Kan­gas­nie­me­läi­sel­lä An­nuk­ka Rai­ni­ol­la on ol­lut tä­nään mel­koi­nen häs­säk­kä­päi­vä. Aa­mul­la hän kou­lut­ti asi­a­kas­he­vos­ta, kävi ko­to­na ja hoi­ti sit­ten oman­sa ja vuok­ra­he­vo­sen­sa.

Sit­ten oli las­ten var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­ma­kes­kus­te­lun vuo­ro naa­pu­ris­sa si­jait­se­val­la kou­lul­la. Kah­den pi­hat­to­he­vo­sen omis­ta­ja kävi ti­lal­la il­ta­päi­väl­lä.

Sit­ten poni sai val­jaat yl­leen, ja ne ku­vat­tiin myyn­tiä var­ten. Sa­mal­la po­nin­var­saa vie­roi­tet­tiin en­sim­mäi­siä ker­to­ja emäs­tään.

– Sit­ten oli­kin jo hir­vee kii­re van­hem­pai­nil­taan, An­nuk­ka hy­myi­lee.

An­nuk­ka on am­ma­til­taan eläin­ten­kou­lut­ta­ja. Am­mat­ti­tut­kin­to on mel­ko uu­si: en­sim­mäi­set eläin­ten­kou­lut­ta­jat val­mis­tui­vat Suo­mes­sa al­le kym­me­nen vuot­ta sit­ten. An­nuk­ka löy­si kou­lu­tuk­sen pari vuot­ta sit­ten.

– Ko­ti­äi­ti­vuo­si­na mie­tin, et­tä ha­lu­ai­sin teh­dä työ­tä eläin­ten pa­ris­sa. Sit­ten löy­sin tä­män ja soi­tin heti op­pi­lai­tok­seen. Kou­lut­ta­ja häm­men­tyi ja ker­toi, et­tä juu­ri va­pau­tui pe­ruu­tus­paik­ka.

Opis­ke­lu oli al­ka­nut kak­si päi­vää ai­kai­sem­min. An­nuk­ka pää­si si­sään il­man ha­kup­ro­ses­sia.

Ala on he­rät­tä­nyt lä­hei­sis­sä jopa kum­mas­tus­ta. Mitä eläin­ten­kou­lut­ta­ja oi­kein te­kee? He­vo­set ovat An­nu­kan vah­vuu­sa­lue, mut­ta hän kou­lut­taa myös koi­ria ja nau­to­ja.

– Ihan käy­tän­nön jut­tu­ja. Esi­mer­kik­si ro­bot­ti­na­ve­tois­sa leh­mien pi­tää ol­la oma­toi­mi­sia. Sii­tä tu­lee tap­pi­oi­ta, jos leh­mät ei­vät osaa men­nä it­se lyp­set­tä­vik­si.

Oi­ke­as­taan eläin­ten­kou­lut­ta­jan työ on usein ih­mis­ten kou­lut­ta­mis­ta – tul­kin­taa ja tai­toa toi­mia oman eläi­men kans­sa. An­nuk­ka ha­lu­aa­kin pa­ran­taa ih­mis­ten tie­toi­suut­ta eläi­mis­tä, eri­tyi­ses­ti he­vo­sis­ta la­ji­na.

Eläin­ten­kou­lut­ta­jan asi­ak­kaak­si ha­keu­du­taan kui­ten­kin yleen­sä edel­leen vas­ta on­gel­ma­ti­lan­tees­sa. Tä­mä­naa­mui­sen he­vo­sa­si­ak­kaan on­gel­ma on ol­lut se, et­tei se ha­lua men­nä kul­je­tus­kop­piin.

Täl­lä ker­ral­la eläi­men stres­si­ta­so saa­tiin ma­dal­let­tua, ja se oli ko­pis­saan ihan tyy­ty­väi­se­nä. Ih­mi­set­kin oli­vat jo op­pi­neet, et­tei isoa eläin­tä kan­na­ta pa­kot­taa vaan se pi­tää saa­da it­se toi­mi­maan.

– Tämä oli sel­lai­nen kä­te­vä ta­paus. Vii­den mie­hen voi­min oli yri­tet­ty voi­mal­la, ja sii­tä­hän tu­lee ai­na vaan han­ka­lam­paa. Se on vaa­ral­lis­ta sekä ih­mi­sil­le et­tä eläi­mil­le, An­nuk­ka se­lit­tää.

Kou­lu­tus on on­nis­tu­nut, jos sekä ih­mi­nen et­tä eläin ovat tyy­ty­väi­siä. Usein ih­mi­set ovat myös hel­pot­tu­nei­ta.

Eläin­ten kou­lut­ta­mi­sen li­säk­si An­nuk­ka pi­tää myös lu­en­to­ja ja kurs­se­ja sekä an­taa rat­sas­tus­tun­te­ja. Pie­ny­rit­tä­jän ar­ki on täyt­tä. Hän tie­si kyl­lä aloit­ta­es­saan, et­tä yrit­tä­mi­seen liit­tyy pal­jon muu­ta­kin kuin kou­lu­tus­työ­tä, esi­mer­kik­si pa­pe­ri­hom­mia ja kir­jan­pi­toa.

– Tyk­kään, et­tä saan teh­dä it­se­näi­ses­ti. Oli­si luk­sus­ta, jos oli­si tii­mi­läi­nen, jon­ka kans­sa poh­tia ja ja­kaa. Ei tämä ole help­poa, mut­ta tyk­kään.

Poh­jim­mil­taan An­nuk­ka ko­kee työn­sä aut­ta­mi­se­na. Kes­keis­tä osaa­mis­ta on koh­taa­mi­nen.

An­nuk­ka on huo­man­nut, et­tei mo­ni­kaan us­ko­vai­nen nai­nen toi­mi yrit­tä­jä­nä.

– Nai­se­na ja per­hee­näi­ti­nä mo­ni­kin puo­li täs­sä haas­taa. Ha­lu­aa pa­nos­taa täy­sil­lä yri­tyk­seen, et­tä saa sen len­toon. Ja sa­maan ai­kaan ha­lu­aa hir­mu hy­vin ol­la kar­tal­la lap­sis­ta ja per­hees­tä.

Jos yri­tyk­sen ha­lu­aa saa­da toi­mi­maan niin, et­tä se tuot­taa mu­ka­van toi­meen­tu­lon, kä­det täy­tyy An­nu­kan mu­kaan upot­taa kyy­när­päi­tä myö­ten sa­veen. Hän it­se toi­mii yrit­tä­jä­nä, kos­ka se mah­dol­lis­taa työn, jota hän ha­lu­aa teh­dä. Palk­ka­töi­tä hä­nen alal­laan ei oli­si­kaan.

Ko­ti­ti­lal­la Kan­gas­nie­mel­lä on seit­se­män he­vos­ta, kak­si koi­raa ja kis­sa, jol­la on pen­tu­ja.

– Oma ran­ta täs­sä on, ja lää­niä jon­kun ver­ran. Ol­laan viih­dyt­ty, tämä on ak­tii­vi­nen kylä ja mei­dät on otet­tu mu­ka­vas­ti vas­taan, An­nuk­ka ker­too – en­nen kuin rien­tää pi­tä­mään il­lan kou­lu­tus­tun­tia koi­ral­le ja koi­ran omis­ta­jal­le.

Kuva An­nuk­ka Rai­ni­ol­ta

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.9.2018