Päi­vi Mar­ti­kai­nen

– Täy­tyy kiit­tää äi­tiä ja isää, et­tä an­toi­vat po­jal­le ko­mi­an ni­men.

Kan­nus­lai­nen As­ko Syr­jä­lä on ni­meen­sä tyy­ty­väi­nen.

Nimi so­pii As­kon mie­les­tä hä­nel­le myös tais­te­lu­kei­häs­tä tar­koit­ta­van mer­ki­tyk­sen­sä vuok­si:

– Olen tais­te­li­ja­luon­ne. En an­na hel­pos­ti pe­rik­si.

Nimi on suh­teel­li­sen har­vi­nai­nen.

– En tun­ne hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ko­vin mo­nia As­ko­ja. Pien­tä se­kaan­nus­ta on jos­kus tul­lut, kun naa­pu­ri­kau­pun­gis­sa asuu täys­ni­mi­kai­ma, joka on vie­lä sa­ma­ni­käi­nen kuin minä.

As­ko ar­ve­lee van­hem­pien va­lin­neen ni­men al­ku­kir­jai­men pe­rus­teel­la: si­sa­ruk­sis­ta löy­tyy esi­mer­kik­si An­ne, Ar­to ja Aar­no.

As­ko on ol­lut ai­na As­ko: lem­pi­ni­miä ei ole tar­vit­tu.

Ni­meen liit­tyy pien­tä huu­mo­ria sa­man­ni­mi­sen huo­ne­ka­lu­liik­keen vuok­si.

– Jos­kus luen mai­nok­sia, ku­ten ”As­kos­sa on ale”. Mi­nua myös hu­vit­ti, kun huo­ma­sin, et­tä Sii­ka­tör­mäl­le oli tar­jous­ten pe­rus­teel­la ti­lat­tu As­ko-ni­mi­siä ta­va­roi­ta, lei­ri­työs­sä toi­mi­va As­ko ker­too.

As­ko ei juh­li ni­mi­päi­vään­sä suu­rem­min.

– Tun­tuu kyl­lä mu­ka­val­ta, kun ni­mi­päi­vä­nä saa on­nit­te­lu­ja What­sAp­piin.