Yhteiskunnan muutokset vaikuttavat kirkon tapaan olla ja toimia. Muutosten keskellä on tärkeää turvata kirkon perustoiminta. Jos kirkon tämänhetkiset rakennesuunnitelmat toteutuvat, ne eivät merkittävästi vaikuta tavallisen seurakuntalaisen elämään, kertoo arkkipiispa Kari Mäkinen.
Mäkinen toteaa, että Suomessa on sotien jälkeen muodostunut vauraan toimintatavan kirkko, jolla on kansainvälisestikin vertailtuna käytettävissään paljon henkilöstöresursseja ja kiinteistöjä.
– Aloittaessani pappisurani 70-luvulla seurakunnissa pohdittiin, mitä seuraavaksi rakennetaan ja mitä toimintoja laajennetaan. Nyt ollaan tultu vaiheeseen, jossa kasvun kaari on kääntynyt laskuun.
Mäkisen mukaan tulevina vuosina kirkossa on totuttava taloudellisesti vähäisempiin resursseihin. Seurakunnat joutuvat miettimään uudenlaisia malleja elää seurakuntana. Rakenteet eivät ole itsetarkoitus, vaan niiden tulee palvella elämää.
– Kirkon kannalta voi nähdä myönteisenä asiana sen, että totutut toiminnan tavat joutuvat ravistelluiksi, Mäkinen toteaa.
Rakennemuutosten aikaa
Mäkinen on hyvin luottavainen kirkon tulevaisuuden suhteen, vaikka seurakuntien rakennemuutos ja kirkon keskushallinnon uudistus ovatkin mittasuhteiltaan isoja. Nykyään monet julkishallinnon organisaatiot uudistuvat.
– On tarpeen pitää mielessä, että kirkon uudistamista ei tule tehdä siksi, että muutkin instituutiot tekevät näin. Nyt käynnissä olevat muutosprosessit ovat kuitenkin tarpeellisia, ja ne on tärkeä valmistella huolella.
Seurakuntien vastuunkantajat odottavat selkeitä vastauksia kirkon uudistuksista. Se on Mäkisen mukaan ymmärrettävää.
– Isojen asioiden kanssa ei kannata hätiköidä. Nyt on tarpeen kuunnella ja katsoa, miten erilaisuus voidaan ottaa huomioon. muuten voi tulla kokemus, että eteen lyödään valmis sapluuna, joka ei nouse seurakuntien omasta todellisuudesta.
Kirkon rahoitus uudistuu
Kirkolliskokouksessa oli esillä myös ehdotus kirkon rahoituksen uudistamisesta. Nykyinen seurakuntien keräämä yhteisövero vaihtuisi lakisääteiseen valtionapuun. Valtionapu olisi valtion korvausta kirkolle niistä yhteiskunnallisista tehtävistä, jotka kirkko on ottanut vastuulleen. Mäkinen pitää uudistusta kokonaiskirkon kannalta hyvänä.
– Lakisääteinen pysyvä korvaus, jota korotetaan indeksikehityksen perusteella, on vakaampi kuin yhteisövero. Se tuo myös lisää ennustettavuutta talouteen. Sen lisäksi se mahdollistaa seurakuntien kesken tasapuolisemman ja oikeudenmukaisemman jaon.
Jumalanpalvelus on kirkon keskus
Mäkisen mukaan kirkko on aina mukana ihmisten elämässä, inhimillisessä maailmassa. Se toimii yhteiskunnassa ja sen mahdollisuuksien puitteissa. Samalla sillä on kuitenkin toinen todellisuus. Esimerkiksi jumalanpalvelukset saattavat ajallisella mittarilla tuntua tuottamattomalta toiminnalta, mutta niissä on kirkon keskus, jossa ovat läsnä sana ja sakramentti. juuri niiden takia kirkko on olemassa.
– Kirkon ydin on vuoropuhelu Jumalan kanssa – Jumalan, joka välittää meille Kristuksessa mittaamattoman rakkauden. Tätä rakkautta voimme välittää toisillemme myös arkisessa elämässä.
Osallistava kirkko
Arkkipiispa odottaa, että tulevaisuudessa seurakunnat toimisivat aktiivisesti omassa ympäristössään. Niiden tulisi ottaa huomioon kaikki jäsenet, ei ainoastaan niitä, jotka ovat jo tiiviisti mukana toiminnassa.
Päivämiehen lukijoitakin Mäkinen kehottaa osallistumaan. Saatamme tulla erilaisista taustoista ja perinteistä, mutta jokainen kastettu kirkon jäsen voi kiinnittyä kirkkoon ja sen elämään oman taustansa kanssa. Mäkinen näkee, että myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen perinnettä kantavilla on paikka kirkossa. Yhteiset keskustelut siitä, mitä kaikkea se merkitsee, ovat tarpeellisia.
Julkaistu Päivämiehessä 14.5.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys