Evan­ke­liu­min työ on pit­käl­ti vies­tin­tää. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maan liit­ty­vät vies­tin lä­het­tä­jä, vies­ti ja vas­taa­not­ta­jat. Vies­ti Ju­ma­lan pe­las­tus­työs­tä Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa on tar­koi­tet­tu ”kai­kel­le kan­sal­le” ja ”kai­kil­le kan­soil­le” (Luuk. 2:10, Mark. 13:10). Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti mei­dän teh­tä­väm­me on kul­jet­taa al­ku­pe­räis­tä vies­tiä muut­tu­mat­to­ma­na. Vies­ti ei ole omam­me, vaan Ju­ma­lan, joka lä­het­tää vies­tin­vie­jiä kaik­ki­al­le.

Jee­suk­sen kut­su­mat ja lä­het­tä­mät apos­to­lit vei­vät ai­ka­naan sa­maa vies­tiä uu­sil­le alu­eil­le. He saa­pui­vat paik­koi­hin, jois­sa Jee­sus­ta ei vie­lä tun­net­tu. He ker­toi­vat löy­dös­tään eli us­kos­taan avoi­mes­ti. Paa­va­li to­te­si esi­mer­kik­si Efe­sok­sen seu­ra­kun­nan van­him­mil­le, et­tä on avoi­mes­ti ju­lis­ta­nut heil­le sen, mitä Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maan kuu­luu (Ap. t. 20:27).

Avoi­muut­ta Paa­va­li osoit­ti myös ol­les­saan kuu­lus­tel­ta­va­na maal­li­sen esi­val­lan edes­sä. Hän ker­toi pu­hu­van­sa avoi­mes­ti, to­tuu­den ja ter­veen jär­jen mu­kai­ses­ti (Ap. t. 26:25–26). Hän sa­noit­ti sen, mitä Ju­ma­la oli juu­ri hä­nel­le teh­nyt.

Paa­va­lin esi­merk­ki an­taa hy­vät suun­ta­vii­vat evan­ke­liu­min työ­hön. Jo­kai­nen us­ko­va voi ker­toa, mitä us­kon lah­ja ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus hä­nel­le it­sel­leen mer­kit­se­vät.

Tu­le­va­na ke­sä­nä Ke­sä­seu­ra­ra­dio tuo us­kon sa­lai­suu­den mo­nen kuu­li­jan ulot­tu­vil­le. Myös us­koa ja us­ko­vais­ten elä­mää tun­te­ma­ton saa rau­has­sa kes­kit­tyä kuu­le­maan, mitä us­kon löy­ty­mi­nen ja sii­nä var­jel­tu­mi­nen on eri­lai­sil­le ih­mi­sil­le mer­kin­nyt. Kaik­kia kuu­li­joi­ta kut­su­taan us­ko­maan oma­koh­tai­ses­ti.

Evan­ke­liu­min työ ete­nee Ju­ma­lan suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti ja hä­nen siu­nauk­sen­sa tur­vin. Sa­nan kyl­vö­työ­tä teh­dään mo­nen­lai­sis­sa ka­na­vis­sa, mo­nil­la lah­joil­la ja mo­nen yk­sit­täi­sen ih­mi­sen kaut­ta. SRK:n vies­tin­nän pe­ri­aat­teis­sa to­de­taan, et­tä vies­tin­nän on hyvä ol­la mo­ni­kas­vois­ta.

Yh­tei­nen us­ko ei syn­ny yh­tei­ses­tä pe­rin­tees­tä tai elä­män­ta­vas­ta, vaan sen saa ai­kaan Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki. Tämä Hen­ki yh­dis­tää yk­sit­täi­sen ih­mi­sen us­kon kaut­ta Kris­tuk­seen, joka puo­les­taan ko­ko­aa oman lau­man­sa. Näin jo­kai­sel­la Ju­ma­lan lap­sel­la on lo­pul­ta sama vies­ti: Syn­ti­ni ovat an­teek­si, ja mi­nul­la on hyvä ol­la.