­mak­su tai­vaas­sa ei­kä sii­hen ole sil­lä vai­ku­tus­ta, olem­me­ko ol­leet lap­suu­des­ta saak­ka us­ko­mas­sa vai olem­me­ko pääs­seet si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan vas­ta kuo­lin­vuo­teel­la, juu­ri en­nen läh­töä täs­tä ajas­ta.

Suu­ren ar­mon sai ko­kea koh­dal­leen vii­mei­sel­lä het­kel­lä myös ris­tin ryö­vä­ri, joka kuu­li Va­pah­ta­jan sa­nat ”To­ti­ses­ti minä sa­non si­nul­le: tänä päi­vä­nä pi­tää si­nun ole­man mi­nun kans­sa­ni pa­ra­tii­sis­sa” (Luuk. 23:43).

Yh­des­tois­ta het­ki

se tu­lee
yh­des­tois­ta het­ki

en­nen kuin on myö­häis­tä
on teh­tä­vä hal­ko­pi­no
lei­vot­ta­va lei­pä
lai­tet­ta­va lap­set kou­luun

on ai­ka
leik­kiä las­ten­las­ten kans­sa
lu­kea il­ta­ru­kous
ra­kas­taa ja kos­ket­taa
kai­paa­van kä­siä

on ai­ka
an­taa an­teek­si
näh­dä kaik­ki hyvä
jat­kaa työ­tä,
is­tuu­tua ja le­vä­tä
luot­taa vail­la epäi­lyk­siä

vie­lä on ai­ka
kut­sua.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies