Viime aikoina uutisvirtaa ovat värittäneet kuvat kotimaastaan pakenevista ihmisistä. Yksittäisten ihmisten kasvoja ja heidän kertomuksiaan värittävät pelko, väkivallan uhka ja muu kärsimys. Kuva lentokentän muurin yli nostettavasta lapsesta saattaa jäädä tietyn historiallisen hetken kasvoiksi.
Uutisvirran tuoma käsitys maailman tapahtumista saattaa ahdistaa. Hyvät ja myönteiset asiat peittyvät toivottomien uutisten vahvaan virtaan. Ihminen saattaa tuntee itsensä hyvin pieneksi suurten mullistusten keskellä. Yksittäinen ihminen voi ahdistua jopa niin, että alkaa kokea maailmantuskaa (saks. ”Weltschmerz”). Tällä tarkoitetaan lamaannuttavaa ja ahdistavaa tunnetta maailman tilasta ja siinä vaikuttavasta pahuudesta.
Maailmassa vallitsevalla kärsimyksellä on syynsä ja juurensa. Raamattu kertoo, että maailma ei ole aina ollut paha. Jumalan luomistyö oli hyvä, ja ihminen sai aikojen alussa asua Jumalan kanssa paratiisissa. Syntiinlankeemus rikkoi ihmisen ainutlaatuisen ja kauniin suhteen Luojaansa. Synnin vaikutusta on meissä ja maailmassa vaikuttava paha.
Jumala ei hylännyt syntiin langennutta ihmistä eikä luomaansa maailmaa. Kuitenkin moni pohtii pahan ongelmaa eli kysymystä siitä, miksi kaikkivaltias Jumala sallii pahan. Raamattu muistuttaa kuitenkin siitä, että kiusaus, mikään synnin muoto tai sen tuottama kärsimys ei ole Jumalasta vaan pahasta lähtöisin (Jaak. 1:12–15). Vaikka synnin ja pahan vaikutus maailmassa on todellinen, on pahan valta jo voitettu.
Jumalan vastaus pahaan on hyvä uutinen Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on taivaan valo pimeän maailman keskellä (Jes. 9:2). Jeesuksen kautta ja hänen vanhurskautensa tähden ihminen saa elävän yhteyden Luojaansa ja pääsee epäuskon vankeudesta Jumalan lapseksi.
Usko tuo ilon kärsimyksenkin keskelle. Paavali toteaa roomalaisille, että ”nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme” (Room. 8:18). Myös pahalle ja sen aiheuttamalle kärsimykselle tulee kerran loppu.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys