JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yksinäisyyttä ja ystävyyttä

Nykyiset blogit
14.2.2024 6.00

Juttua muokattu:

12.2. 12:18
2024021212180720240214060000

Kuva: Kari Vengasaho

Kuva: Kari Vengasaho

Ni­mi­merk­ki Us­ko­nys­tä­vä

Hel­mi­kuus­sa vie­te­tään ys­tä­vän­päi­vää. Päi­vä tai­taa ol­la ai­ka tuo­re tu­lo­kas val­ta­me­ren ta­kaa, ja sitä voi­si pe­rus­tel­lus­ti syyt­tää kau­pal­li­sek­si höm­päk­si. Ys­tä­vyys sen si­jaan on tätä päi­vää van­hem­pi asia. Se on ol­lut ole­mas­sa yh­tä kau­an kuin ih­mi­siä on ol­lut maan pääl­lä.

Ys­tä­vyy­teen liit­ty­vät asi­at ovat as­kar­rut­ta­neet mi­nua lap­suu­des­ta saak­ka. Leik­ki-ikäi­se­nä lei­kin enim­mäk­seen tyy­ty­väi­se­nä si­sa­rus­ten ja naa­pu­rei­den las­ten kans­sa. Lap­se­nus­koi­se­na ja lap­sen­mie­li­se­nä ei tar­vin­nut miet­tiä, mi­ten ku­kin us­koo. Naa­pu­rin us­ko­vai­sen ty­tön kans­sa lei­kit ei­vät kui­ten­kaan tun­tu­neet kos­kaan su­ju­van. Vas­ta myö­hem­min kä­si­tin, et­tä jo lap­se­na olim­me ko­vin eri­lai­sia.

Ala­kou­lun lop­pu­puo­lel­la toi­ve ja tar­ve us­ko­vai­sis­ta ys­tä­vis­tä ak­ti­voi­tui. Ta­ju­sin, et­tä ”kaik­ki muut” is­tu­vat seu­rois­sa ka­ve­rin vie­res­sä. Ker­ran per­heen läh­ties­sä seu­roi­hin heit­täy­dyin sän­gyl­le ja it­kin täyt­tä kurk­kua, et­ten läh­de, sil­lä mi­nul­la ei ole ke­tään ka­ve­ria. Muis­te­len äi­din sa­no­neen, et­tä ka­ve­ri­a­kin voi ru­koil­la it­sel­leen. Ru­kouk­se­ni kuul­tiin, sil­lä ai­van sel­väs­ti, Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta löy­sin us­ko­vai­sen ys­tä­vän – bes­tik­sen, joka oli mi­nul­le seu­raa­vat vuo­det kaik­ki kai­kes­sa. Yk­si elä­mä­ni ki­peim­mis­tä ko­ke­muk­sis­ta oli­kin myö­hem­min se, kun hän ei enää ha­lun­nut­kaan ol­la kans­sa­ni.

Nuo­re­na huo­ma­sin, et­ten viih­dy isois­sa po­ru­kois­sa. Kai­pa­sin edes yh­tä luo­tet­tua ys­tä­vää. Oli mi­nul­la joi­ta­kin ka­ve­rei­ta ja kuu­luin po­ruk­kaan­kin, mut­ta en ko­ke­nut olo­a­ni sii­nä eri­tyi­sen luon­te­vak­si. Löy­sin iha­nan poi­ka­ys­tä­vän, jon­ka kans­sa saa­toin ja­kaa kaik­ki asi­at. Tä­mä­kin suh­de kui­ten­kin päät­tyi, mikä tun­tui vai­ke­al­ta vie­lä vuo­sien­kin pääs­tä, vaik­ka se päät­tyi­kin mi­nun aloit­tees­ta­ni. Muil­ta ih­mi­sil­tä, eten­kin ai­kui­sil­ta, oli­sin sii­nä ti­lan­tees­sa kai­van­nut syyl­lis­tä­mi­sen si­jaan herk­kyyt­tä ja tun­ne­ä­lyä, sil­lä ti­lan­ne ei ol­lut mi­nul­le­kaan help­po.

Lu­ki­on pää­tyt­tyä avi­o­liit­to ja muut­to uu­del­le paik­ka­kun­nal­le kat­kai­si­vat vä­häi­set­kin hau­raat si­teet nuo­ruu­den ajan po­ru­koi­hin. Hy­vää ys­tä­vää mi­nul­le ei ko­ti­paik­ka­kun­nal­ta­ni jää­nyt. Tun­tuu­kin vie­raal­ta, kun ih­mi­set pu­hu­vat läm­möl­lä eri­tyi­sis­tä nuo­ruu­de­nys­tä­vis­tä. Vuo­det ovat vie­ri­neet ja paik­ka­kun­nat vaih­tu­neet. Myös ih­mi­siä, ys­tä­viä, olen saa­nut, mut­ta har­mik­se­ni myös moni heis­tä on jää­nyt taak­se, kun tiet ovat kul­ke­neet eri suun­tiin. Olen ko­ke­nut syyl­li­syyt­tä ja ko­ke­nut ole­va­ni huo­no ys­tä­vä. En osaa soi­tel­la ja vies­tit­te­ly­kin on ai­ka vä­häis­tä. Sa­maan ai­kaan koen vä­lil­lä suur­ta­kin yk­si­näi­syyt­tä ja kai­paan ih­mi­siä ym­pä­ril­le­ni.

Tie­dän, et­tä tänä päi­vä­nä mo­net ih­mi­set ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä, ei­kä ko­ro­na-ai­ka ai­na­kaan hel­pot­ta­nut ti­lan­net­ta. Olen puo­li­so­ni­kin kans­sa miet­ti­nyt, mis­tä ja mi­ten ai­kui­nen us­ko­vai­nen avi­o­lii­tos­sa elä­vä ih­mi­nen voi­si löy­tää ys­tä­viä. Tie­dän kyl­lä, et­tä pi­tää it­se ol­la ak­tii­vi­nen ja osal­lis­tua vaik­ka­pa eri­lai­siin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen työ­vuo­roi­hin, mut­ta mi­nun koh­dal­la­ni se ei ole eri­tyi­sen hy­vin toi­mi­nut. Edes ky­lään kut­su­mis­ta­ni ih­mi­sis­tä en ole saa­nut lä­heis­tä ys­tä­vää. Elä­män­ti­lan­tee­ni on usein ol­lut poik­ke­a­va, ei­kä so­pi­vas­ti kal­tai­si­a­ni ih­mi­siä oi­kein ole löy­ty­nyt.

Olen miet­ti­nyt, on­ko mi­nun tar­koi­tus tyy­tyä sa­tun­nai­sem­piin koh­taa­mi­siin, jois­ta osa on ol­lut erit­täin an­toi­si­a­kin. Olen ai­na viih­ty­nyt hy­vin poi­kien ja mies­ten kans­sa, mut­ta us­ko­vai­se­na nai­se­na ys­tä­vyys­suh­tei­ta on ol­lut jo­ten­kin vai­kea sol­mia vas­tak­kai­seen su­ku­puo­leen.

Raa­mat­tu ko­ros­taa ys­tä­vyy­den ar­voa useis­sa koh­dis­sa. Jos­kus poh­din, oli­ko­han Jee­suk­sel­la ys­tä­viä en­nen kuin hän aloit­ti jul­ki­sen toi­min­tan­sa ja kei­tä he oli­vat. Uu­den tes­ta­men­tin teks­tit viit­taa­vat sii­hen, et­tä ai­na­kin si­sa­ruk­set Mart­ta ja Ma­ria sekä hei­dän vel­jen­sä La­sa­rus oli­si­vat ol­leet Jee­suk­sel­le rak­kai­ta ys­tä­viä. Jee­suk­sen luo tu­li­vat myös lap­set, so­ke­at, ram­mat, eri ta­voin sai­raat, työ­tä­te­ke­väi­set ja ras­kau­te­tut. Jee­sus kut­sui luok­seen kaik­ki. ”Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei ku­kaan voi osoit­taa, kuin et­tä an­taa hen­ken­sä ys­tä­vien­sä puo­les­ta” (Joh. 15:13). Ei meis­tä kai­kis­ta vi­al­li­sis­ta ih­mi­sis­tä tule kes­ke­näm­me ys­tä­viä, mut­ta ”Kak­sin on pa­rem­pi kuin yk­sin, sil­lä kum­pi­kin saa vai­vois­taan hy­vän pal­kan ” (Saarn. 4:9).

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys