Yh­teis­kun­nan toi­mi­vuu­den, tur­val­li­suu­den ja hy­vän jär­jes­tyk­sen poh­ja­na ovat yh­des­sä so­vit­tu val­lan­ja­ko ja sii­hen liit­ty­vät auk­to­ri­tee­tit. Auk­to­ri­tee­til­la tar­koi­te­taan vai­ku­tus­val­taa tai ar­vo­val­taa, usein hen­ki­löön, jär­jes­tel­mään tai asi­aan liit­ty­en. Tar­jol­la on mo­nen­lai­sia auk­to­ri­teet­te­ja, hy­viä ja huo­no­ja. Raa­mat­tu on kris­ti­tyn elä­mäs­sä py­sy­vä auk­to­ri­teet­ti niin us­kon kuin elä­män­kin ky­sy­myk­sis­sä.

Auk­to­ri­teet­te­ja tar­vi­taan pie­nes­sä ja suu­res­sa mit­ta­kaa­vas­sa. Kou­lu­luo­kas­sa op­pi­vat tar­vit­se­vat opet­ta­jaa op­pi­ak­seen, mut­ta jär­jes­tyk­sen vuok­si myös hä­nen auk­to­ri­teet­ti­aan. Van­hem­pi aset­taa lap­sel­leen ra­jo­ja, kos­ka ne suo­je­le­vat hän­tä. Opas­teet, mää­räyk­set ja kiel­lot ta­kaa­vat puo­les­taan teil­lä su­ju­van lii­ken­teen. Or­kes­te­ri soi kau­niis­ti yh­des­sä, kun se seu­raa joh­ta­jaan­sa, auk­to­ri­teet­ti­aan.

Täl­lä het­kel­lä yh­teis­kun­tas­sa pu­hut­taa lain nou­dat­ta­mi­sen ja mie­li­pi­tei­den il­mai­se­mi­sen suh­de. Ky­sy­tään, mis­sä mää­rin la­ke­ja tu­lee nou­dat­taa tai voi­ko oi­ke­ak­si ko­ke­man­sa asi­an vuok­si jät­tää la­kia nou­dat­ta­mat­ta.

Ju­ma­lan sana opet­taa nou­dat­ta­maan la­kia, kun­ni­oit­ta­maan esi­val­taa ja toi­mi­maan mal­til­li­ses­ti. Raa­mat­tu ker­too kyl­lä ta­pauk­sis­ta, jois­sa esi­val­lan, esi­mer­kik­si ku­nin­kaan, yk­sit­täi­nen mää­räys on jä­tet­ty nou­dat­ta­mat­ta. Da­niel ei suos­tu­nut epä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, ja hä­net hei­tet­tiin lei­jo­nien luo­laan. Ka­to­si­ko Da­nie­lil­ta esi­val­lan kun­ni­oi­tus? Ju­ma­lan pe­las­ta­man Da­nie­lin en­sim­mäi­set sa­nat lei­jo­nien luo­las­ta ovat pu­hut­te­le­vat: ”Ikui­ses­ti elä­köön ku­nin­gas!” (Dan. 6:21.)

Ju­ma­lan sa­nan auk­to­ri­teet­ti­a­se­ma on vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na kiis­tet­ty vah­vas­ti. Syn­nis­sä elä­vä ih­mi­nen ei ha­lua kuul­la te­ke­vän­sä vää­rin. Ju­ma­lan sa­nas­ta ir­tau­tu­mis­ta puo­lus­te­taan esi­mer­kik­si va­pau­den ja it­se­mää­rää­mi­soi­keu­den ni­mis­sä. Avi­o­lii­ton py­hyys ja py­sy­vyys jää­vät ”va­pai­den suh­tei­den” al­le, kun ih­mi­nen to­teut­taa omia mie­li­ha­lu­jaan. Usein lop­pu­tu­los täl­lai­sis­ta va­lin­nois­ta on si­säi­nen rik­ki­näi­syys ja epä­var­muus. Raa­ma­tun mu­kaan syn­tiä te­ke­vä ei ole ai­dos­ti va­paa, vaan syn­nin or­ja (Joh. 8:34).

Ju­ma­lan sana on py­sy­vä ja kes­tä­vä auk­to­ri­teet­ti. Se neu­voo vää­rin­te­ki­jää pa­ran­nuk­seen ja luo­pu­maan näin vää­ryy­des­tään (Jes. 55:7). Ju­ma­lan ar­moon tur­vau­tu­va ja sii­tä elä­vä ih­mi­nen al­kaa näh­dä Raa­ma­tun auk­to­ri­tee­tin elä­mää suo­je­le­va­na ei­kä elä­mää ra­joit­ta­va­na asi­a­na.