Vii­me ai­koi­na uu­tis­vir­taa ovat vä­rit­tä­neet ku­vat ko­ti­maas­taan pa­ke­ne­vis­ta ih­mi­sis­tä. Yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kas­vo­ja ja hei­dän ker­to­muk­si­aan vä­rit­tä­vät pel­ko, vä­ki­val­lan uh­ka ja muu kär­si­mys. Kuva len­to­ken­tän muu­rin yli nos­tet­ta­vas­ta lap­ses­ta saat­taa jää­dä tie­tyn his­to­ri­al­li­sen het­ken kas­voik­si.

Uu­tis­vir­ran tuo­ma kä­si­tys maa­il­man ta­pah­tu­mis­ta saat­taa ah­dis­taa. Hy­vät ja myön­tei­set asi­at peit­ty­vät toi­vot­to­mien uu­tis­ten vah­vaan vir­taan. Ih­mi­nen saat­taa tun­tee it­sen­sä hy­vin pie­nek­si suur­ten mul­lis­tus­ten kes­kel­lä. Yk­sit­täi­nen ih­mi­nen voi ah­dis­tua jopa niin, et­tä al­kaa ko­kea maa­il­man­tus­kaa (saks. ”Weltsch­merz”). Täl­lä tar­koi­te­taan la­maan­nut­ta­vaa ja ah­dis­ta­vaa tun­net­ta maa­il­man ti­las­ta ja sii­nä vai­kut­ta­vas­ta pa­huu­des­ta.

Maa­il­mas­sa val­lit­se­val­la kär­si­myk­sel­lä on syyn­sä ja juu­ren­sa. Raa­mat­tu ker­too, et­tä maa­il­ma ei ole ai­na ol­lut paha. Ju­ma­lan luo­mis­työ oli hyvä, ja ih­mi­nen sai ai­ko­jen alus­sa asua Ju­ma­lan kans­sa pa­ra­tii­sis­sa. Syn­tiin­lan­kee­mus rik­koi ih­mi­sen ai­nut­laa­tui­sen ja kau­niin suh­teen Luo­jaan­sa. Syn­nin vai­ku­tus­ta on meis­sä ja maa­il­mas­sa vai­kut­ta­va paha.

Ju­ma­la ei hy­län­nyt syn­tiin lan­gen­nut­ta ih­mis­tä ei­kä luo­maan­sa maa­il­maa. Kui­ten­kin moni poh­tii pa­han on­gel­maa eli ky­sy­mys­tä sii­tä, mik­si kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la sal­lii pa­han. Raa­mat­tu muis­tut­taa kui­ten­kin sii­tä, et­tä kiu­saus, mi­kään syn­nin muo­to tai sen tuot­ta­ma kär­si­mys ei ole Ju­ma­las­ta vaan pa­has­ta läh­töi­sin (Jaak. 1:12–15). Vaik­ka syn­nin ja pa­han vai­ku­tus maa­il­mas­sa on to­del­li­nen, on pa­han val­ta jo voi­tet­tu.

Ju­ma­lan vas­taus pa­haan on hyvä uu­ti­nen Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Hän on tai­vaan valo pi­me­än maa­il­man kes­kel­lä (Jes. 9:2). Jee­suk­sen kaut­ta ja hä­nen van­hurs­kau­ten­sa täh­den ih­mi­nen saa elä­vän yh­tey­den Luo­jaan­sa ja pää­see epä­us­kon van­keu­des­ta Ju­ma­lan lap­sek­si.

Us­ko tuo ilon kär­si­myk­sen­kin kes­kel­le. Paa­va­li to­te­aa roo­ma­lai­sil­le, et­tä ”ny­kyi­sen ajan kär­si­myk­set ole mi­tään sen kirk­kau­den rin­nal­la, joka vie­lä on il­mes­ty­vä ja tu­le­va osak­sem­me” (Room. 8:18). Myös pa­hal­le ja sen ai­heut­ta­mal­le kär­si­myk­sel­le tu­lee ker­ran lop­pu.