JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yhdenvertaisuus koskee kaikkia

13.12.2022 10.10

Juttua muokattu:

13.12. 13:47
2022121313470020221213101000

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Luin vas­ti­kään Hel­sin­gin Sa­no­mis­ta Min­na Pöl­kin teks­tin "Päi­vä­ko­din pää­si­äis­po­lul­la esi­tet­tiin kat­kel­mia Raa­ma­tus­ta – Us­kon­not­to­mal­le per­heel­le 1 500 eu­ron kor­vaus". Päi­vä­ko­ti siis jou­tui mak­sa­maan 1500 eu­ron kor­vauk­sen erään päi­vä­ko­ti­lap­sen us­kon­not­to­mil­le van­hem­mil­le, kos­ka hei­dän lap­sel­leen ei ol­lut jär­jes­tet­ty asi­an­mu­kais­ta kor­vaa­vaa toi­min­taa Pää­si­äis­pol­ku-ta­pah­tu­man ajak­si. Yh­den­ver­tai­suus­val­tuu­te­tun mu­kaan päi­vä­ko­din toi­min­ta oli ol­lut syr­ji­vää ja aset­ti lap­sen ja per­heen epä­e­dul­li­seen ase­maan. Teks­ti he­rät­ti mi­nus­sa ris­ti­rii­tai­suu­den ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tun­tei­ta. Se he­rät­ti myös jul­kis­ta kes­kus­te­lua: seu­ra­kun­ta­leh­ti Rau­han Ter­veh­dys jul­kai­si ai­hee­seen liit­ty­en Ee­ro Hyy­ti­sen kir­joit­ta­man mie­li­pi­de­teks­tin, joka oli ot­si­koi­tu "Va­pau­del­la on nyt hin­ta".

Ny­kyi­sin tie­de­tään, et­tä ar­vo­jen vas­tai­nen elä­mä kuor­mit­taa ja voi ai­heut­taa jopa ma­sen­nus­ta. Olen poh­ti­nut, on­ko Suo­mes­sa kai­kil­la ai­dos­ti oi­keus ja mah­dol­li­suus us­kon­non­va­pau­teen ja laa­duk­kaa­seen, omien ar­vo­jen­sa mu­kai­seen elä­mään. Olen poh­ti­nut myös, on­ko tämä vain si­säi­nen on­gel­ma­ni, jos­ta mi­nun pi­täi­si pääs­tä eroon? Var­mas­ti se on myös sitä: voi­sin ko­et­taa ol­la avoi­mem­pi ja läh­tö­koh­tai­ses­ti us­koa, et­tä jos ker­ron us­kos­ta­ni ja ar­vois­ta­ni, mi­nuun suh­tau­du­taan vä­hin­tään­kin asi­al­li­ses­ti.

Tör­mä­sin Iho­sen vuon­na 1999 te­ke­mään tut­ki­muk­seen, joka li­sä­si it­seym­mär­rys­tä­ni: tut­ki­muk­ses­sa oli nous­sut esil­le, et­tä val­ta­vä­es­tön suh­tau­tu­mi­nen les­ta­di­o­lai­siin on et­no­sent­ris­tä. Val­ta­vä­es­tö siis pi­tää omaa ajat­te­lu­aan ja ar­vo­jaan ai­no­a­na oi­ke­a­na ja mui­ta pa­rem­pa­na. Mie­les­tä­ni Päi­vi Rä­sä­sen jou­tu­mi­nen oi­keu­teen si­tee­rat­tu­aan Raa­mat­tua ker­too il­mi­ön ole­van laa­jem­pi. It­se asi­as­sa tör­mään usein ra­di­o­ta kuun­nel­les­sa­ni ja opin­toi­hi­ni liit­ty­vis­sä ai­neis­tois­sa kris­ti­nus­koa par­jaa­viin kom­ment­tei­hin tai sii­hen, et­tä kris­ti­nus­ko näh­dään jo­ten­kin huo­no­na tai syy­nä jo­hon­kin ne­ga­tii­vi­seen ta­pah­tu­maan. Myös sen kes­kei­siä ar­vo­ja ar­vos­tel­laan. Us­kon­not­to­muu­den yli­ver­tai­suu­des­ta ker­too mie­les­tä­ni myös tuo Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa jul­kais­tu mie­li­pi­de­kir­joi­tus.

On­ko si­nun help­po hy­väk­syä ja kun­ni­oit­taa täy­sin eri ar­vot omaa­vaa hen­ki­löä? Et­no­sent­ris­mi voi hel­pos­ti ol­la lä­hel­lä mei­tä kaik­kia, it­se­ä­ni­kin. Raa­ma­tus­sa, jota ajat­te­len kul­tai­se­na oh­je­kir­ja­na, kan­nus­te­taan ja roh­kais­taan ra­kas­ta­maan ja kun­ni­oit­ta­maan ihan kaik­kia ih­mi­siä, myös vi­ha­mie­hiä.

Oli­ko si­nun kou­lu­ai­koi­na­si te­at­te­ri­reis­su­ja, kon­sert­te­ja tai mui­ta ta­pah­tu­mia, joi­hin et oman­tun­non syis­tä voi­nut osal­lis­tua? Muis­tan it­se elä­väs­ti, mi­ten mur­ro­si­käi­se­nä hie­man jän­nit­ty­nee­nä ja vä­lil­lä no­los­tel­len­kin vein lii­kun­na­no­pet­ta­jal­le äi­ti­ni kir­joit­ta­man la­pun, et­tei mi­nun tar­vit­si­si osal­lis­tua tans­si­tun­neil­le. Ru­koi­lin mie­les­sä­ni, et­tei opet­ta­ja sa­noi­si poik­ki­puo­lis­ta sa­naa. Us­ko­vai­nen luok­ka­ka­ve­ri­ni kuu­mot­te­li, et­tä mi­tä­hän muut luok­ka­ka­ve­rit ajat­te­li­vat, kun em­me osal­lis­tu­neet tans­siin. Mie­les­tä­ni jou­duim­me epä­e­dul­li­seen ase­maan niin osal­lis­tu­mat­to­muu­den kuin op­pi­mi­sen­kin nä­kö­kul­mas­ta. Erot­tu­mi­nen muis­ta jän­nit­ti eri­tyi­ses­ti tuon ikäi­se­nä, mut­ta ei se ko­vin help­poa ole ai­na vie­lä­kään.

Kuu­lin täl­lä het­kel­lä kah­dek­san­nel­la luo­kal­la ole­val­ta ty­töl­tä, et­tä heil­lä tans­si­tun­nit ovat al­ka­neet jo ala­kou­lus­sa ja hä­nen on täy­ty­nyt is­tua tun­tien ajan hil­jaa käy­tä­väl­lä. Jo­na­kin vuon­na apuo­pet­ta­ja oli jopa tul­lut pa­kot­ta­maan hä­net lii­kun­ta­sa­liin. Ylä­kou­lus­sa us­ko­vai­sia on ol­lut enem­män, ja siel­lä heil­le on jär­jes­tet­ty muu­ta toi­min­taa.

Ope­tus­suun­ni­tel­maan kuu­luu edel­leen­kin ryt­mil­li­sen lii­kun­nan opet­ta­mi­nen, ja se to­teu­te­taan yleen­sä tans­si­na. Mie­tim­me sis­ko­ni kans­sa, ei­kö ryt­mil­li­sen lii­kun­nan ope­tus­ta voi­si jär­jes­tää sel­lai­sen ryt­mil­li­sen mu­sii­kin ja lii­kun­nan yh­dis­tel­mä­nä, joka so­vel­tui­si kai­kil­le. Täl­lai­nen neut­raa­li­lin­jaus ryt­mil­li­sel­le lii­kun­nan opet­ta­mi­sel­le hel­pot­tai­si myös lii­kun­na­no­pet­ta­jien kuor­maa, kos­ka kuu­lin myös opet­ta­jan nä­kö­kul­man asi­aan: ai­na ei ole help­po jär­jes­tää asi­an­mu­kai­ses­ti kor­vaa­vaa toi­min­taa.

Ny­kyis­ten ja tu­le­vien las­ten ja nuor­ten nä­kö­kul­mas­ta oli­si hyvä, et­tä kou­lut ja päi­vä­ko­dit oli­si­vat yh­den­ver­tai­sia kai­kil­le. Ke­nen­kään ei pi­täi­si jou­tua pel­kää­mään sil­mä­ti­kuk­si jou­tu­mis­ta us­kon­sa tai us­kon­not­to­muu­ten­sa vuok­si. Sen si­jaan, et­tä an­tai­sim­me us­koon ja us­kon­toi­hin liit­ty­vien asi­oi­den tu­kah­tua ja jää­dä ne­ga­tii­vi­sen us­kon­non­va­pau­den var­joon, tie­tä tu­li­si rai­va­ta yh­den­ver­tai­suu­del­le ja oi­keu­den­mu­kai­suu­del­le. Suo­mes­sa on edel­leen us­kon­non­va­paus voi­mas­sa ja soi­sin, et­tä sii­tä pi­det­täi­siin kiin­ni.

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys