Vas­ti­kään me­di­an täyt­ti mur­su-uu­ti­soin­ti, kun ark­ti­nen ni­sä­käs ran­tau­tui Suo­meen. Yk­sit­täi­sen mur­sun ede­sot­ta­muk­sia seu­rat­tiin jopa suo­ras­sa uu­tis­lä­he­tyk­ses­sä. Kun mur­su me­neh­tyi näl­kään, so­men täyt­ti laa­ja­mit­tai­nen suru ja rai­vo. Ke­vääl­lä oli ot­si­kois­sa Hel­sin­kiin ek­sy­nyt poro, joka pal­jas­tui met­sä­peu­rak­si.

Mitä tämä ker­too meis­tä ih­mi­sis­tä? On­ko hel­pom­pi sää­liä yk­sit­täis­tä, har­vi­nais­ta eläin­tä kuin lä­him­mäis­tä? Maa­il­man ruo­ka­oh­jel­man mu­kaan Af­ri­kas­sa 13:a mil­joo­naa ih­mis­tä uh­kaa va­ka­va nä­län­hä­tä. Lä­hel­läm­me rie­huu sota. Las­ten­suo­je­lun kes­kus­liit­to on huo­lis­saan lap­si­per­he­köy­hyy­den kas­vus­ta Suo­mes­sa.

Ny­kyi­sin näyt­tää sil­tä, et­tä mo­net nos­ta­vat eläi­met tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä ih­mis­ten edel­le. Jot­kut uh­raa­vat suh­teet­to­mas­ti ai­kaa ja ra­haa lem­mik­kien­sä näyt­te­lyi­hin, har­ras­tuk­siin ja ter­vey­den­hoi­toon. Tur­ki­se­läin­ten kas­va­tus on län­si­mais­sa lä­hes lo­pe­tet­tu eläin­ten etu­jen ni­mis­sä, kas­vat­ta­jien toi­meen­tu­los­ta piit­taa­mat­ta. Jos sama kiin­nos­tus ja tar­mo, jol­la aje­taan eläin­ten oi­keuk­sia, suun­nat­tai­siin lä­him­mäi­siin, in­hi­mil­li­nen kär­si­mys vä­he­ni­si huo­mat­ta­vas­ti.

Eläin­ten­suo­je­lul­la on oma ar­von­sa, ja Raa­mat­tu­kin opas­taa sii­hen. Sil­ti toi­sia ih­mi­siä koh­taan osoi­tet­ta­va lä­him­mäi­sen­rak­kaus on ai­van eri ta­son asia. Vaik­ka eläin oli­si mi­ten ra­kas lem­mik­ki, sil­lä ei ole kuo­le­ma­ton­ta sie­lua. Ih­mi­sen Ju­ma­la loi omak­si ku­vak­seen.

Ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan Suo­mes­sa syn­tyi tam­mi-ke­sä­kuun ai­ka­na his­to­ri­al­li­sen vä­hän lap­sia. Ny­ky­päi­vä­nä moni ajat­te­lee, et­tä elä­män­ti­lan­teen pi­täi­si ol­la täy­del­li­nen, en­nen kuin lap­si voi tul­la. Joku voi myös pe­lä­tä sitä, et­tä lap­si sot­kee omat suun­ni­tel­mat. Jos­kus näyt­tää sil­tä, et­tä lem­mi­kit on ko­ro­tet­tu lap­sen ase­maan. Se, et­tä myös lem­mi­kit ra­joit­ta­vat mah­dol­li­suuk­sia it­sen­sä to­teut­ta­mi­seen, tun­tuu ole­van eri asia kuin las­ten koh­dal­la.

Luo­des­saan ih­mi­sen Ju­ma­la an­toi hä­nel­le luo­man­sa maan elet­tä­väk­si. Ih­mi­nen sai teh­tä­väk­seen li­sään­tyä ja täyt­tää maa. Hä­nen vas­tuul­laan on myös sekä vil­jel­lä et­tä var­jel­la. (1. Moos. 1:28–29.) Jos­kus voi unoh­tua, et­tä Luo­ma­kun­nan her­ra on kui­ten­kin Ju­ma­la. Hän pi­tää huo­len kai­kis­ta luo­duis­taan, sekä ih­mi­sis­tä et­tä eläi­mis­tä. Tä­män huo­lien täyt­tä­män ajan­kin kes­kel­lä voim­me ot­taa op­pia Sii­o­nin lau­lun 297 sa­nois­ta: ”Oi, kat­se­le lin­tua ok­sal­la puun, se lau­laa niin kau­niis­ti ai­na. Se Kor­keim­man kii­tok­seen au­kai­see suun, sen miel­tä ei huo­let ne pai­na. Se lau­la­en Luo­jaan­sa kiit­tää.”