Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on pää­toi­mit­ta­jan haa­ve­am­mat­ti oli lap­se­na ra­di­on sa­tu­tä­ti.

– Ra­dio on mi­nul­le ys­tä­vä, Ke­sä­seu­ra­ra­dio on us­ko­vai­nen ys­tä­vä. Tiet­ty­jä oh­jel­mia kuun­te­len sään­nöl­li­ses­ti, ja jos en eh­di, niin Aree­nas­ta jäl­ki­kä­teen.

Vil­ja Paa­vo­la pi­tää ra­di­os­ta me­di­a­na. Hän on kes­ki­suo­ma­lai­nen nai­nen, joka ker­too elä­vän­sä it­sek­seen pie­nes­sä ko­dis­sa.

– Palk­ka­töis­sä olen val­ti­ol­la ai­kuis­ten työ­e­lä­mä­ky­sy­mys­ten pa­ris­sa. Va­paal­la tyk­kään liik­kua luon­nos­sa, kir­joit­taa ja hoi­taa näi­tä hom­mia, joi­hin olen lu­pau­tu­nut.

Pää­toi­mit­ta­jan kaik­ki­aan noin kak­si vuot­ta kes­tä­vä pes­ti on ol­lut Paa­vo­lan ko­ke­muk­sen mu­kaan val­ta­van an­toi­sa.

– Olen kii­tol­li­nen sii­tä osaa­vas­ta ja mu­ka­vas­ta jou­kos­ta, jon­ka kans­sa olem­me ra­ken­ta­neet ra­di­o­ta. Olen ko­ke­nut vah­vas­ti niin, et­tä kun Tai­vaan Isä an­taa teh­tä­vän, hän an­taa myös ilon teh­dä työ­tä.

Paa­vo­la ver­taa pro­jek­tia ison per­heen pyö­rit­tä­mi­seen:

– Työ on tosi ra­kas­ta, ai­kaa vie­vää ja an­toi­saa, mut­ta myös ku­lut­ta­vaa ja kas­vat­ta­vaa. Täs­tä ei niin vain läh­de­tä lo­mal­le, ei­kä kyl­lä useim­mi­ten tee mie­li­kään.

Paa­vo­la ei ole ra­di­os­sa val­lan no­vii­si. Työ­teh­tä­viä on vuo­sien var­rel­la ker­ty­nyt lis­ta­ta as­ti: toi­mit­ta­ja, juon­ta­ja, tuot­ta­ja sekä su­vi­seu­ra­vies­tin­näs­sä Ää­ne­kos­ken Su­vi­seu­ro­jen toi­mi­tus­pääl­lik­kö. Jäm­sän opis­ton vies­tin­nän opet­ta­ja­na ra­di­o­hom­mat kuu­lui­vat työn­ku­vaan.

– Olen ol­lut pie­nes­tä pi­tä­en val­ta­van kiin­nos­tu­nut sii­tä, mi­ten asi­oi­ta sa­noi­te­taan ja mis­tä pu­hu­taan. Eh­kä se on ol­lut pol­vei­le­va tie siel­tä saak­ka. Var­si­nai­sen ki­pi­nän vies­tin­tä­a­si­oi­hin tai­sin saa­da opis­to­lai­se­na, jol­loin kuu­luin pie­noi­syh­teis­kun­nan vies­tin­tä­toi­mi­kun­taan. 

Mitä Ke­sä­seu­ra­ra­di­on pää­toi­mit­ta­juus sit­ten pi­tää si­säl­lään?

– Ai­ka­tau­lu­tus­ta ja ai­ka­tau­lun seu­raa­mis­ta, rek­ry­toin­te­ja, ko­ko­nais­ku­van luo­mis­ta, re­sur­soin­tia, or­ga­ni­soin­tia, si­säl­lön ja kou­lu­tus­ten suun­nit­te­lua ja kou­lut­ta­mis­ta, neu­vot­te­lua, stra­te­gi­sia liik­ku­ja, val­ta­vas­ti pa­la­ve­rei­ta, kan­nus­ta­mis­ta ja in­nos­ta­mis­ta, oh­jel­mien kuun­te­le­mis­ta, pa­laut­teen an­ta­mis­ta, on­nis­tu­mi­sia ja epä­on­nis­tu­mi­sia, kiit­tä­mis­tä, nau­rua, ru­kouk­sia.

Poik­keu­so­lot ovat tuo­neet teh­tä­vään oman li­sän­sä.

– En­nen kaik­kea työn mer­ki­tys tun­tuu en­tis­tä isom­mal­ta. Toki olem­me kaik­ki saa­neet ve­nyä mon­ta ker­taa, kun suun­ni­tel­mat on pi­tä­nyt teh­dä uu­sik­si. Ai­no-mum­mul­ta pe­ri­tyl­le si­sul­le ja tah­don­voi­mal­le on ol­lut käyt­töä.

Paa­vo­la on hy­vil­lä mie­lin sii­tä, et­tä or­ga­ni­saa­tio on poik­keu­so­lois­sa pys­ty­nyt elä­mään het­kes­sä. Työ on jat­ku­nut uu­teen ti­lan­tee­seen so­peu­tu­en.

Kun Su­vi­seu­rat ja opis­to­seu­rat siir­tyi­vät ra­di­oon ja verk­koon, seu­ra­jär­jes­te­ly­jä te­ke­vien tal­koo-or­ga­ni­saa­ti­oi­den vas­tuut liik­ku­vat vuo­del­la eteen­päin. SRK:n ja opis­to­jen ni­me­ä­mät tii­mit ot­ti­vat ko­pin tä­män ke­sän suu­ris­ta seu­rois­ta. Yh­teen­so­vi­tet­ta­via ja neu­vo­tel­ta­via asi­oi­ta oli uu­des­sa ti­lan­tees­sa pal­jon.

Pes­tin hie­noim­mak­si puo­lek­si pää­toi­mit­ta­ja ni­me­ää sen, et­tä työ pi­tää te­ki­jän­sä lä­hel­lä us­ko­mi­sen asi­oi­ta.

– Minä olen tar­vin­nut sitä. Ju­ma­la an­taa voi­mat, ei tätä omil­la li­hak­sil­la jak­sai­si teh­dä. Li­säk­si työn mer­ki­tyk­sel­li­syys ja hui­ke­at työ­ka­ve­rit an­ta­vat pot­kua.

Eri­tyis­mai­nin­nan saa oh­jel­ma­pääl­lik­kö Tuo­mas In­ke­roi­sen oi­val­ta­va ti­lan­ne­huu­mo­ri.

– Usein on käy­nyt niin, et­tä työ­tä aloit­ta­es­sa vä­syt­tää, mut­ta lo­pet­ta­es­sa on­kin vir­kis­ty­nyt. Ja kun oma huo­nous pai­naa alas, evan­ke­liu­mi saa nos­taa kat­seen sin­ne, min­ne se kan­nat­taa kiin­nit­tää.

Tu­le­va Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tys­kau­si kuu­los­taa lu­paa­val­ta.

– On tu­los­sa mon­ta iha­naa oh­jel­maa. Luot­ta­mus Ju­ma­laan -sar­ja sekä ys­tä­vyy­des­tä ja rak­kau­des­ta ker­to­vat sar­jat tun­tu­vat so­pi­van hy­vin tä­hän eri­koi­seen ai­kaan, en­na­koi Paa­vo­la.

Hän on ilok­seen ha­vain­nut, et­tä Ke­sä­seu­ra­ra­dio tun­ne­taan laa­jas­ti ja sitä kuun­nel­laan pal­jon – myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la. Hän toi­voo, et­tä mah­dol­li­sim­man moni löy­täi­si Ke­sä­seu­ra­ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä tur­val­li­sen ja muut­tu­mat­to­man Sa­nan ää­rel­le.

– Oma 92-vuo­ti­as mum­mu­ni sa­noi Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta, et­tä ”se on pa­ras­ta mitä on”.

Mi­ten Paa­vo­la eväs­tää seu­raa­vaa pää­toi­mit­ta­jaa?

– Muis­ta, et­tä si­nut on kut­sut­tu teh­tä­vään, saat ol­la ih­mi­nen ja oma it­se­si. Luo­ja kyl­lä tie­tää, ke­net kut­sui. Kan­nat­taa naut­tia työs­tä, kau­si on ly­hyt. Ja jo­kai­seen hom­maan on hyvä pyy­tää it­se­ään fik­sum­pi.

Kun ra­dio sam­muu 3. elo­kuu­ta, pää­toi­mit­ta­ja ha­lu­ai­si ha­la­ta kaik­kia vas­tuun­kan­ta­jia, mut­ta uu­moi­lee, et­tei se vie­lä ole mah­dol­lis­ta.

– Toi­vot­ta­vas­ti muis­tan kiit­tää Tai­vaan Isää. Sit­ten ajat­te­lin pi­tää pik­ku lo­man ja läh­teä pyö­räi­le­mään.