Nykyaikana monesti oudoksutaan, jopa paheksutaan suoraa ja kohti käyvää hengellistä julistusta. Ihmisen uskonnollinen vakaumus ja hengellinen tila koetaan yksityisasioiksi, joihin kenelläkään ei ole oikeutta ottaa kantaa. Etenkin synnistä ja tuomiosta puhumista vierastetaan, ja saarnaajaa saatetaan jopa syyttää hengellisen väkivallan käytöstä.
Juhannuspäivä on kristillisessä perinteessä omistettu Johannes Kastajalle, joka oli rohkea ja selväsanainen julistaja. Hänen puheissaan tuli selkeästi esiin sekä laki että evankeliumi. Lakia Johannes julisti, kun hän nuhteli synnistä ja kehotti siitä parannukseen. Keskeisimpänä hänen puheissaan oli kuitenkin evankeliumin ilosanoma, lupaus syntien anteeksiantamuksesta.
Pyrkiessään osoittamaan ihmisen syntisen tilan Johannes käytti voimakkaita ilmaisuja ja kielikuvia. Fariseuk-sia ja saddukeuksia nuhdellessaan hän nimitti heitä ”käärmeen sikiöiksi” ja puhui kirveestä, joka on jo pantu puun juurelle. ”Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Matt. 3:1–12.)
Kielenkäyttö ja ilmaisutavat muuttuvat ajan mukana, eikä nykyään ole monestikaan syytä käyttää samanlaisia sanontoja kuin Johannes Kastaja. Tärkeää on kuitenkin säilyttää julistuksessa sekä laki että evankeliumi, jotka molemmat kuuluvat Jumalan sanan kokonaisuuteen.
Kirkkomme tunnustuskirjoihin kuuluvassa Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että saarnan varsinainen tehtävä on ”syyttää synneistä ja jakaa syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautta Kristuksen tähden” (Apol. XII, 27).
Jumalan laki kertoo ihmiselle Jumalan pyhän tahdon ja sen, että ihminen on rikkonut sitä vastaan eikä pysty elämään sen mukaisesti. Evankeliumi taas lupaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen armosta, Kristuksen sovintotyön tähden.
Inhimilliseltä puoleltaan ihminen ei pidä synnistä puhumisesta, koska se sattuu hänen omaantuntoonsa ja osoittaa hänen olevan väärällä, kadotukseen johtavalla tiellä. Mieluummin hän unohtaisi syntisyytensä.
Ilman lain saarnaa epäuskoon joutunut ihminen ei kuitenkaan voi löytää Kristusta, sillä katumus ja kaipuu Kristuksessa tarjottavaan syntien anteeksiantamukseen ”syntyy siten, että Jumalan sanalla nuhdellaan synneistä” (Apol. XII, 27). Paavali totesi, että ”lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:20).
On tärkeää julistaa Jumalan sanaa myös aikoina, joina ”ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia”. Paavali kehottaa: ”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.” (2. Tim. 4:2–3.)
Vaikeissa tilanteissa voi tuntua hankalalta löytää oikeita sanoja. Silloinkin on turvallista luottaa Jumalan voimaan ja johdatukseen. Evankeliumin työ on hänen käsissään.
Paavali rohkaisee: ”Tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan” (1. Kor. 15:58). Nämä Paavalin sanat sopivat jokaisen uskovaisen huoneentauluksi. Evankeliumin työ ei ole koskaan turhaa.
Julkaistu Päivämiehessä 18.6.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.