Las­ten ja nuor­ten pa­hoin­voin­ti on ot­si­kois­sa usein. Ai­hees­ta pu­hut­tiin hil­jat­tain pi­de­tyil­lä Kir­kon kas­va­tuk­sen päi­vil­lä. Yh­te­nä sen il­me­ne­mis­muo­to­na kä­si­tel­tiin nuor­ten ko­ke­maa yk­si­näi­syyt­tä, jota ko­ro­na-ajan ar­vel­laan en­ti­ses­tään li­sän­neen.

Kas­va­tuk­sen päi­vil­lä esiin nou­si las­ten ja nuor­ten ko­ke­ma huo­nom­muu­den­tun­ne, jon­ka poh­jal­la oli ko­ke­mus sii­tä, et­tei mi­nua näh­dä ei­kä kuul­la. Ul­ko­puo­lel­le sul­ke­mi­nen voi ol­la joko ta­ha­ton­ta tai ta­hal­lis­ta, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa sen vai­ku­tuk­set ovat huo­not.

Ti­lan­ne on hei­ken­ty­nyt vuo­sia. Toi­saal­ta on­gel­mas­ta kie­li­viä mit­ta­rei­ta­kin on tul­lut li­sää, kun esi­mer­kik­si jär­jes­töt ovat pe­rus­ta­neet uu­sia pal­ve­lui­ta hen­kis­tä pa­hoin­voin­tia ko­ke­vil­le nuo­ril­le. Yh­tey­de­no­tot eri­lai­siin ne­tis­sä kes­kus­te­lu­a­pua tar­jo­a­viin chat­tei­hin las­ke­taan vuo­sit­tain sa­dois­sa tu­han­sis­sa.

Tuo­reim­pia ko­kei­lu­ja ti­lan­teen hel­pot­ta­mi­sek­si ovat seu­ra­kun­tien ja nii­den yh­teis­työ­kump­pa­nei­den jär­jes­tä­mät Walk in -te­ra­pi­at nuo­ril­le. Täl­lai­seen, esi­mer­kik­si kir­kon ti­lois­sa toi­mi­vaan te­ra­pi­aan nuo­ri voi tul­la ai­kaa va­raa­mat­ta kes­kus­te­le­maan.

Kirk­ko kut­suu kaik­kia yk­si­näi­syy­den tor­ju­mi­sen kan­san­liik­kee­seen, jon­ka teh­tä­vä­nä on muun mu­as­sa vah­vis­taa yh­tei­söl­li­syyt­tä. Mitä asi­al­le voi­daan teh­dä kris­til­li­syy­tem­me pii­ris­sä? Mo­net pe­rin­tei­set, yh­tei­söl­li­syyt­tä vah­vis­ta­vat työ­muo­dot, ku­ten py­hä­kou­lut ja raa­mat­tu­luo­kat sekä lei­ri­toi­min­ta, ovat ko­ro­nan vuok­si ajoit­tain kes­key­tet­ty­nä.

Lap­sil­le ja nuo­ril­le on kui­ten­kin tar­jol­la etä­ti­lai­suuk­sia, joi­hin yk­si­näi­sen saat­taa ol­la jopa hel­pom­pi tul­la kuin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Yk­si­näi­syy­den voi ot­taa pu­heek­si näis­sä ti­lai­suuk­sis­sa, ja ker­toa, et­tei yk­si­näi­syyt­tä ko­ke­va ole ko­ke­muk­sen­sa kans­sa yk­sin ei­kä ou­to.

Pai­kal­li­sis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä on hyvä py­säh­tyä poh­ti­maan, vas­taa­vat­ko toi­min­ta­muo­dot tä­män­het­kis­tä tar­vet­ta. On­ko toi­min­taa juu­ri niil­le ikä­luo­kil­le, jois­sa yk­si­näi­syys­ke­hi­tys her­käs­ti al­kaa? On­ko ker­ho­ja jär­jes­tä­vien kans­sa mie­tit­ty ryh­mäyt­tä­mis­tä ja toi­min­ta­mal­le­ja sii­hen, jos joku näyt­tää jää­vän ker­hos­sa yk­sin?

Kris­til­li­syy­den opis­tois­sa teh­dään mer­kit­tä­vää yk­si­näi­syy­den ja syr­jäy­ty­mi­sen eh­käi­sy­työ­tä. Moni opis­ton käy­nyt on ker­to­nut vuo­den ol­leen täs­sä mie­les­sä kään­teen­te­ke­vä. Mitä oli­si teh­tä­vis­sä sil­le, et­tä yhä use­am­pi opis­toon ha­lu­a­va sai­si jat­kos­sa opis­to­pai­kan?

Jo­kai­nen meis­tä voi osal­lis­tua kan­san­liik­kee­seen myös hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Kat­soa nuor­ta sil­miin, ter­veh­tiä ja il­mais­ta sen, et­tä nuo­ri on ter­ve­tul­lut jouk­koon. Vaik­ka nuo­rel­la ei oli­si oma­ni­käi­siä ys­tä­viä, voi van­hem­pien ih­mis­ten an­ta­ma huo­mio ja hy­väk­syn­tä kan­taa vai­ke­an vai­heen yli.