JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Eläin­ten­kou­lut­ta­ja pääs­tää lem­mi­kit päl­kä­häs­tä

Paavola Vilja
Puhutaan maasta ja taivaasta
13.10.2018 6.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181013061200

Kan­gas­nie­me­läi­sel­lä An­nuk­ka Rai­ni­ol­la on ol­lut tä­nään mel­koi­nen häs­säk­kä­päi­vä. Aa­mul­la hän kou­lut­ti asi­a­kas­he­vos­ta, kävi ko­to­na ja hoi­ti sit­ten oman­sa ja vuok­ra­he­vo­sen­sa.

Sit­ten oli las­ten var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­ma­kes­kus­te­lun vuo­ro naa­pu­ris­sa si­jait­se­val­la kou­lul­la. Kah­den pi­hat­to­he­vo­sen omis­ta­ja kävi ti­lal­la il­ta­päi­väl­lä.

Sit­ten poni sai val­jaat yl­leen, ja ne ku­vat­tiin myyn­tiä var­ten. Sa­mal­la po­nin­var­saa vie­roi­tet­tiin en­sim­mäi­siä ker­to­ja emäs­tään.

– Sit­ten oli­kin jo hir­vee kii­re van­hem­pai­nil­taan, An­nuk­ka hy­myi­lee.

An­nuk­ka on am­ma­til­taan eläin­ten­kou­lut­ta­ja. Am­mat­ti­tut­kin­to on mel­ko uu­si: en­sim­mäi­set eläin­ten­kou­lut­ta­jat val­mis­tui­vat Suo­mes­sa al­le kym­me­nen vuot­ta sit­ten. An­nuk­ka löy­si kou­lu­tuk­sen pari vuot­ta sit­ten.

– Ko­ti­äi­ti­vuo­si­na mie­tin, et­tä ha­lu­ai­sin teh­dä työ­tä eläin­ten pa­ris­sa. Sit­ten löy­sin tä­män ja soi­tin heti op­pi­lai­tok­seen. Kou­lut­ta­ja häm­men­tyi ja ker­toi, et­tä juu­ri va­pau­tui pe­ruu­tus­paik­ka.

Opis­ke­lu oli al­ka­nut kak­si päi­vää ai­kai­sem­min. An­nuk­ka pää­si si­sään il­man ha­kup­ro­ses­sia.

Ala on he­rät­tä­nyt lä­hei­sis­sä jopa kum­mas­tus­ta. Mitä eläin­ten­kou­lut­ta­ja oi­kein te­kee? He­vo­set ovat An­nu­kan vah­vuu­sa­lue, mut­ta hän kou­lut­taa myös koi­ria ja nau­to­ja.

– Ihan käy­tän­nön jut­tu­ja. Esi­mer­kik­si ro­bot­ti­na­ve­tois­sa leh­mien pi­tää ol­la oma­toi­mi­sia. Sii­tä tu­lee tap­pi­oi­ta, jos leh­mät ei­vät osaa men­nä it­se lyp­set­tä­vik­si.

Oi­ke­as­taan eläin­ten­kou­lut­ta­jan työ on usein ih­mis­ten kou­lut­ta­mis­ta – tul­kin­taa ja tai­toa toi­mia oman eläi­men kans­sa. An­nuk­ka ha­lu­aa­kin pa­ran­taa ih­mis­ten tie­toi­suut­ta eläi­mis­tä, eri­tyi­ses­ti he­vo­sis­ta la­ji­na.

Eläin­ten­kou­lut­ta­jan asi­ak­kaak­si ha­keu­du­taan kui­ten­kin yleen­sä edel­leen vas­ta on­gel­ma­ti­lan­tees­sa. Tä­mä­naa­mui­sen he­vo­sa­si­ak­kaan on­gel­ma on ol­lut se, et­tei se ha­lua men­nä kul­je­tus­kop­piin.

Täl­lä ker­ral­la eläi­men stres­si­ta­so saa­tiin ma­dal­let­tua, ja se oli ko­pis­saan ihan tyy­ty­väi­se­nä. Ih­mi­set­kin oli­vat jo op­pi­neet, et­tei isoa eläin­tä kan­na­ta pa­kot­taa vaan se pi­tää saa­da it­se toi­mi­maan.

– Tämä oli sel­lai­nen kä­te­vä ta­paus. Vii­den mie­hen voi­min oli yri­tet­ty voi­mal­la, ja sii­tä­hän tu­lee ai­na vaan han­ka­lam­paa. Se on vaa­ral­lis­ta sekä ih­mi­sil­le et­tä eläi­mil­le, An­nuk­ka se­lit­tää.

Kou­lu­tus on on­nis­tu­nut, jos sekä ih­mi­nen et­tä eläin ovat tyy­ty­väi­siä. Usein ih­mi­set ovat myös hel­pot­tu­nei­ta.

Eläin­ten kou­lut­ta­mi­sen li­säk­si An­nuk­ka pi­tää myös lu­en­to­ja ja kurs­se­ja sekä an­taa rat­sas­tus­tun­te­ja. Pie­ny­rit­tä­jän ar­ki on täyt­tä. Hän tie­si kyl­lä aloit­ta­es­saan, et­tä yrit­tä­mi­seen liit­tyy pal­jon muu­ta­kin kuin kou­lu­tus­työ­tä, esi­mer­kik­si pa­pe­ri­hom­mia ja kir­jan­pi­toa.

– Tyk­kään, et­tä saan teh­dä it­se­näi­ses­ti. Oli­si luk­sus­ta, jos oli­si tii­mi­läi­nen, jon­ka kans­sa poh­tia ja ja­kaa. Ei tämä ole help­poa, mut­ta tyk­kään.

Poh­jim­mil­taan An­nuk­ka ko­kee työn­sä aut­ta­mi­se­na. Kes­keis­tä osaa­mis­ta on koh­taa­mi­nen.

An­nuk­ka on huo­man­nut, et­tei mo­ni­kaan us­ko­vai­nen nai­nen toi­mi yrit­tä­jä­nä.

– Nai­se­na ja per­hee­näi­ti­nä mo­ni­kin puo­li täs­sä haas­taa. Ha­lu­aa pa­nos­taa täy­sil­lä yri­tyk­seen, et­tä saa sen len­toon. Ja sa­maan ai­kaan ha­lu­aa hir­mu hy­vin ol­la kar­tal­la lap­sis­ta ja per­hees­tä.

Jos yri­tyk­sen ha­lu­aa saa­da toi­mi­maan niin, et­tä se tuot­taa mu­ka­van toi­meen­tu­lon, kä­det täy­tyy An­nu­kan mu­kaan upot­taa kyy­när­päi­tä myö­ten sa­veen. Hän it­se toi­mii yrit­tä­jä­nä, kos­ka se mah­dol­lis­taa työn, jota hän ha­lu­aa teh­dä. Palk­ka­töi­tä hä­nen alal­laan ei oli­si­kaan.

Ko­ti­ti­lal­la Kan­gas­nie­mel­lä on seit­se­män he­vos­ta, kak­si koi­raa ja kis­sa, jol­la on pen­tu­ja.

– Oma ran­ta täs­sä on, ja lää­niä jon­kun ver­ran. Ol­laan viih­dyt­ty, tämä on ak­tii­vi­nen kylä ja mei­dät on otet­tu mu­ka­vas­ti vas­taan, An­nuk­ka ker­too – en­nen kuin rien­tää pi­tä­mään il­lan kou­lu­tus­tun­tia koi­ral­le ja koi­ran omis­ta­jal­le.

Kuva An­nuk­ka Rai­ni­ol­ta

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.9.2018

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys