JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Luo­ma­kun­ta ka­to­aa, ih­mi­sen osa­na on ian­kaik­ki­suus

Päivämies
Pääkirjoitukset
2.10.2019 8.39

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445620191002083900

Tu­le­vaa sun­nun­tai­ta on kut­sut­tu kirk­ko­vuo­des­sa pik­ku pää­si­äi­sek­si. Sen kir­kol­li­se­na ai­hee­na on ”Jee­sus an­taa elä­män”. Ydin­vies­ti on, et­tä Jee­sus on voit­ta­nut ih­mis­tä uh­kaa­van kuo­le­man val­lan. Näin hä­neen us­ko­vil­la on toi­vo, joka kan­taa yli kuo­le­man ra­jan.

Ih­mi­sen elä­mäs­sä on ai­ko­ja, jol­loin hän jou­tuu koh­taa­maan elä­män ra­jal­li­suu­den. Eri­tyi­ses­ti se tu­lee lä­hel­le sil­loin, kun me­net­tää lä­hei­sen ih­mi­sen. Ka­to­a­vai­suus on läs­nä myös sil­loin, kun jou­tuu luo­pu­maan eri asi­ois­ta elä­mäs­sään. Ter­vey­den hor­ju­mi­nen ja van­he­ne­mi­nen py­säyt­tä­vät miet­ti­mään elä­mää ja sen tar­koi­tus­ta.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, et­tä Ju­ma­la teki ih­mi­sen maan to­mus­ta ja pu­hal­si hä­neen elä­vän Hen­gen. Ih­mi­nen ei ole syn­ty­nyt sat­tu­mal­ta, vaan kyse on Ju­ma­lan luo­mis­te­os­ta, joka on ta­pah­tu­nut hä­nen tah­dos­taan ja voi­mas­taan. Me kaik­ki ih­mi­set olem­me Ju­ma­lan luo­mia, ja jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mä on Ju­ma­lan luo­mis­työ­nä pyhä.

Ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­mis­työn hui­pen­nus, Ju­ma­la loi hä­net ian­kaik­ki­seen yh­tey­teen­sä. Tämä asia erot­taa ih­mi­sen muus­ta luo­ma­kun­nas­ta: vain ih­mi­sel­lä on kyky ol­la suh­tees­sa Ju­ma­laan. Ih­mi­nen on ai­noa olen­to, joka voi kuul­la Ju­ma­lan ää­nen, tur­vau­tua hä­neen sekä ra­kas­taa ja pal­vel­la hän­tä. Tämä ai­to yh­teys ja ian­kaik­ki­nen tur­va omis­te­taan sy­dä­men us­kol­la.

Luo­des­saan koko maa­il­man Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­ma­kun­taa. Näin ih­mi­sel­lä on vas­tuu te­ois­taan Ju­ma­lan edes­sä. Luo­ma­kun­taa tu­lee suo­jel­la, mut­ta tuo suo­je­lu ei ole Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­sen tär­kein teh­tä­vä: tär­kein­tä on elää Ju­ma­lan yh­tey­des­sä. Raa­ma­tun mu­kaan luo­ma­kun­nan tu­le­vai­suus ei ole ih­mi­sen vaan Ju­ma­lan kä­des­sä.

Raa­ma­tun il­moi­tuk­sen mu­kaan tu­lee kui­ten­kin het­ki, jol­loin täl­le maa­il­mal­le tu­lee Ju­ma­lan tah­dos­ta lop­pu. Täl­löin luo­ma­kun­ta ka­to­aa, mut­ta ih­mi­sen osa­na on ian­kaik­ki­suus. Il­man us­koa ih­mi­sen osa­na on kuo­le­man jäl­keen vai­va ja ian­kaik­ki­nen ero Ju­ma­las­ta. Ju­ma­la an­taa ian­kaik­ki­sen elä­män, au­tuu­den ja kirk­kau­den niil­le, jot­ka tur­vau­tu­vat us­kol­la Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön ja ha­lu­a­vat ot­taa vas­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min.

Kun on us­ko sy­dä­mes­sä, saa kat­soa tu­le­vai­suu­teen va­loi­sas­ti. Vir­ren­te­ki­jä ku­vaa tuo­ta toi­voa: ”Kaik­ki en­ti­nen ka­to­aa, it­kun, rie­mun­kin ai­heet, moni ar­voi­tus rat­ke­aa, uu­det al­ka­vat vai­heet. Koh­ta koit­taa jo päi­vä Her­ran, se on hä­nel­lä yk­sin tie­dos­saan. Sik­si kii­tos­ta vei­saa­maan, hä­nen voit­to on ker­ran!” (VK 547:3.)

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.10.2019

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

4.6.2020

Ku­kaan, joka pu­huu Ju­ma­lan Hen­gen val­taa­ma­na, ei voi sa­noa: "Jee­sus on ki­rot­tu." Ku­kaan ei myös­kään voi sa­noa: "Jee­sus on Her­ra", muu­ten kuin Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. 1 Kor. 12:3

Viikon kysymys