Mu­hos­lai­nen ison per­heen isä Ant­ti Tuo­mi­kos­ki vir­kis­tyy jää­kiek­koa pe­la­tes­sa ja rau­tu­reis­suil­la. Tuo­mi­kos­ken per­hees­sä on 12 las­ta, jois­ta kuo­pus on vuo­den van­ha ja esi­koi­nen pa­ri­kymp­pi­nen. Kun päi­vä­työ tie­to­lii­ken­ne­a­lan suun­nit­te­lu­hom­mis­sa on ohi, isäl­lä riit­tää ky­syn­tää ko­to­na per­heen luo­na.

Kun An­til­ta ky­syy, mi­ten hän huo­leh­tii omas­ta hy­vin­voin­nis­taan täl­lai­ses­sa elä­män­ti­lan­tees­sa, hän vas­taa:

­– Pe­laan jää­kiek­koa pari ker­taa vii­kos­sa. Kun on ran­ka kun­nos­sa, ei pää­se lö­säh­tä­mään.

Jää­kiek­koa pe­la­taan hymy huu­lil­la, ja pää­ta­voi­te on naut­tia.

– Se on täy­si kat­kai­su: sii­nä ei mie­ti­tä vel­ko­ja ei­kä ar­ki­huo­lia, Ant­ti tuu­mii.

– Vai­mo­kin on huo­maut­ta­nut, et­tä per­heen elä­mä su­juu pa­rem­min, kun lii­kun ja py­syn hy­väs­sä kun­nos­sa.

Lii­kun­nal­le on löy­ty­nyt ti­laa tiu­kem­pi­na­kin ai­koi­na.

– Kyl­lä sii­hen kons­ti löy­tyy, jos on val­mis sat­saa­maan. Meil­le mo­lem­mil­le tämä on ol­lut tär­ke­ää ai­na, Ant­ti ker­too.

Kun vuo­si sit­ten piti haa­ve­rin ta­kia pi­tää tau­koa lii­kun­nas­ta, Ant­ti huo­ma­si, mi­ten vai­ke­aa on ol­la liik­ku­mat­ta, ja myö­hem­min ra­ken­taa kun­toa uu­del­leen.

Ker­ran pari vuo­des­sa Ant­ti pää­see La­pin ava­riin tun­tu­ri­mai­se­miin tuu­let­tu­maan joko omien poi­kien­sa kans­sa tai ka­ve­ri­po­ru­kal­la. Yh­tei­sis­tä reis­suis­ta on läm­pi­miä muis­to­ja.

– Siel­lä sitä ih­me­tel­lään Luo­jan luo­maa luon­toa ja nau­ti­taan sen an­ti­mis­ta. Sii­hen tut­ki­mi­seen ei tai­da ih­mi­si­kä riit­tää­kään, ru­noi­lee Ant­ti.

äi­jä­reis­suil­la on oma tär­keä teh­tä­vän­sä An­tin elä­mäs­sä:

– Jo au­to­mat­kal­la al­kaa oman elä­män ja­ka­mi­nen. Se on hie­noa, et­tä voi pu­hua sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vien kans­sa. Kun pääs­tään mää­rän­pää­hän, kään­nel­lään rau­tua pais­tin­pan­nul­la ja nau­ti­taan täy­sin pal­kein.

Ai­na ei luon­to­e­lä­mys­tä tar­vit­se ha­kea kau­kaa. Tar­vit­ta­es­sa Ant­ti läh­tee omas­ta ko­ti­pi­has­ta met­sä­suk­sil­la kat­se­le­maan jä­nik­sen jäl­kiä.

– Pak­ka­saa­mus­sa saa rai­tis­ta hap­pea ja tu­lee hy­väl­le mie­lel­le. Oi­ke­as­taan pie­ni­kin ir­tau­tu­mi­nen au­kai­see jo sil­miä. Ja ta­kai­sin tul­les­sa huo­maa, mi­ten hy­vin asi­at ko­to­na oi­ke­as­taan ovat.

Teks­ti: Saa­ra Luok­ka­la

Kuva: M.L.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 21.3.2018.