Lähestyvä pyhäinpäivä ja kuolleiden läheisten muisteleminen tuo mieleen myös oman kuolevaisuuden. Kuolema herättää monia vastausta vaille jääviä kysymyksiä, ja sen vuoksi on luonnollista, että se herättää myös pelkoa.
Raamatussa kerrotaan, miten tieto kuoleman lähestymisestä vaikutti kuningas Hiskiaan. Kun sairaana ollut kuningas sai kuulla profeetalta, ettei hän parane vaan kuolee, hän itki katkerasti (2. Kun. 20). Ajatus ei selvästikään ollut hänelle helppo.
Suhtautuminen omaan kuolemaan voi muuttua elämän varrella. Tutkimusten mukaan kuolemanpelko vähenee ihmisen vanhentuessa. Esimerkiksi suruviestit ikätovereiden kuolemasta totuttavat ajatukseen, että omastakin elämästä suurin osa on jo takana päin.
Kuolemanpelon aiheina ovat muun muassa läheisten pärjääminen, kuoleman mahdollinen kivuliaisuus ja kuoleman jälkeinen aika. Lapsella kuolemanpelkoon sisältyy usein ajatus siitä, että joutuu eroon omista vanhemmistaan.
Kuolemanpelkoa ei tarvitse kieltää eikä torjua. Sen voi hyväksyä kuuluvan osaksi elämää tai tiettyä elämänvaihetta, ja sitä voi käsitellä erilaisin keinoin. Kuoleman ottaminen puheeksi saattaa tuntua ahdistavalta, mutta helpottaa ennen pitkää oloa.
Osa ihmisistä työstää ajatusta käytännönläheisesti. Joku tekee arkun itselleen, toinen tekee testamentin tai perkaa elämän aikana kertynyttä omaisuutta, jotta läheisten ei tarvitsisi sitä tehdä.
Joku tutkii kuoleman lähestyessä sisintään ja muistaa katekismuksen opetuksen siitä, että Jumalan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen on ihmiselämän tärkein asia. On onnellista, kun rauhaa kaipaava ihminen löytää Jumalan valtakunnan.
Kaikki eivät koe kuolemanpelkoa. Monelle ajatus on vapauttava: kuoleman tullessa saan jättää tähän elämään liittyvät vaivat ja kivut taakseni. Erityisesti näin on silloin, kun ihmisellä on uskon tuoma turva tulevasta, paremmasta elämästä.
Elämän rajallisuuden muistaminen auttaa keskittymään omien arvojen mukaisiin asioihin ja olemaan kiitollinen juuri tästä hetkestä. Jos pelko kuolemasta alkaa hallita elämää, siihen on syytä hakea apua.
Saattohoitotyössä on huomattu, että ajatus armahtavasta Jumalasta auttaa kuoleman lähestyessä. Hyvän Jumalan läsnäolo kantaa kristittyä läpi elämän ja erityisesti sen viimeisillä hetkillä: ”Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni” (Ps. 73:23).
Julkaistu Päivämiehessä 30.11.2019
Kuvituskuva: Anu Tofferi
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.