Ensi sunnuntaina julkistetaan SRK:n historian kolmas osa Myrskyjen keskellä, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historia 3 (1962–1980). Kirjan sisältö on herättänyt mielenkiintoa, onhan kysymyksessä aika, jonka moni lukija on itse henkilökohtaisesti elänyt.
Tutkimus avaa murrosta, jonka keskellä SRK:n ja rauhanyhdistysten vastuunkantajat tekivät työtään. 1960-luvulla radikalisoituminen eteni laajalla rintamalla, ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset olivat ennennäkemättömiä. Tuolloin vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä koettiin tarpeelliseksi toimia maallistumista vastaan ja puolustaa Raamatun perustalle rakentuvaa uskoa ja elämää. Pyrkimyksenä oli sekä yksittäisten ihmisten että koko uskovien yhteisön varjeltuminen yhdessä uskossa, rakkaudessa, opissa ja hengessä.
Rauhanyhdistyksissä järjestettyjen keskustelujen lähtökohtana oli uskovaisten yhteyden vaaliminen. Niissä koettiin siunauksen hetkiä, kun ajan paineiden keskellä taisteleva sai henkilökohtaisesti uskoa armoevankeliumin. Uskovaiset halusivat korjata asioita ja pysyä kristillisyyden rakkaudessa.
Keskusteluissa alkoi kuitenkin 1970-luvun puolivälin jälkeen ilmetä myös kristillisyydelle vieraita piirteitä. Esiintyi toimintamalleja ja opetusta, jotka aiheuttivat hämmennystä ja ahdistusta ja ovat jälkeenpäin herättäneet laajaa kritiikkiä. Näistä kristillisyyden keskuuteen ilmaantuneista oppiharhoista ja väärinkäytöksistä SRK esitti pahoittelunsa vuonna 2011.
Tutkimuksen ajanjaksona koettiin poikkeuksellisen voimakasta SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnan laajenemisen aikaa. Lapsi- ja nuorisotyössä alettiin pyhäkoulun rinnalla pitää lapsille päiväkerhoja ja nuorille raamattuluokkia. Erilaiset nuortenpäivät muotoutuivat säännöllisiksi tapahtumiksi, ja lehtien lisäksi alettiin julkaista yhä enemmän kirjoja. Tuolloin hankittiin myös ensimmäiset leirikeskukset, ja leirityö rakentui niiden ympärille.
Kristillisyyden elämään on historiassa sisältynyt vuorotellen taistelun ja rauhan aikoja. Tänä päivänä on monella tarve puhua hoitokokousajan kokemuksista. Keskustelua on hyvä käydä herkällä korvalla kuunnellen ja Jumalan huolenpitoon turvautuen.
Jumalan Henki on rakkauden ja anteeksiantamuksen henki. Se ohjaa Jumalan sanan mukaiseen elämään ja Kristuksen mielellä tukemaan matkaystäviä tiellä, joka vie taivaaseen.
Julkaistu Päivämiehessä 23.10.2019
Kuvituskuva: Eveliina Saukko
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys