JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Hiljainen välittäminen antoi tukea”

Puhutaan maasta ja taivaasta
15.2.2022 8.00

Juttua muokattu:

14.2. 14:29
2022021414291620220215080000

Päi­vä­mies

– Kun van­hem­pa­ni ero­si­vat, olin noin puo­li­vuo­ti­as. Muis­ti­ku­via sii­tä, kun isä jät­ti per­heen­sä, ei siis ole jää­nyt mie­lee­ni, ker­taa jäm­sä­läi­nen Pert­ti Ke­hus­maa lap­suu­ten­sa ta­pah­tu­maa.

Per­hee­seen oli syn­ty­nyt kuu­si las­ta kuu­den vuo­den si­säl­lä, ja per­he oli juu­ri ra­ken­ta­nut uu­den oma­ko­ti­ta­lon. Vaik­ka it­se ta­pah­tu­ma ei jää­nyt­kään lap­sen mie­leen, on sil­lä ol­lut suu­ri vai­ku­tus mie­hen koko elä­mään.

– Hy­lä­tyk­si tu­le­mi­sen ko­ke­mus on saat­ta­nut vai­kut­taa tie­tyn­lai­seen poh­ja­vi­ree­seen, joka mi­nul­la on ai­na ol­lut. Olen her­käs­ti haa­voit­tu­vai­nen, ja mie­li­a­la­ni on hel­pos­ti ala­vi­rei­nen, ana­ly­soi Ke­hus­maa ko­ke­muk­sen jät­tä­mää vai­ku­tus­ta it­ses­sään.

Vart­tu­es­saan Ke­hus­maa tun­si toi­si­naan ul­ko­puo­li­suut­ta ja toi­seut­ta eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa. 1970- ja 80-lu­vuil­la avi­oe­rot oli­vat har­vi­nai­sia us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa, ja ver­tais­tu­ki oli vä­his­sä. Jot­kut ajat­te­le­mat­to­mas­ti lau­su­tut sa­nat tai us­ko­vais­ten ti­lai­suuk­sis­sa pi­de­tyt avi­oe­ro­ja kos­ke­vat, hy­vää tar­koit­ta­vat pu­heen­vuo­rot viil­si­vät sy­vän haa­van nuo­ren po­jan sy­dä­meen.

– Tie­dän, et­tä ke­nel­lä­kään heis­tä ei ol­lut tar­koi­tus pa­hoit­taa miel­tä­ni, ja ajat­te­len ar­mol­li­suu­del­la kaik­kea ta­pah­tu­nut­ta. Oli­si kui­ten­kin hyvä eri ti­lan­teis­sa ja pu­heen­vuo­rois­sa ot­taa ny­kyi­sin­kin ai­na huo­mi­oon, et­tä kuu­li­jois­sa voi ol­la lap­sia ja nuo­ria, joi­ta asia kos­ket­taa, Ke­hus­maa muis­tut­taa.

Ko­ti­paik­ka­kun­nan ja ko­ti­sii­o­nin väki osa­si kui­ten­kin huo­mi­oi­da asi­an hie­no­tun­tei­ses­ti. Jot­kut van­hem­mat us­ko­vai­set mie­het kor­va­si­vat eh­kä tie­tä­mät­tään­kin isät­tö­myy­den tun­net­ta ja toi­mi­vat sa­mal­la tur­val­li­si­na isä­hah­moi­na eri elä­män­ti­lan­teis­sa.

– Äi­ti­ni vel­jet ja ka­ve­rei­de­ni isät ot­ti­vat mi­nut poi­kien­sa kans­sa mu­kaan mar­ja­reis­suil­le ja muil­le­kin mat­koil­le. Se oli sel­lais­ta hil­jais­ta vä­lit­tä­mis­tä, mikä an­toi tu­kea, muis­te­lee Ke­hus­maa kii­tol­li­se­na.

Myö­hem­min suur­per­heen isäk­si kas­va­mi­nen on tuo­nut toi­si­naan haas­tei­ta eteen. Sen myö­tä suh­tau­tu­mi­nen omaan isään on muut­tu­nut ar­mol­li­sem­mak­si ja ym­mär­tä­väi­sem­mäk­si.

– Olen it­se kol­men­tois­ta lap­sen isä­nä ja puo­li­so­na mo­nes­ti ko­ke­nut tai­ta­mat­to­muut­ta ja kes­ke­ne­räi­syyt­tä per­heen si­säis­ten ih­mis­suh­tei­den hoi­ta­mi­ses­sa, puo­li­son kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa ja ym­mär­tä­mi­ses­sä sekä las­ten kas­va­tuk­seen liit­ty­vis­sä ky­sy­myk­sis­sä. Olen ym­mär­tä­nyt, mi­ten val­ta­van suu­ri mer­ki­tys on ol­lut tur­val­li­sel­la us­ko­vai­sel­la ko­dil­la ja lä­hei­sil­lä, joi­ta omal­la isäl­lä­ni ei sa­mal­la ta­val­la ole ol­lut. An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi on ol­lut se tär­kein voi­ma omas­sa avi­o­lii­tos­sam­me, ja oli­si var­mas­ti ol­lut myös isä­ni koh­dal­la, poh­tii Ke­hus­maa.

Kun Ke­hus­maan äi­ti sai­ras­tui syö­pään, sai­vat van­hem­mat kor­jat­tua evan­ke­liu­mil­la vä­lin­sä en­nen hä­nen kuo­le­maan­sa. Evan­ke­liu­min vai­ku­tuk­sen nä­ky­mi­nen hei­dän vä­leis­sään oli mie­hel­le pu­hut­te­le­va ko­ke­mus.

– Oli­sin toi­vo­nut isän saa­van saat­to­mie­hiä rin­nal­leen sen jäl­keen­kin. Hän jäi hau­ta­jais­ten jäl­keen tyh­jän pääl­le, ja koin, et­tä mi­nus­ta ei ol­lut saat­to­mie­hek­si hä­nel­le.

Isän ja po­jan vä­lit on elä­mä joh­ta­nut eril­leen, ei­vät­kä ne ole vuo­sien saa­tos­sa luon­te­vas­ti lä­hen­ty­neet.

– Olem­me yh­des­sä isä­ni kans­sa to­den­neet, et­tä se mikä on näin muo­tou­tu­nut, ei tai­da luon­te­vas­ti enää muuk­si muut­tua.

Lue jut­tu ko­ko­nai­suu­des­saan sekä mui­ta ai­hee­seen liit­ty­viä jut­tu­ja täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys