Henkiset, moraaliset ja hengelliset arvot ovat joutuneet maassamme viime vuosina laajalti puntariin. Kevään kuluessa on käyty keskustelua uskonnollisten tilaisuuksien ja kristillisen kasvatuksen asemasta yhteiskunnassa sekä kirkon ja valtion suhteista. Se, että valtio on uskonnollisesti neutraali, näyttää johtavan vähemmistön toivomiin ratkaisuihin: kevätjuhlassa suvivirsi saattoi jäädä pois, vaikka enemmistö olisi halunnut laulaa sen.
Luterilaisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen asema yhteiskunnassamme heikkenee. Raamatun ja kristillisen uskonsisällön tuntemus ohenee ohenemistaan. Maallistuminen, monikulttuurisuuden kasvu ja moraalin rapautuminen murentavat luterilaista kulttuuriperintöä ja jopa perinteistä kansallista identiteettiämme.
Vanhoillislestadiolaiset kristityt kokevat sekä yksilöinä että perheinä yhä useammin uskonsa ja siitä nousevan ajattelunsa ja elämäntapansa poikkeavan yhteiskunnassa ja kirkossa vallitsevista. Sen johdosta koetaan syvää tarvetta saada rohkaisua ja voimaa Jumalan sanasta sekä tarvetta juurtua siihen varjeltuakseen Jumalan lapsena. Jumalan sanan ääressä on hyvä yhdessä hiljentyä ja rakentua yhteisessä uskossa.
Vanhoillislestadiolaisuuden keskusjärjestö, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK), saavuttaa tänä kesänä 100 vuoden iän. Keskusjärjestön ja paikallisten rauhanyhdistysten perustehtävänä on niiden sääntöjen mukaan ”herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää”. Tässä tarkoituksessa järjestetään seuroja Raamatun ja evankelisluterilaisen uskon, tunnustuksen ja opin pohjalta sekä kotimaassa että ulkomailla. Viime vuonna ulkolähetystyötä tehtiin 17 maassa. Näiden maiden lippurivistö kertoo suviseuroissa vuosittain omalta osaltaan elämänliikkeen kansainvälisyydestä.
SRK perustettiin vuonna 1914 Oulaisissa. Sen johdosta suviseurat ovat tänä kesänä Pyhäjoella 27.–30. kesäkuuta, ja vastuullisena järjestäjänä on Oulaisten Rauhanyhdistys ry. Kolmen viikon kuluttua meitä kutsutaan Jumalan sanan ääreen. Suviseurojen tunnuksena ovat jouluevankeliumin sanat: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon” (Luuk. 2:10).
Ilo kumpuaa joulun sanomasta. Jeesus Kristus tuli ihmiseksi ”meidän ja meidän pelastuksemme tähden”. Hän on ollut Betlehemin lapsi, mutta myös Golgatan kärsivä Vapahtaja ja kalliohaudan ylösnoussut Herra. Hänen sovintotekonsa ja -kuolemansa tähden meillä on armo ja anteeksiantamuksen valtakunta.
Evankeliumin hyvä sanoma kutsuu meitä hiljentymään suviseuroissa sanan kuuloon, jotta ”saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr. 4:16). On onnellista, kun kuulijoina saamme löytää itsemme ja omat kysymyksemme Jumalan sanan alla sekä iloita Jumalan armon evankeliumista. Sen johdosta me rukoilemme taivaallisen Isämme siunausta suviseuroille.
SRK:n johtokunnan puolesta toivotan kaikki Pyhäjoen suviseuroihin saapuvat lämpimästi tervetulleiksi.
Olavi Voittonen
SRK:n johtokunnan puheenjohtaja
Julkaistu Päivämiehessä 4.6.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys