Suur­ten seu­ro­jen ai­kaan ke­säl­lä ys­tä­vien ole­mas­sa­o­lo tai hei­dän puut­tu­mi­sen­sa nou­see eri­tyi­ses­ti esil­le.

Myös Päi­vä­mies saa lu­ki­joi­taan teks­te­jä, jois­sa ku­va­taan mo­lem­pia ti­lan­tei­ta. On ar­vo­kas­ta, et­tä ih­mi­set ja­ka­vat ko­ke­muk­si­aan. Näin ym­mär­rys eri­lai­sia ti­lan­tei­ta koh­taan kas­vaa.

Ys­tä­vyyt­tä ja sen puut­tu­mis­ta poh­di­taan tä­män leh­den nuor­te­no­si­os­sa Kap­sä­kis­sä. Ins­tag­ra­mis­sa teh­ty ky­se­ly osoit­taa, et­tä nuo­ret pi­tä­vät ys­tä­vän tär­keim­pi­nä omi­nai­suuk­si­na luo­tet­ta­vuut­ta ja re­hel­li­syyt­tä. Nämä omi­nai­suu­det myös Raa­mat­tu nos­taa tär­keik­si ar­voik­si.

Voi­ko re­hel­li­syys ja suo­ra­pu­hei­suus ai­heut­taa jois­sa­kin ti­lan­teis­sa uh­kan ys­tä­vyy­den jat­ku­mi­sel­le? Nuor­ten omien poh­din­to­jen mu­kaan ys­tä­vän ei tar­vit­se si­li­tel­lä myö­tä­kar­vaan vaan hä­nen on tär­ke­ää pu­hua ys­tä­väl­leen reh­dis­ti, niin kuin hän it­se ajat­te­lee.

Ko­los­sa­lais­kir­je (Kol. 4:6) muis­tut­taa suo­las­ta, jota tar­vi­taan myös ys­tä­vys­ten vä­li­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­sä: ei­kö luo­tet­ta­va ja re­hel­li­nen ys­tä­vä pysy suo­ra­na myös niis­sä ti­lan­teis­sa, jos­sa to­tuu­den sa­no­mi­nen voi tun­tua vai­ke­al­ta, ja sen kuu­le­mi­nen kir­vel­lä?

Yk­si­tyi­syyt­tä ja yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­vas­sa ajas­sa ei ole ai­na help­po toi­mia ys­tä­vän kans­sa Raa­ma­tun opet­ta­mal­la ta­val­la. Us­kol­li­nen ys­tä­vä pyr­kii kui­ten­kin toi­mi­maan ku­ten ha­lu­ai­si ys­tä­vän­sä toi­mi­van it­se­ään koh­taan – avoi­mes­ti ja suo­raan.

Re­hel­li­syy­den ja suo­ra­pu­hei­suu­den ei tar­vit­se mer­ki­tä ty­lyä tai ar­vos­te­le­vaa lä­hes­ty­mis­ta­paa. Suo­raan voi sa­noa mo­nel­la ta­val­la, myös tois­ta ih­mis­tä ar­vos­ta­en. Hie­no­tun­tei­suus lä­him­mäis­tä ja ys­tä­vää koh­taan osoit­taa sy­dä­men si­vis­tys­tä.

Kun re­hel­li­sen ja suo­ran pu­heen taus­tal­la on kä­si­tys omas­ta syn­ti­syy­des­tä ja va­ja­vuu­des­ta, puhe aset­tuu ar­mol­li­seen muo­toon. Sii­hen si­säl­tyy tie­toi­suus sii­tä, et­tä olem­me ih­mi­si­nä sa­man pe­ri­syn­nin vai­ku­tuk­sen alai­sia, mut­ta sil­ti Ju­ma­lan ar­mos­ta ja pe­las­tuk­ses­ta osal­li­sia.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 24.7.2019

Ku­vi­tus­ku­va: SRK:n kuva-ar­kis­to