JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vuodenkiertoa

Nykyiset blogit
9.6.2021 7.05

Juttua muokattu:

8.6. 15:40
2021060815405420210609070500

Meil­le on an­net­tu nel­jä vuo­de­nai­kaa. Vä­lil­lä on lun­ta ja pak­kas­ta. Vä­lil­lä sa­taa vet­tä. Vä­lil­lä on hel­let­tä ja voi pu­lah­taa ui­maan. Vä­lil­lä pääs­tään ke­rää­mään luon­non an­ti­mia. Kul­le­kin vuo­de­a­jal­le löy­tyy so­pi­vaa te­ke­mis­tä. Meil­lä jo­kai­sel­la on var­maan oma suo­sik­ki­vuo­de­nai­ka.

Mi­nus­ta tou­ko­kuu on ai­na tun­tu­nut par­haal­ta kuu­kau­del­ta. Koko vuo­den ajat­te­len, et­tä oli­si­pa tou­ko­kuu. Sil­loin kesä on tu­los­sa. Va­loi­sa ai­ka tun­tuu lo­put­to­mal­ta. Lin­nut ovat tul­leet. Luon­to he­rää muu­ten­kin eloon. Mie­les­sä on mo­nia suun­ni­tel­mia, mitä esi­mer­kik­si lait­tai­si kas­vi­maal­le. Kou­lu- ja työ­ai­ka­na aja­tuk­siin liit­tyi myös al­ka­van lo­man odo­tus. Mikä voi­si ol­la rie­mul­li­sem­paa kuin se, kun kou­lus­ta Su­vi­vir­ren jäl­keen saat­toi kir­ma­ta ke­sä­lai­tu­mil­le. Ke­sä­kin tun­tui sil­loin mah­dot­to­man pit­käl­tä.

Lap­suu­den muis­tois­sa vuo­de­nai­ko­jen ra­jat oli­vat sel­vät. Ke­vät tun­tui vain jat­ku­van ja jat­ku­van, mut­ta kun kesä tuli, se tuli ry­mi­näl­lä muu­ta­mas­sa päi­väs­sä. Lu­met hä­vi­si­vät sil­mis­sä ja saat­toi mel­kein näh­dä, kuin­ka kas­vit pon­kai­si­vat maas­ta ylös. Usein tuli sit­ten vie­lä muu­ta­man päi­vän mit­tai­nen ta­ka­tal­vi. Lun­ta­kin saat­toi tul­la. Nyt kesä tu­lee enem­män hii­pien, pik­ku­hil­jaa.

Ke­sään liit­tyy pal­jon odo­tuk­sia. Lo­mia, mök­kei­lyä, luon­nos­sa liik­ku­mis­ta, ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten ta­paa­mis­ta. Su­vi­seu­rat ja muut isot seu­rat ovat ryt­mit­tä­neet ke­sän viet­toa. Usein on käy­nyt niin, et­tä kesä ku­luu kuin sii­vil­lä. Se on yh­tä pit­kä kuin muut­kin vuo­de­na­jat.

Lop­pu­ke­sää ja syk­syä hal­lit­see kai­ken­lai­nen ke­räi­ly. Vuo­det ei­vät ole vel­jek­siä. Toi­si­naan tu­lee hy­vin mar­jo­ja, jos­kus sie­niä. Mikä on­kaan hie­nom­paa, kuin kul­kea met­säs­sä au­rin­koi­se­na syys­päi­vä­nä? Puu­tar­han­kin tuot­teis­ta pääs­tään naut­ti­maan. Jos­kus käy kyl­lä niin, et­tä sama tuo­te han­ki­taan kol­meen ker­taan: en­sin sie­me­ni­nä, sit­ten tai­mi­na ja lo­pul­ta os­te­taan it­se tuo­te. Vil­je­lys­hom­mat ovat eh­kä unoh­tu­neet ke­sän mit­taan ja rik­ka­ruo­hot pääs­seet nis­kan pääl­le.

Lop­pu­syk­sys­tä pi­meys on val­lit­se­va. Päi­vät ovat ly­hyi­tä ja luon­to val­mis­tau­tuu tal­vi­le­poon. Ei au­ta kuin haa­veil­la tou­ko­kuus­ta. Hel­po­tus­ta tuo, kun lumi tu­lee maa­han. Olen ai­na aja­tel­lut, kuin­ka jou­lu on juu­ri oi­ke­al­la pai­kal­la. Sen odo­tus sii­vit­tää pi­mein­tä ai­kaa. Jou­luun liit­tyy ajal­li­nen­kin aja­tus tu­le­vas­ta va­loi­sam­mas­ta ajas­ta.

Ke­vät­tal­vel­la ja ke­vääl­lä päi­vät ovat taas pi­den­ty­neet. Pi­mey­den jäl­keen voi taas al­kaa hen­git­tää. Tal­vi ja ke­vät tar­jo­a­vat mo­nen­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia naut­tia luon­nos­ta. Vii­me tal­vi oli ihan oi­kea tal­vi. Pääs­tiin hiih­tä­mään­kin ihan ura­kal­la.

En­tä sit­ten kun tu­lee se koko vuo­den odo­tet­tu tou­ko­kuu? To­teu­tu­vat­ko kaik­ki haa­veet ja aja­tuk­set? Usein sil­loin on mo­nen­lai­sia työ- ja mui­ta kii­rei­tä. Huo­li­a­kin voi ol­la. Tou­ko­kuun lo­pus­sa huo­maa, et­tä nyt se ihan­ne­kuu­kau­si taas vi­lah­ti ohit­se. Ei au­ta muu­ta kuin ru­ve­ta haa­vei­le­maan seu­raa­vas­ta tou­ko­kuus­ta.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys