Luo­des­saan en­sim­mäi­sen ih­mi­sen maa­il­maan Ju­ma­la teki hä­nes­tä mie­hen. Adam, en­sim­mäi­nen ih­mi­nen eli pa­ra­tii­sis­sa osa­na muu­ta luo­ma­kun­taa. Ju­ma­la näki Ada­min ole­van yk­si­näi­nen ja kai­paa­van kump­pa­nia, joka so­pi­si hä­nel­le. Ju­ma­la loi Ee­van, nai­sen, jos­ta tuli puo­li­so Ada­mil­le.

En­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri sai teh­tä­väk­si li­sään­tyä ja täyt­tää maa. Näin kak­si eri su­ku­puol­ta, mies ja nai­nen, otet­tiin mu­kaan luo­mis­työ­hön ja su­vun jat­ka­mi­seen. Ju­ma­la loi hei­dät sek­su­aa­li­sik­si olen­noik­si, jot­ka tun­te­vat ve­to­voi­maa toi­siin­sa. Sek­su­aa­li­suus on luo­mis­työs­sä ih­mi­sel­le an­net­tu omi­nai­suus.

Ju­ma­la it­se to­te­si, et­tä ih­mi­sen ei ole hyvä ol­la yk­sin. Hän an­toi rak­kau­den si­teen yh­dis­tä­mään luo­maan­sa ih­mis­pa­ria ja ke­hot­ti Ee­vaa ja Ada­mia li­sään­ty­mään. Nämä ovat edel­leen­kin mie­hel­le ja nai­sel­le an­ne­tun avi­o­lii­ton kul­ma­ki­vet.

Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa ih­mi­nen, Ju­ma­lan kuva, tur­mel­tui. Lan­kee­muk­sen myö­tä ih­mi­nen al­koi käyt­tää Ju­ma­lan an­ta­mia hy­viä asi­oi­ta myös it­sek­käi­siin ja vää­riin tar­koi­tuk­siin. Raa­mat­tu to­te­aa en­nen syn­tiin­lan­kee­mus­ta, et­tä ”he oli­vat mo­lem­mat alas­ti, mies ja hä­nen vai­mon­sa, ei­vät­kä he tun­te­neet hä­pe­ää” (1. Moos. 1:25). Kun py­sy­vä va­hin­ko, syn­tiin­lan­kee­mus, oli ta­pah­tu­nut, ”hei­dän sil­män­sä avau­tui­vat, ja he huo­ma­si­vat ole­van­sa alas­ti”. Pei­tel­läk­seen alas­to­muut­taan Ee­va ja Adam si­toi­vat vii­ku­nan­leh­tiä ja kie­toi­vat ne vyö­tä­röl­leen. (1. Moos. 3:7.)

Syn­ti teki alas­to­muu­des­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta hä­vet­tä­vää, vaik­ka alus­sa niin ei ol­lut. Syn­nin vai­ku­tus nä­kyy edel­leen. Ih­mi­nen ha­lu­aa to­teut­taa omia sek­su­aa­li­sia tar­pei­taan ja mie­li­ha­lu­jaan jopa toi­sia ih­mi­siä va­hin­goit­ta­vin kei­noin. Täl­löin kes­ki­pis­teek­si nou­see oman nau­tin­non tur­vaa­mi­nen. Us­koa ja elä­mää suo­je­le­va ope­tus sek­su­aa­li­suu­den to­teut­ta­mi­ses­ta jää va­jaak­si, mi­kä­li Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­set unoh­de­taan.

Mo­net Ju­ma­lan sa­nan vas­tai­set ih­mis­suh­teet ovat yh­teis­kun­nas­sam­me laa­jas­ti hy­väk­syt­ty­jä. Vaik­ka täl­lai­sil­le suh­teil­le an­net­tai­siin pe­rus­tel­lul­ta kuu­los­ta­via ni­miä, ne ei­vät tule Ju­ma­lan edes­sä hy­väk­sy­tyik­si.

Raa­ma­tun mu­kaan vain mie­hen ja nai­sen vä­li­nen avi­o­liit­to on Ju­ma­lan siu­naa­ma yh­tei­sen elä­män muo­to. Ju­ma­lan sana oh­jaa puo­li­soa kun­ni­oit­ta­vaan avi­oe­lä­mään mie­hen ja nai­sen vä­li­ses­sä eli­ni­käi­ses­sä lii­tos­sa. Sa­mal­la se oh­jaa kun­ni­oit­ta­maan jo­kais­ta ih­mis­tä oma­na it­se­nään, Ju­ma­lan luo­ma­na ja hä­nen Poi­kan­sa lu­nas­ta­ma­na.