Ensi lauantaina vietämme itsenäisyyspäivää, joka on paitsi yleinen vapaapäivä myös kirkollinen erityispyhä. Suomessa valtion ja kirkon suhde on ollut tiivis.
Erityisesti Suomen kansan raskaina aikoina kirkolla on ollut hyvin merkittävä vaikutus kansan yhtenäisyyden vahvistajana ja tulevaisuudenuskon lujittajana. Rauhan aikana kirkon työ ei aina ole ollut yhtä näkyvää, mutta silti sillä on ollut syvä vaikutus Suomen kansan elämään.
Nykyään kirkko tekee julistustyön ja kirkollisten toimitusten lisäksi runsaasti muun muassa diakonia- ja perhetyötä. Seurakuntien perhekerhoihin osallistuu vuosittain 1,2 miljoonaa lasta ja aikuista. Seurakuntien päiväkerhot taas tavoittavat 30 prosenttia 3–6-vuotiaista lapsista. Näissä kerhoissa kristillinen sanoma tulee esille muun muassa hartaushetkissä.
Kirkon esillä pitämä kristillinen sanoma näkyi myös talvisodassa, jonka alkamisesta tuli viime sunnuntaina kuluneeksi 75 vuotta. Sotavuosina kristillisen uskon merkitys tuli esille niin tavallisen kansan kuin maan ylimpien päättäjien puheissa. Sodan alkupäivinä joulukuun 1939 alussa ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti päiväkäskyssään: ”Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.”
On hyvin arvokasta, että kirkko on vuosisatoja juurruttanut kansamme keskuuteen Jumalan sanaan pohjautuvia arvoja. Nämä arvot ovat maallistuneessa ajassamme koetuksella. Tämä näkyi myös viime perjantaina, kun eduskunta hyväksyi äänestyksessä kansalaisaloitteen, jossa toivotaan, että samaa sukupuolta olevat parit saisivat oikeuden solmia avioliiton. Kahdestasadasta kansanedustajista 92 vastusti aloitteen hyväksymistä. On ilahduttavaa, että monet kansanedustajat perustelivat vastustavaa kantaansa Raamatulla.
Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä kansankirkko on aina nähty tärkeänä ja rakkaana, eikä eduskunnan päätös avioliittolain muuttamisesta vaikuta siihen. Kirkolliskokouksen päättämä kirkon virallinen kanta on edelleen se, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Myös piispainkokous ja kirkkohallitus ovat pysyneet tässä perinteisessä näkemyksessä.
Raamatun kanta samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteisiin on selkeä: ne ovat syntiä. Siksi tämä asia on vanhoillislestadiolaisille kristityille opillinen kysymys, joka perustuu Jumalan sanaan. Muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että nykyinen avioliittolaki ei syrji samaa sukupuolta olevia pareja. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, mutta Jumalan sanan vastaista elämäntapaa ei voi hyväksyä eikä suositella sitä kenellekään.
Nyt on tärkeää rukoilla kansamme ja kirkkomme puolesta. Kirkkomme päättäjät tarvitsevat esirukouksia, jotta he jaksavat toimia niin, ettei kirkkomme lähde myötäilemään muuta yhteiskuntaa. Sen tulisi pitää edelleen kiinni perinteisestä, Raamattuun pitäytyvästä avioliittokäsityksestään.
Kirkkolain mukaisesti kirkon tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja. Tehtävänä on myös toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Jumalan sanan keskeisin viesti on sanoma pelastuksesta, jonka Jumala valmisti Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä sanomaa maallistunut yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi.
Julkaistu Päivämiehessä 3.12.2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.