JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Kuo­le­man­pel­ko on luon­nol­li­nen asia

Pääkirjoitukset
30.10.2019 6.05

Lä­hes­ty­vä py­häin­päi­vä ja kuol­lei­den lä­heis­ten muis­te­le­mi­nen tuo mie­leen myös oman kuo­le­vai­suu­den. Kuo­le­ma he­rät­tää mo­nia vas­taus­ta vail­le jää­viä ky­sy­myk­siä, ja sen vuok­si on luon­nol­lis­ta, et­tä se he­rät­tää myös pel­koa.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, mi­ten tie­to kuo­le­man lä­hes­ty­mi­ses­tä vai­kut­ti ku­nin­gas His­ki­aan. Kun sai­raa­na ol­lut ku­nin­gas sai kuul­la pro­fee­tal­ta, et­tei hän pa­ra­ne vaan kuo­lee, hän it­ki kat­ke­ras­ti (2. Kun. 20). Aja­tus ei sel­väs­ti­kään ol­lut hä­nel­le help­po.

Suh­tau­tu­mi­nen omaan kuo­le­maan voi muut­tua elä­män var­rel­la. Tut­ki­mus­ten mu­kaan kuo­le­man­pel­ko vä­he­nee ih­mi­sen van­hen­tu­es­sa. Esi­mer­kik­si su­ru­vies­tit ikä­to­ve­rei­den kuo­le­mas­ta to­tut­ta­vat aja­tuk­seen, et­tä omas­ta­kin elä­mäs­tä suu­rin osa on jo ta­ka­na päin.

Kuo­le­man­pe­lon ai­hei­na ovat muun mu­as­sa lä­heis­ten pär­jää­mi­nen, kuo­le­man mah­dol­li­nen ki­vu­li­ai­suus ja kuo­le­man jäl­kei­nen ai­ka. Lap­sel­la kuo­le­man­pel­koon si­säl­tyy usein aja­tus sii­tä, et­tä jou­tuu eroon omis­ta van­hem­mis­taan.

Kuo­le­man­pel­koa ei tar­vit­se kiel­tää ei­kä tor­jua. Sen voi hy­väk­syä kuu­lu­van osak­si elä­mää tai tiet­tyä elä­män­vai­het­ta, ja sitä voi kä­si­tel­lä eri­lai­sin kei­noin. Kuo­le­man ot­ta­mi­nen pu­heek­si saat­taa tun­tua ah­dis­ta­val­ta, mut­ta hel­pot­taa en­nen pit­kää oloa.

Osa ih­mi­sis­tä työs­tää aja­tus­ta käy­tän­nön­lä­hei­ses­ti. Joku te­kee ar­kun it­sel­leen, toi­nen te­kee tes­ta­men­tin tai per­kaa elä­män ai­ka­na ker­ty­nyt­tä omai­suut­ta, jot­ta lä­heis­ten ei tar­vit­si­si sitä teh­dä.

Joku tut­kii kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä si­sin­tään ja muis­taa ka­te­kis­muk­sen ope­tuk­sen sii­tä, et­tä Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen on ih­mi­se­lä­män tär­kein asia. On on­nel­lis­ta, kun rau­haa kai­paa­va ih­mi­nen löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Kaik­ki ei­vät koe kuo­le­man­pel­koa. Mo­nel­le aja­tus on va­paut­ta­va: kuo­le­man tul­les­sa saan jät­tää tä­hän elä­mään liit­ty­vät vai­vat ja ki­vut taak­se­ni. Eri­tyi­ses­ti näin on sil­loin, kun ih­mi­sel­lä on us­kon tuo­ma tur­va tu­le­vas­ta, pa­rem­mas­ta elä­mäs­tä.

Elä­män ra­jal­li­suu­den muis­ta­mi­nen aut­taa kes­kit­ty­mään omien ar­vo­jen mu­kai­siin asi­oi­hin ja ole­maan kii­tol­li­nen juu­ri täs­tä het­kes­tä. Jos pel­ko kuo­le­mas­ta al­kaa hal­li­ta elä­mää, sii­hen on syy­tä ha­kea apua.

Saat­to­hoi­to­työs­sä on huo­mat­tu, et­tä aja­tus ar­mah­ta­vas­ta Ju­ma­las­ta aut­taa kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä. Hy­vän Ju­ma­lan läs­nä­o­lo kan­taa kris­tit­tyä läpi elä­män ja eri­tyi­ses­ti sen vii­mei­sil­lä het­kil­lä: ”Minä saan ai­na ol­la luo­na­si, sinä pi­dät kä­des­tä­ni kiin­ni” (Ps. 73:23).

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.11.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Anu Tof­fe­ri

20.1.2020

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys