Itäi­ses­sä Eu­roo­pas­sa ovat par­hail­laan käyn­nis­sä laa­ja­mit­tai­set so­ta­toi­met – joi­den­kin ar­vi­oi­den mu­kaan laa­jim­mat sit­ten toi­sen maa­il­man­so­dan.

Vii­me­ai­kai­set ta­pah­tu­mat ovat jär­kyt­tä­neet mo­nien tur­val­li­suu­den­tun­net­ta. Uu­ti­set an­ta­vat syn­kän ku­van lä­hi­a­lu­ei­dem­me tu­le­vai­suu­des­ta ja kan­so­jen it­se­mää­rää­mi­soi­keu­des­ta. Me­dia on so­ta­näyt­tä­möl­lä läs­nä ja so­dan ta­pah­tu­mat ovat näh­tä­vis­sä re­aa­li­ai­kai­ses­ti. In­for­maa­ti­o­so­dan­käyn­tiin kuu­luu eri­lais­ten to­del­li­suuk­sien rin­nak­kai­se­lo, kes­ke­nään vas­tak­kai­nen uu­ti­soin­ti sekä myös suun­ni­tel­mal­li­nen vää­rän tie­don le­vit­tä­mi­nen.

Mo­net suo­ma­lai­set ovat ky­sel­leet ja kes­kus­tel­leet, mi­ten Eu­roo­pan ta­pah­tu­mat vai­kut­ta­vat mah­dol­li­ses­ti Suo­meen ja suo­ma­lais­ten tur­val­li­suu­teen. Lap­set ja nuo­ret ky­sy­vät per­heil­tään ja ys­tä­vil­tään, voi­si­ko sota tul­la tän­ne­kin. Kes­ki-ikäi­set pa­laa­vat eh­kä muis­tois­saan niin sa­not­tuun kyl­män so­dan ai­kaan, jol­loin suur­val­to­jen vä­li­nen ydin­so­ta näh­tiin konk­reet­ti­se­na uh­ka­na. Van­hem­mil­la ih­mi­sil­lä on oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta ajal­ta, jol­loin Suo­mi oli so­das­sa.

Mikä tuo yk­sit­täi­sel­le ih­mi­sel­le tur­vaa? Se, et­tä Suo­mi on yhä va­paa, it­se­näi­nen ja puo­lus­ta­mi­sen ar­voi­nen län­si­mai­nen de­mok­ra­tia. Täl­lai­nen isän­maa on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Suo­mi on säi­lyt­tä­nyt it­se­näi­syy­ten­sä yli sa­dan vuo­den ajan, myös vai­keim­mis­sa olo­suh­teis­sa ku­ten so­dan ai­ka­na. Me­neil­lään ole­van krii­sin yh­tey­des­sä val­ti­o­joh­tom­me on to­den­nut, et­tä maa­tam­me ei täl­lä het­kel­lä uh­kaa mi­kään. Myös sil­loin, kun kan­saam­me on koh­dan­nut ul­koi­nen uh­ka, on tuo uh­ka teh­nyt kan­sas­tam­me yk­si­mie­li­sen ja yh­te­näi­sen. Edel­leen kan­sam­me puo­lus­tus­tah­to on luja.

Ih­mi­sel­le kaik­kein sy­vin tur­va on Ju­ma­las­sa. Us­ko tuo ih­mi­sen si­sim­pään Ju­ma­lan rau­han, joka ei jär­ky, vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­lä oli­si le­vo­ton ja pe­lot­ta­va. Ju­ma­lan lap­sel­la ei ole kos­kaan mi­tään hä­tää, vaik­ka ta­pah­tu­mat ym­pä­ril­lä sai­si­vat huo­les­tu­maan. Ju­ma­la huo­leh­tii ai­na omis­taan ja tun­tee hei­dän elä­män­sä.

Raa­ma­tus­sa on pal­jon esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la le­vot­to­mi­na­kin ai­koi­na oh­jaa niin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kuin ko­ko­nais­ten kan­so­jen koh­ta­loi­ta. Je­sa­jan kir­ja ku­vaa Ju­ma­lan an­ta­maa tur­vaa: ”Ajas­ta ai­kaan luot­ta­kaa Her­raan, sil­lä Her­ras­sa on tur­va, Her­ra on ikui­nen kal­lio” (Jes. 26:4). Tä­hän lu­pauk­seen voi yhä luot­taa.