Ke­hit­ty­neen in­for­maa­ti­o­tek­no­lo­gi­an myö­tä saa­ta­vil­la ole­van tie­don mää­rä on ra­ja­ton. Edes maa­il­man joh­ta­vien uu­tis­toi­mis­to­jen tuot­ta­mat uu­ti­set ei­vät tu­li­si lop­puun lu­e­tuik­si, vaik­ka nii­den lu­ke­mi­seen käyt­täi­si kai­ken va­paa-ai­kan­sa. Pu­hu­mat­ta­kaan vaik­ka­pa tie­de­maa­il­man tuot­ta­mis­ta jul­kai­suis­ta, val­ti­oi­den tal­len­ta­mis­ta ar­kis­to­ma­te­ri­aa­leis­ta tai yk­sit­täis­ten so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­tä­jien ai­kaan saa­mas­ta in­for­maa­ti­os­ta. On osat­ta­va ra­ja­ta, mitä tie­toa tar­vit­see, min­kä­lais­ta si­säl­töä ha­lu­aa seu­ra­ta ja mi­hin ai­ka riit­tää.

Jo­kai­nen tar­vit­see tie­don­hal­lin­nan tai­to­ja. Ky­kyä ar­vi­oi­da sitä, min­kä­lai­sia tie­to­läh­tei­tä kan­nat­taa seu­ra­ta. Tar­peel­li­sia ovat myös konk­reet­ti­set kei­not ra­ja­ta tie­don tul­vin­taa niin, et­tei mie­li kuor­mi­tu lii­kaa. Tä­män leh­den haas­tat­te­lus­sa ker­ro­taan muun mu­as­sa so­me­tau­on hy­vis­tä vai­ku­tuk­sis­ta.

Tie­don­va­li­koin­tia suun­taa jo läh­tö­koh­tai­ses­ti se, mi­hin ih­mi­nen on pyr­ki­mäs­sä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan ih­mi­sel­lä on tai­pu­mus poi­mia tie­don vir­ras­ta omaa ta­voi­tet­ta tai nä­kö­kul­maa tu­ke­via asi­oi­ta ja ohit­taa sel­lai­nen tie­to, joka ei vas­taa omaa kä­si­tys­tä asi­as­ta. Täl­lai­sel­la tai­pu­muk­sel­la on hait­ta­puo­len­sa. Mo­ni­mut­kais­ten il­mi­öi­den koh­dal­la ra­joit­tu­mi­nen vain yh­den­lai­sen to­tuu­den taak­se voi ol­la va­hin­gol­lis­ta ja ka­ven­taa kä­si­tys­tä to­del­li­suu­des­ta.

Sie­lun pe­las­tuk­sen kan­nal­ta edel­lä mai­nit­tu tai­pu­mus voi ol­la myös suo­jaa­va te­ki­jä. Kun us­ko­vai­sen ih­mi­sen pää­mää­rä­nä on säi­lyt­tää us­kon lah­ja ja pääs­tä ker­ran tai­vaa­seen, nämä ta­voit­teet oh­jaa­vat hän­tä myös in­for­maa­ti­on tul­vas­sa. Oma­tun­to opas­taa pyr­ki­mään sel­lai­sen si­säl­lön pa­riin, joka tu­kee heik­koa us­koa.

Näin ihan­teel­li­ses­ti us­ko­vai­nen ei kui­ten­kaan ai­na toi­mi, vaan jou­tuu Paa­va­lin ta­voin to­te­a­maan: ”Tah­toi­sin kyl­lä teh­dä oi­kein, mut­ta en pys­ty sii­hen. En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Mut­ta jos teen sitä, mitä en tah­do, en tee sitä enää it­se, vaan sen te­kee mi­nus­sa asu­va syn­ti.” (Room. 7:18–20.) Tie­don pal­jou­des­sa­kaan ei tar­vit­se jää­dä syn­tien ah­dis­ta­mak­si, vaan kai­ken saa us­koa an­teek­si. Evan­ke­liu­mi, hyvä uu­ti­nen Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­tä on pa­ras­ta, mitä tie­don tul­vas­ta voi löy­tää.