JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Ai­ka, Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja

Pääkirjoitukset
7.11.2020 6.40

Juttua muokattu:

6.11. 12:24
2020110612244120201107064000

Ju­ma­la loi maa­il­man kuu­des­sa päi­väs­sä (1. Moos). Seit­se­män­te­nä päi­vä­nä hän le­pä­si (1. Moos. 2:2). Näin lu­kee Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä.

Kou­lun bi­o­lo­gi­an tai maan­tie­teen op­pi­tun­nil­la nuor­ta saat­taa häm­men­tää, kun opet­ta­ja ker­too, et­tä maa­pal­lo on­kin mil­joo­nia vuo­sia van­ha. Eri­lai­set kas­vit ja eli­öt ovat il­mes­ty­neet maa­pal­lol­le eri ai­koi­na tu­han­sien ja mil­joo­nien vuo­sien ku­lu­es­sa.

Kun lu­em­me luo­mis­ker­to­mus­ta oi­kein tark­kaan, huo­maam­me, et­tä nel­jän­te­nä päi­vä­nä Ju­ma­la sa­noi: ”Tul­koon va­lo­ja tai­vaan­kan­teen erot­ta­maan päi­vän yös­tä, ja ol­koot ne merk­kei­nä osoit­ta­mas­sa mää­rä­ai­ko­ja, het­kiä ja vuo­sia” (1. Moos. 1:14). Vas­ta nel­jän­te­nä päi­vä­nä syn­tyi­vät siis ne ele­men­tit, joi­den mu­kai­ses­ti me ai­kaa las­kem­me.

Ju­ma­lan ai­ka on­kin eri­lai­nen kuin mei­dän ai­ka­kä­si­tyk­sem­me. Pie­ta­ri to­te­aa täs­tä: ”Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä” (2. Piet 3:8). Luo­mis­ker­to­muk­sen päi­vä oli eri­mit­tai­nen kuin mei­dän päi­väm­me, se saat­toi ol­la mil­joo­ni­a­kin mei­dän vuo­si­am­me.

Ju­ma­la lah­jot­ti meil­le ajan. Hä­nen lah­ja­naan saam­me ot­taa myös jo­kai­sen päi­vän. Saar­naa­jan kir­jan sa­noin: ”Kai­kel­la on mää­rä­het­ken­sä, ai­kan­sa joka asi­al­la tai­vaan al­la” (Saarn. 3.1).

Ju­ma­lan lap­sen suh­de ai­kaan on kah­ta­lai­nen. Jo­han­nes kir­joit­taa sii­tä: ”Rak­kaat ys­tä­vät, jo nyt me olem­me Ju­ma­lan lap­sia, mut­ta vie­lä ei ole käy­nyt il­mi, mitä meis­tä tu­lee. Sen me tie­däm­me, et­tä kun se käy il­mi, meis­tä tu­lee hä­nen kal­tai­si­aan, sil­lä me saam­me näh­dä hä­net sel­lai­se­na kuin hän on.” (1. Joh. 3:2.)

Jo­han­nes ko­ros­taa sen tär­keyt­tä, et­tä juu­ri nyt saa ol­la Ju­ma­lan lap­si. Ei tar­vit­se kan­taa ei­li­sen taak­ko­ja ei­kä mu­reh­tia tu­le­vas­ta. Kun täl­lä het­kel­lä on syn­nit an­teek­si, se riit­tää. Sa­mal­la saa tä­hyil­lä sin­ne, mi­hin on mat­kal­la – Isän ko­tiin tai­vaas­sa.

Ai­ka on Ju­ma­lan lah­ja myös et­si­väl­le: ”Oi­ke­al­la het­kel­lä olen kuul­lut si­nua, pe­las­tuk­sen päi­vä­nä olen tuo­nut si­nul­le avun. Juu­ri nyt on oi­kea het­ki, juu­ri nyt on pe­las­tuk­sen päi­vä.” (2. Kor. 6.2.)

Jou­ko Luuk­ko­nen

Kir­joi­tus on jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 4.11.2020

3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys