Yh­teis­kun­nan muu­tok­set vai­kut­ta­vat kir­kon ta­paan ol­la ja toi­mia. Muu­tos­ten kes­kel­lä on tär­ke­ää tur­va­ta kir­kon pe­rus­toi­min­ta. Jos kir­kon tä­män­het­ki­set ra­ken­ne­suun­ni­tel­mat to­teu­tu­vat, ne ei­vät mer­kit­tä­väs­ti vai­ku­ta ta­val­li­sen seu­ra­kun­ta­lai­sen elä­mään, ker­too ark­ki­piis­pa Kari Mä­ki­nen.

Mä­ki­nen to­te­aa, et­tä Suo­mes­sa on so­tien jäl­keen muo­dos­tu­nut vau­raan toi­min­ta­ta­van kirk­ko, jol­la on kan­sain­vä­li­ses­ti­kin ver­tail­tu­na käy­tet­tä­vis­sään pal­jon hen­ki­lös­tö­re­surs­se­ja ja kiin­teis­tö­jä.

– Aloit­ta­es­sa­ni pap­pi­su­ra­ni 70-lu­vul­la seu­ra­kun­nis­sa poh­dit­tiin, mitä seu­raa­vak­si ra­ken­ne­taan ja mitä toi­min­to­ja laa­jen­ne­taan. Nyt ol­laan tul­tu vai­hee­seen, jos­sa kas­vun kaa­ri on kään­ty­nyt las­kuun.

Mä­ki­sen mu­kaan tu­le­vi­na vuo­si­na kir­kos­sa on to­tut­ta­va ta­lou­del­li­ses­ti vä­häi­sem­piin re­surs­sei­hin. Seu­ra­kun­nat jou­tu­vat miet­ti­mään uu­den­lai­sia mal­le­ja elää seu­ra­kun­ta­na. Ra­ken­teet ei­vät ole it­se­tar­koi­tus, vaan nii­den tu­lee pal­vel­la elä­mää.

– Kir­kon kan­nal­ta voi näh­dä myön­tei­se­nä asi­a­na sen, et­tä to­tu­tut toi­min­nan ta­vat jou­tu­vat ra­vis­tel­luik­si, Mä­ki­nen to­te­aa.

Ra­ken­ne­muu­tos­ten ai­kaa

Mä­ki­nen on hy­vin luot­ta­vai­nen kir­kon tu­le­vai­suu­den suh­teen, vaik­ka seu­ra­kun­tien ra­ken­ne­muu­tos ja kir­kon kes­kus­hal­lin­non uu­dis­tus ovat­kin mit­ta­suh­teil­taan iso­ja. Ny­ky­ään mo­net jul­kis­hal­lin­non or­ga­ni­saa­ti­ot uu­dis­tu­vat.

– On tar­peen pi­tää mie­les­sä, et­tä kir­kon uu­dis­ta­mis­ta ei tule teh­dä sik­si, et­tä muut­kin ins­ti­tuu­ti­ot te­ke­vät näin. Nyt käyn­nis­sä ole­vat muu­tosp­ro­ses­sit ovat kui­ten­kin tar­peel­li­sia, ja ne on tär­keä val­mis­tel­la huo­lel­la.

Seu­ra­kun­tien vas­tuun­kan­ta­jat odot­ta­vat sel­kei­tä vas­tauk­sia kir­kon uu­dis­tuk­sis­ta. Se on Mä­ki­sen mu­kaan ym­mär­ret­tä­vää.

– Iso­jen asi­oi­den kans­sa ei kan­na­ta hä­ti­köi­dä. Nyt on tar­peen kuun­nel­la ja kat­soa, mi­ten eri­lai­suus voi­daan ot­taa huo­mi­oon. muu­ten voi tul­la ko­ke­mus, et­tä eteen lyö­dään val­mis sap­luu­na, joka ei nou­se seu­ra­kun­tien omas­ta to­del­li­suu­des­ta.

Kir­kon ra­hoi­tus uu­dis­tuu

Kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa oli esil­lä myös eh­do­tus kir­kon ra­hoi­tuk­sen uu­dis­ta­mi­ses­ta. Ny­kyi­nen seu­ra­kun­tien ke­rää­mä yh­tei­sö­ve­ro vaih­tui­si la­ki­sää­tei­seen val­ti­o­na­puun. Val­ti­o­na­pu oli­si val­ti­on kor­vaus­ta kir­kol­le niis­tä yh­teis­kun­nal­li­sis­ta teh­tä­vis­tä, jot­ka kirk­ko on ot­ta­nut vas­tuul­leen. Mä­ki­nen pi­tää uu­dis­tus­ta ko­ko­nais­kir­kon kan­nal­ta hy­vä­nä.

– La­ki­sää­tei­nen py­sy­vä kor­vaus, jota ko­ro­te­taan in­dek­si­ke­hi­tyk­sen pe­rus­teel­la, on va­kaam­pi kuin yh­tei­sö­ve­ro. Se tuo myös li­sää en­nus­tet­ta­vuut­ta ta­lou­teen. Sen li­säk­si se mah­dol­lis­taa seu­ra­kun­tien kes­ken ta­sa­puo­li­sem­man ja oi­keu­den­mu­kai­sem­man jaon.

Ju­ma­lan­pal­ve­lus on kir­kon kes­kus

Mä­ki­sen mu­kaan kirk­ko on ai­na mu­ka­na ih­mis­ten elä­mäs­sä, in­hi­mil­li­ses­sä maa­il­mas­sa. Se toi­mii yh­teis­kun­nas­sa ja sen mah­dol­li­suuk­sien puit­teis­sa. Sa­mal­la sil­lä on kui­ten­kin toi­nen to­del­li­suus. Esi­mer­kik­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­set saat­ta­vat ajal­li­sel­la mit­ta­ril­la tun­tua tuot­ta­mat­to­mal­ta toi­min­nal­ta, mut­ta niis­sä on kir­kon kes­kus, jos­sa ovat läs­nä sana ja sak­ra­ment­ti. juu­ri nii­den ta­kia kirk­ko on ole­mas­sa.

– Kir­kon ydin on vuo­ro­pu­he­lu Ju­ma­lan kans­sa – Ju­ma­lan, joka vä­lit­tää meil­le Kris­tuk­ses­sa mit­taa­mat­to­man rak­kau­den. Tätä rak­kaut­ta voim­me vä­lit­tää toi­sil­lem­me myös ar­ki­ses­sa elä­mäs­sä.

Osal­lis­ta­va kirk­ko

Ark­ki­piis­pa odot­taa, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa seu­ra­kun­nat toi­mi­si­vat ak­tii­vi­ses­ti omas­sa ym­pä­ris­tös­sään. Nii­den tu­li­si ot­taa huo­mi­oon kaik­ki jä­se­net, ei ai­no­as­taan nii­tä, jot­ka ovat jo tii­viis­ti mu­ka­na toi­min­nas­sa.

Päi­vä­mie­hen lu­ki­joi­ta­kin Mä­ki­nen ke­hot­taa osal­lis­tu­maan. Saa­tam­me tul­la eri­lai­sis­ta taus­tois­ta ja pe­rin­teis­tä, mut­ta jo­kai­nen kas­tet­tu kir­kon jä­sen voi kiin­nit­tyä kirk­koon ja sen elä­mään oman taus­tan­sa kans­sa. Mä­ki­nen nä­kee, et­tä myös van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen liik­keen pe­rin­net­tä kan­ta­vil­la on paik­ka kir­kos­sa. Yh­tei­set kes­kus­te­lut sii­tä, mitä kaik­kea se mer­kit­see, ovat tar­peel­li­sia.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.5.2014.