Julkisuudessa on käyty viime päivinä vilkasta keskustelua sanan- ja uskonnonvapauden rajapinnasta. Keskustelun taustalla on muun muassa kansanedustajan 15 vuotta vanha kirjoitus, jossa hän vastustaa vakaumukseensa perustuen samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Kirjoitukseen liittyen on aloitettu esitutkinta.
Positiivisen uskonnonvapauden ajatukseen kuuluu, että ihminen saa puhua ja opettaa niin kuin hän uskoo. Viime päivien keskusteluissa on kysytty, onko asia Suomessa edelleen näin. Voiko esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimistä vastustaa julkisesti Raamatulla perustellen?
Keskustelun taustalta puuttuu paikoin käsitys siitä, mitä vakaumus tarkoittaa. Kaikki eivät tiedosta, että tässä ajassa ja yhteiskunnassa on edelleen ihmisiä, jotka uskovat itseään suurempaan auktoriteettiin. Ihmisiä, jotka ajattelevat, että jokin asia on oikein ja jokin väärin riippumatta siitä, miltä ihmisestä tuntuu. Jos tätä ei tiedosta, voi olla vaikea erottaa vakaumuksen ja vihapuheen eroa.
Yhteiskunta, jossa uskonto ei näy eikä kuulu, ei ole moniarvoinen ja salliva yhteiskunta, jollaisena olemme tottuneet ajattelemaan Suomea. Jos käsitys uskonnollisesta vakaumuksesta katoaa, Raamattu voidaan katsoa kirjaksi, joka kiihottaa rikoksiin. Näin arvostusten ja asenteiden muuttuminen voi johtaa siihen, että jotakin asiaa ei ”saa sanoa” ääneen.
Perustuslaki suojaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Tämä on linjassa Raamatun opetuksen kanssa, sillä Raamatun mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuvana yhtä arvokas, jokaisella on täysi ihmisarvo. Näin myös puheen on oltava arvostavaa eikä oikeankaan asian takia saa käyttää kenenkään ihmisarvoa loukkaavia ilmaisuja. Raamattu ei kehota syrjimään vaan pitämään Jumalan sanan totuutta esillä.
Keskustelu uskonnon- ja sananvapaudesta haastaa myös kirkkoa. Voisiko se keskeisenä ja arvostettuna toimijana ottaa vastuuta siitä, että se puolustaisi sananvapautta uskonnollisessa kehyksessä ja lähtisi vaikkapa medioiden kanssa miettimään, mitä uskonnollinen sanoma tarkoittaa ja miten siitä voidaan julkisesti puhua?
Olisi yhä tärkeämpää, että vaikuttaisimme omassa ympäristössämme maltillisesti ja kaikkia eri tavalla ajattelevia arvostaen. Kristillinen vakaumus ja sen mukainen elämä saavat näkyä. On tärkeää, että viesti ei käänny ihmisten arvostelemiseksi ja arvottamiseksi, vaan että oma vakaumus saisi näkyä aidosti ja nöyrästi.
Julkaistu Päivämiehessä 13.11.2019
Kuvituskuva: Päivi Peltoniemi
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.