Eri­lai­se­na syn­ty­vä per­heen­jä­sen tuo uu­sia sä­vy­jä van­hem­muu­teen. Ke­hi­tys­vam­ma tai jo­kin muu vam­ma tuo usein mu­ka­naan eri­tyi­siä hoi­van tar­pei­ta. On luon­nol­lis­ta, et­tä täl­löin van­hem­pi poh­tii omia voi­ma­va­ro­jaan, osaa­mis­taan tai jak­sa­mis­taan van­hem­muu­den ää­rel­lä. Osa huo­lis­ta saat­taa to­teu­tua, osa taas ei. Ih­meel­li­ses­ti elä­män an­ta­ja, Ju­ma­la, an­taa eri­tyis­lap­sen van­hem­mil­le voi­ma­va­ro­ja ja eri­tyis­tä tai­toa ol­la juu­ri tä­män lap­sen van­hem­pi. Moni ko­kee­kin pian, et­tä eri­lai­suus on­kin eri­tyi­syyt­tä, sil­lä lap­si tuo uu­den­lais­ta mer­ki­tys­tä ja iloa per­heen elä­mään.

Val­ta­kun­nal­lis­ta ke­hi­tys­vam­mais­ten ih­mis­ten oi­keuk­sien viik­koa vie­te­tään jou­lu­kuun en­sim­mäi­sel­lä vii­kol­la. Vii­kol­le va­li­taan vuo­sit­tain tee­ma, jota ke­hi­tys­vam­mai­set ih­mi­set ha­lu­a­vat nos­taa esiin. Tänä vuon­na vii­kon tee­ma on It­se­mää­rää­mi­soi­keu­des­ta pi­tää huo­leh­tia! Ke­hi­tys­vam­mais­ten ih­mis­ten ar­jes­sa it­se­mää­rää­mi­soi­keus ei ai­na to­teu­du YK:n vam­mais­so­pi­muk­ses­sa vaa­di­tul­la ta­val­la.

Ke­hi­tys­vam­mais­ten etu­ja aja­van Ke­hi­tys­vam­mais­ten tu­ki­liit­to ry:n mu­kaan it­se­mää­rää­mi­soi­keu­des­sa on kyse sii­tä, kuka käyt­tää val­taa. It­se­mää­rää­mi­soi­keus on pe­rus- ja ih­mi­soi­keus, jos­ta sää­de­tään pe­rus­tus­lais­sa, YK:n vam­mais­so­pi­muk­ses­sa ja ke­hi­tys­vam­ma­lais­sa. Sil­ti tu­kea tar­vit­se­vat ih­mi­set jää­vät usein it­se­ään ja omaa elä­mään­sä kos­ke­van tie­don ul­ko­puo­lel­le. Tuen tar­ve ei siir­rä ih­mi­sen it­se­mää­rää­mi­soi­keut­ta toi­sil­le ih­mi­sil­le.

Jo­kai­nen ih­mi­nen ha­lu­aa vai­kut­taa oman elä­män­sä pää­tök­sen­te­koon. Mo­nel­la ai­kui­sek­si kas­va­val­la ke­hi­tys­vam­mai­sel­la nuo­rel­la on halu it­se­näis­tyä ja saa­da oma paik­ka ja koti, jo­hon kut­sua omia lä­hei­si­ään. Myös va­paus us­koa ja il­mais­ta omaa us­ko­aan on tär­keä pe­ru­soi­keus, joka kuu­luu myös jo­kai­sel­le ke­hi­tys­vam­mai­sel­le tai jon­kin ra­joit­teen kans­sa elä­väl­le ih­mi­sel­le. Sa­moin hä­nel­lä on oi­keus ol­la osal­lis­tu­mat­ta ti­lai­suuk­siin, jot­ka ovat vas­toin omaa va­kau­mus­ta.

Jee­sus an­toi esi­mer­kin, kuin­ka koh­da­ta eri­lai­nen lä­him­mäi­nen. Hän ei kaih­ta­nut vam­mau­tu­nei­ta tai sai­rau­den vuok­si saas­tai­si­na pi­det­ty­jä ih­mi­siä, joi­ta moni hyl­jek­si, vaan Jee­sus osoit­ti ar­vos­tus­ta kaik­kia ih­mi­siä koh­taan.