JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Py­häin­päi­vä py­säyt­tää kuo­le­man ää­rel­le

Pääkirjoitukset
29.10.2014 0.00

Mitä on kuo­le­ma? Mitä ih­mi­sel­le ta­pah­tuu sen jäl­keen? Tä­män vii­kon lau­an­tai­na vie­tet­tä­vä py­häin­päi­vä tuo mo­nen mie­leen pois­nuk­ku­neet rak­kaat ja myös kuo­le­man, joka väis­tä­mät­tä koh­taa meis­tä jo­kai­sen.

Ih­mi­set suh­tau­tu­vat kuo­le­maan hy­vin eri ta­voin: jot­kut ovat sen edes­sä rau­hal­li­sia, toi­set taas ei­vät ha­lua aja­tel­la sitä lain­kaan ja joi­ta­kin se pe­lot­taa ja kau­his­tut­taa.

Ih­mi­nen on ai­ko­jen ku­lu­es­sa ko­et­ta­nut mo­nin ta­voin pa­e­ta kuo­le­maa. Myö­häis­kes­ki­a­jal­la al­ke­mis­tit et­si­vät to­sis­saan vii­sas­ten ki­veä, joka te­ki­si ih­mi­ses­tä kuo­le­mat­to­man. Ih­mi­sen elä­mä ja sen päät­ty­mi­nen ovat kui­ten­kin ko­ko­naan Kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan kä­des­sä. Hän an­taa elä­män ja ot­taa sen ajal­laan pois (1. Sam. 2:6).

En­ti­sai­kaan sekä syn­ty­mä et­tä kuo­le­ma oli­vat ih­mis­ten elä­mäs­sä vah­vem­min läs­nä. Ny­ky­ään yhä har­vem­pi koh­taa kuo­le­vaa ih­mis­tä, kun elä­mä yhä use­am­min päät­tyy sai­raa­las­sa tai hoi­to­lai­tok­ses­sa. Kuo­le­ma saat­taa­kin tun­tua kau­kai­sel­ta asi­al­ta, vaik­ka se on mei­tä kaik­kia lä­hel­lä ja tu­lee usein yl­lät­tä­en ja va­roit­ta­mat­ta.

Raa­ma­tun mu­kaan kuo­le­ma on ih­mi­sen vii­mei­nen vi­hol­li­nen (1. Kor. 15:26). Ju­ma­lan sa­nan sa­no­ma on kui­ten­kin loh­dul­li­nen: Kris­tus voit­ti kuo­le­man. Hän it­se lu­paa: ”Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le” (Joh. 11:25–26).

Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se va­pis­ta ja pe­lä­tä kuo­le­man edes­sä. Hän saa yh­tyä sy­dä­mes­tään Paa­va­lin sa­noi­hin: ”Kris­tus on mi­nul­le elä­mä, ja kuo­le­ma on mi­nul­le voit­to” (Fil. 1:21). Us­ko­vai­sel­le kuo­le­ma mer­kit­see Ju­ma­lan lu­paus­ten täyt­ty­mis­tä: hän saa van­hurs­kas­ten le­vos­sa odot­taa ylös­nou­se­muk­sen aa­mua ja ikuis­ta elä­mää Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa.

Py­häin­päi­vä­nä sa­dat ja tu­han­net kynt­ti­lät vies­tit­tä­vät hau­taus­mail­la päi­vän sa­no­mas­ta. Py­häin­päi­vä on su­lau­tu­ma kah­des­ta juh­las­ta, kaik­kien py­hien päi­väs­tä ja kaik­kien us­ko­vien vai­na­jien muis­to­päi­väs­tä.

Us­kos­sa pois nuk­ku­neet py­hät tur­vau­tui­vat elä­mäs­sään Kris­tuk­sen val­mis­ta­maan pe­las­tuk­seen. Pe­las­tus­ta ei voi ei­kä tar­vit­se hank­kia omil­la töil­lä tai an­si­oil­la, vaan sen saa ot­taa vas­taan ko­ko­naan lah­ja­na, Ju­ma­lan ar­mos­ta.

Jo­kai­nen Ju­ma­lan lap­si on Ju­ma­lan py­hit­tä­mä­nä pyhä ja osal­li­nen py­hien yh­tey­des­tä. Us­kon­tun­nus­tuk­sen mu­kai­ses­ti hän saa täs­sä py­hien yh­tey­des­sä ol­la osal­li­se­na syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta ja ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.10.2014.

Kuva: Paa­vo Jääs­ke­läi­nen

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys