Eläm­me vaih­to­eh­tois­ten to­tuuk­sien maa­il­mas­sa. Asi­aan kuin asi­aan voi­daan esit­tää eri­lai­sia nä­kö­kul­mia ja suh­teel­lis­taa nii­tä. Suh­teel­lis­ta­mi­sen, yk­si­lön­va­pauk­sien ja maal­lis­tu­mi­sen yh­dis­ty­mi­nen ja ko­ros­tu­mi­nen tuo mu­ka­naan kiel­tei­siä il­mi­öi­tä niin yk­si­löi­den vä­li­seen kuin yh­teis­kun­nal­li­seen elä­mään.

Vii­mei­sim­piä vies­te­jä täs­tä on Toi­mit­ta­jat il­man ra­jo­ja -yh­dis­tyk­sen te­ke­mä sel­vi­tys toi­mit­ta­jiin koh­dis­tu­vas­ta vä­ki­val­las­ta, joka on sel­vi­tyk­sen mu­kaan li­sään­ty­nyt ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na eri­tyi­ses­ti Eu­roo­pas­sa. Tä­män kat­so­taan liit­ty­neen muun mu­as­sa ih­mis­ten kär­jis­ty­nei­siin kä­si­tyk­siin pan­de­mi­an al­ku­pe­räs­tä ja sen hoi­ta­mi­ses­ta.

Yh­dis­tys muis­tut­taa, et­tä toi­mit­ta­jiin koh­dis­tu­vas­sa vä­ki­val­las­sa ei ole kyse vain sa­nan­va­pau­den ko­et­te­le­mi­ses­ta vaan koko de­mok­raat­tis­ta yh­teis­kun­ta­jär­jes­tys­tä hor­jut­ta­vas­ta toi­min­nas­ta. Täl­lai­nen toi­min­ta voi ol­la laa­jas­ti jär­jes­täy­ty­nyt­tä tai pien­tä omas­sa pii­ris­sä ta­pah­tu­vaa vai­kut­ta­mis­ta, jota kuka ta­han­sa meis­tä voi teh­dä.

Ra­port­ti he­rät­tää­kin ky­sy­mään, mikä on oma osuu­te­ni täl­lai­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä? Kun­ni­oi­tan­ko toi­min­nal­la­ni lail­li­ses­ti va­lit­tua esi­val­taa ja toi­sia ih­mi­siä? Kun jaan si­säl­töä, an­nan pa­lau­tet­ta ja otan kan­taa, muis­tan­ko et­tä sitä vas­taa­not­ta­vat ih­mi­set ovat lä­him­mäi­si­ä­ni, joi­ta mi­nun tu­lee kun­ni­oit­taa?

Eri­tyi­nen ky­sy­mys on se, tu­kee­ko toi­min­ta­ni Ju­ma­lan las­ten vä­lis­tä rak­kaut­ta? Sitä, jon­ka Jee­sus ni­me­ää seu­raa­jien­sa tun­to­mer­kik­si (Joh. 13:35). Tämä rak­kaus on niin tär­keä asia, et­tei sitä kan­na­ta uh­ra­ta min­kään maal­li­sen asi­an, aat­teen tai elä­män­ta­van ni­mis­sä.

Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan pi­tä­mään rak­kau­den eli toi­mi­maan ak­tii­vi­ses­ti sen hy­väk­si, et­tä Ju­ma­lan las­ten vä­li­nen rak­kaus säi­lyi­si. Asi­an tär­keyt­tä ko­ros­taa se, et­tä Jee­sus ei neu­vo tai suo­sit­te­le, vaan käs­kee: ”Minä an­nan teil­le uu­den käs­kyn: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne!” (Joh. 13:34.)

Ju­ma­lan las­ten vä­li­sen rak­kau­den ja yh­tey­den hoi­ta­mi­nen tu­kee en­nen muu­ta hen­ki­lö­koh­tais­ta us­koa. Us­ko­nys­tä­vät ovat aut­ta­mas­sa, kun kil­voi­tus pai­naa ja syn­ti tart­tuu. Näi­nä etä­seu­ro­jen ai­koi­na pelk­kä tie­to hei­dän ole­mas­sa­o­los­taan loh­dut­taa ja aut­taa odot­ta­maan ai­ko­ja, jol­loin pääs­tään taas yh­teen.