Pöy­däl­lä on le­väl­lään kan­si­oi­ta, pa­pe­rei­ta ja tie­to­kort­te­ja, joi­den ym­pä­röi­mä­nä is­tuu Hen­na Pärk­kä. Hän sel­vit­te­lee par­hail­laan vii­su­mi­a­no­muk­sia ke­vään mit­taan Ve­nä­jäl­le läh­te­vil­le lä­he­tys­pu­hu­jil­le.

– Oot­te­len vie­lä kah­ta pas­sia, sit­ten voin lait­taa nämä eteen­päin.

Pärk­kä on jo tut­tu näky Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen toi­mis­tol­la, mut­ta tul­lut vas­ti­kään ni­mi­te­tyk­si lä­he­tys­työn sih­tee­rik­si. Ai­em­mal­ta tit­te­lil­tään ar­kis­ton­hoi­ta­ja on saa­nut uu­den työ­a­lan vas­tuul­leen, kun Lee­na äi­jä­lä, edel­tä­jän­sä lä­he­tys­työs­tä, siir­tyy ke­vään ai­ka­na re­ser­viin.

Se, et­tä lä­he­tys­pu­hu­jil­le on pai­kat len­to­ko­nees­sa ja maa­koh­tai­set vii­su­mi­a­si­at hoi­det­tu­na, on pit­käl­ti Pär­kän va­ras­sa. Vaik­ka pe­reh­dy­tys teh­tä­viin on juu­ri päät­ty­nyt, tuo­re lä­he­tys­työ­hen­ki­lö pu­huu eri mais­ta edel­ly­tyk­si­neen kuin van­ha te­ki­jä.

– Vä­lil­lä kon­sul­toin Lee­naa, et­tä oon­han ym­mär­tä­nyt oi­kein.

–Mun työ on ai­ka vaih­te­le­vaa, Pärk­kä poh­tii.

Työ ei puu­du­ta, kun vas­tuul­la on nyt kol­me ai­van eri­lais­ta teh­tä­vää: lä­he­tys­työ, ar­kis­ton­hoi­to ja tie­to­jär­jes­tel­mien käyt­tö­tu­ki. Kui­ten­kin Pärk­kä pu­huu ru­tii­neis­ta. Nii­tä se­koit­te­le­mal­la työ säi­lyy mie­lek­kää­nä.

Ai­van tark­kaan ei etu­kä­teen tie­dä, mitä työ­päi­vän ai­ka­na tu­lee vas­taan. Tie­to­jär­jes­tel­mien käyt­tö­tu­en roo­lin­sa kaut­ta Pärk­kä aut­taa lä­hes päi­vit­täin rau­ha­nyh­dis­tys­ten vas­tuu­hen­ki­löi­tä sa­la­sa­no­jen vaih­ta­mi­ses­sa tai tie­to­jär­jes­tel­mien käy­tös­sä. Li­säk­si hän huo­leh­tii muun mu­as­sa toi­mis­ton kir­jas­tos­ta.

– Toi­mis­tol­la yleen­sä ky­sy­tään, voit­ko keit­tää mun puo­les­ta kah­vit, mo­ni­toi­mi­nai­nen nau­raa työ­lis­tan­sa jat­kok­si.

– Työ­mää­rä on niin suh­teel­li­nen kä­si­te. Vä­hän pi­tää kui­ten­kin pys­tyä en­na­koi­maan, et­tei tule kii­ret­tä.

Vaik­ka uu­det teh­tä­vät ovat ki­ris­tä­neet ai­em­min väl­jää työ­ryt­miä, Pärk­kä ei ole luo­pu­nut suo­ja­tis­taan, ar­kis­tos­ta. Sii­tä hän huo­leh­tii ta­los­sa ai­no­a­na.

– Kar­ke­as­ti ar­vi­oi­tu­na puo­let työs­tä on lä­he­tys­työ­tä ja puo­let sit­ten muu­ta, ku­ten ar­kis­toa ja tie­to­jär­jes­tel­miä, hän ar­vi­oi teh­tä­vien­sä ja­kau­tu­mis­ta.

Ar­kis­to tuli Pär­kän hoi­det­ta­vak­si vuo­si sit­ten eläk­keel­le jää­neen Ir­ja Junt­ti­lan pe­rui­na. Työ­hön tart­tu­es­saan hän ei juu­ri tien­nyt, mitä tu­le­man pi­tää.

– Ar­kis­ton laa­juus yl­lät­ti aluk­si.

Ar­kis­to on mo­ni­puo­li­nen aar­re­ait­ta, joka si­säl­tää val­ta­vat mää­rät asi­a­kir­jo­ja, leh­tiä ja jul­kai­su­ja, jois­ta osa on his­to­ri­al­li­ses­ti ar­vok­kai­ta.

Ar­kis­ton­hoi­ta­jan teh­tä­vä on tal­let­taa ar­kis­toon uut­ta si­säl­töä sitä mu­kaa kuin sitä il­mes­tyy. Se on yk­si Pär­kän mai­nit­se­mis­ta ru­tii­neis­ta. Vai­ke­am­pi teh­tä­vä on ar­vi­oi­da, mit­kä eri asi­a­kir­jois­ta ovat sel­lai­sia, joil­le voi ol­la tu­le­vai­suu­des­sa tar­vet­ta. Muut­tu­neen tie­to­suo­ja­lain vuok­si hen­ki­lö­tie­to­ja si­säl­tä­vien asi­a­kir­jo­jen säi­lyt­tä­mi­sel­le on ol­ta­va tätä ny­kyä van­kat pe­rus­teet.

Pär­kän pit­kä­ai­kai­set edel­tä­jät Junt­ti­la ja äi­jä­lä ovat hi­o­neet toi­men­ku­van­sa sä­röt­tö­mik­si, mis­tä uu­den te­ki­jän on ol­lut hyvä jat­kaa. Pärk­kä esit­te­lee äi­jä­län te­ke­mää kat­ta­vaa lis­taa, jos­sa lu­kee luul­ta­vas­ti kaik­ki, mitä tar­vit­see lä­he­tys­työn pa­ris­sa al­kuun pääs­täk­seen.

– Jos joku ha­lu­aa ru­ve­ta lä­he­tys­työn sih­tee­rik­si, tä­män lis­tan avul­la pi­täi­si pär­jä­tä.

Sär­mä on Pärk­kä­kin. Työ­huo­neen sei­näl­lä on vuo­si­koh­tai­nen ai­ka­tau­lu sekä tu­le­vat lä­he­tys­mat­kat näyt­tä­vä huo­li­tel­tu lis­ta. Pa­pe­reis­ta nä­kee sel­väs­ti, mitä mil­loin­kin on oh­jel­mas­sa. Nyt lap­pu­sia on myös työ­pöy­däl­lä siel­lä tääl­lä, ja se­kai­nen pöy­tä vie­ras­tut­taa jär­jes­tel­mäl­li­sek­si it­se­ään ku­vai­le­vaa sih­tee­riä.

Va­jaa pa­rin vuo­den ta­kai­ses­sa työ­haas­tat­te­lus­sa Pär­käl­tä tie­dus­tel­tiin eng­lan­nin kie­len tai­toa. Ar­kis­ton­hoi­ta­ja­ko­ke­las luu­li tuol­loin ha­ke­van­sa vain työn­ha­kuil­moi­tuk­ses­sa mai­nit­tua teh­tä­vää, mut­ta puo­len vuo­den ku­lut­tua sel­vi­si, et­tä har­teil­le on tar­jol­la muu­ta­kin.

Nyt lä­he­tys­työn teh­tä­vis­sä yh­teis­työ Ame­ri­kan si­sar­jär­jes­tö LLC:n kans­sa on koh­ta­lai­sen tii­vis­tä, min­kä an­si­os­ta eng­lan­nin tai­doil­le on ai­ka ajoin tar­vet­ta.

Mo­ti­vaa­ti­o­ta kie­le­nop­pi­mi­seen on, kun työ on vas­ta alus­sa.

– Täs­sä työs­sä pys­tyy ha­lu­tes­saan vä­hän käyt­tä­mään ja ke­hit­tä­mään kie­li­tai­toa mu­ka­vas­sa ja kan­nus­ta­vas­sa ym­pä­ris­tös­sä.

Päi­vä al­kaa ol­la pul­kas­sa, ja vii­su­mi­a­no­muk­set jää­vät vi­reil­le. Nii­den kans­sa sel­vi­ää täl­lä ker­taa pää­a­si­as­sa suo­mek­si.

Teks­ti: Ee­va Poh­jo­la

Kuva: Ju­ha­ni Oja­leh­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.3.2019