JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Hy­vät teot ei­vät ole us­kon mit­ta

Puhutaan maasta ja taivaasta
27.2.2020 6.45

Juttua muokattu:

27.2. 12:49
2020022712493320200227064500
– Yksilön kaikkivoipaisuus ei sovi uskonelämän hoitamiseen – näissä asioissa on aina turvallista tukeutua Raamattuun, toteavat nivalalaiset Eija-Riitta Niinikoski ja Aleksi Päkkilä.

– Yksilön kaikkivoipaisuus ei sovi uskonelämän hoitamiseen – näissä asioissa on aina turvallista tukeutua Raamattuun, toteavat nivalalaiset Eija-Riitta Niinikoski ja Aleksi Päkkilä.

Reeta Ylikoski

– Yksilön kaikkivoipaisuus ei sovi uskonelämän hoitamiseen – näissä asioissa on aina turvallista tukeutua Raamattuun, toteavat nivalalaiset Eija-Riitta Niinikoski ja Aleksi Päkkilä.

– Yksilön kaikkivoipaisuus ei sovi uskonelämän hoitamiseen – näissä asioissa on aina turvallista tukeutua Raamattuun, toteavat nivalalaiset Eija-Riitta Niinikoski ja Aleksi Päkkilä.

Reeta Ylikoski

Tar­ja Kor­ri ja Ree­ta Yli­kos­ki

Ih­mi­syys, ajan muu­tok­set ja nii­den vai­ku­tuk­set ih­mis­ten elä­mään. Ni­va­la­lai­set Ei­ja-Riit­ta Nii­ni­kos­ki ja Alek­si Päk­ki­lä is­tah­ta­vat kes­kus­te­le­maan näi­den ai­hei­den ää­rel­le.

He poh­ti­vat, kuin­ka ke­hi­tys on men­nyt hui­maa vauh­tia eteen­päin mo­nil­la elä­män alu­eil­la. Kaik­ki ke­hi­tys ei ole ol­lut kui­ten­kaan po­si­tii­vis­ta.

Erk­ki Rei­ni­kai­nen toi jo vuon­na 1983 kir­jas­saan Näin on kir­joi­tet­tu esiin huo­len­sa Ju­ma­las­ta luo­pu­neen ih­mi­sen tar­pees­ta se­lit­tää maa­il­maa ja sen il­mi­öi­tä il­man Ju­ma­laa. Ti­lal­le on tul­lut kaik­ki­voi­pa ih­mi­nen, jon­ka toi­min­nas­ta on tul­lut uh­ka sekä luo­ma­kun­nal­le et­tä ih­mi­sel­le it­sel­leen.

– Suo­mes­sa suu­rin osa kan­sas­ta ja­koi so­tien jäl­keen sa­mat yh­teis­kun­nal­li­set ja kris­til­li­set ar­vot. Nyt ai­ka on muut­tu­nut, ja eten­kin kris­til­li­set ar­vot ovat mu­re­ne­mas­sa, Nii­ni­kos­ki poh­tii.

Yk­si­lö­kes­kei­syys hei­jas­tuu sekä ajal­li­sen et­tä hen­gel­li­sen elä­män alu­eel­le.

– Vuo­si­kym­me­niä sit­ten us­ko­mi­sen asi­ois­ta pu­hut­tiin va­paas­ti, nyt se ei enää mo­nen mie­les­tä ole so­pi­vaa, li­sää Päk­ki­lä.

Ih­mi­nen ky­see­na­lais­taa, tar­vit­see­ko hän Ju­ma­laa vai voi­ko it­se ol­la päät­tä­mäs­sä oman elä­män­sä suun­nan. Nii­ni­kos­kel­le on nous­sut mo­nes­ti mie­leen te­o­lo­gi­o­pin­to­jen­sa ai­ka­na rak­kaak­si tul­lut Isä mei­dän -ru­kous:

– Olen­ko val­mis us­ko­maan sii­hen, mitä sii­nä ru­koil­laan? Olen­ko val­mis us­ko­maan, et­tä Ju­ma­lan tah­to saa ta­pah­tua myös omas­sa elä­mäs­sä­ni, ei vain maan pääl­lä ja tai­vaas­sa?

Raa­mat­tu opet­taa mo­nin pai­koin ih­mi­sen va­pau­des­ta, va­lin­nois­ta ja te­ois­ta. ”Me­kin olem­me Ju­ma­lan te­koa, luo­tu­ja Kris­tuk­sen Jee­suk­sen yh­tey­teen to­teut­ta­maan nii­tä hy­viä te­ko­ja, joi­ta te­ke­mään Ju­ma­la on mei­dät tar­koit­ta­nut.” (Ef. 2:10).

Seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Alek­si Päk­ki­lä muis­te­lee mo­nel­le kas­te­juh­lis­ta tut­tua psal­mia. Sii­nä tu­lee esil­le, kuin­ka Ju­ma­la on sää­tä­nyt jo­kai­sen ih­mi­sen elin­päi­vien mää­rän ja teh­nyt tä­män elä­mää var­ten mo­nia suun­ni­tel­mia (Ps. 139:16–18).

Päk­ki­lä poh­tii, et­tä Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen rin­nal­la myös ih­mi­sen omil­la va­lin­noil­la on jon­kin­lai­nen mer­ki­tys elä­män kul­kuun, vaik­ka ih­mi­nen ei voi­kaan it­se vai­kut­taa kaik­keen. Ju­ma­la voi sal­lia ih­mi­sen kul­kea mo­nia eri­lai­sia pol­ku­ja mat­kal­la koh­ti lo­pul­lis­ta pää­mää­rää, tai­vaan ko­tia. Psal­min kir­joit­ta­jan ta­voin Ju­ma­laan luot­ta­va ih­mi­nen saa elää tur­val­li­sin mie­lin elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta.

Kes­kus­te­lu­nai­heik­si nou­se­vat myös hy­vän te­ke­mi­sen mah­dol­li­suu­det syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen.

– Pe­ri­syn­nin vuok­si kai­kis­sa ih­mi­sis­sä on tai­pu­mus pa­haan ei­kä ku­kaan ih­mi­nen voi pe­las­tua omil­la te­oil­laan. Luo­mi­ses­sa Ju­ma­lal­ta saa­mi­aan lah­jo­jaan jo­kai­nen voi käyt­tää va­paas­ti ar­jen kut­su­muk­sis­sa, har­ras­tuk­sis­sa ja lä­him­mäis­ten pal­ve­le­mis­sa. Us­ko ja teot on kui­ten­kin syy­tä pi­tää eril­lään, Päk­ki­lä sa­noo.

– Hy­vät teot ei­vät ole us­kon mit­ta ei­kä pe­las­tu­mi­sen edel­ly­tys. Raa­mat­tu opet­taa ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään, sekä te­ke­mään ajal­li­sen työn niin hy­vin kuin te­ki­si sen Ju­ma­lal­le, li­sää Nii­ni­kos­ki.

Yk­si­lön kaik­ki­voi­pai­suus ei sovi us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­seen, ajat­te­le­vat kes­kus­te­li­jat.

– Tar­vit­sem­me toi­sen us­ko­vai­sen ih­mi­sen, joka an­taa syn­nit an­teek­si, ja py­häin yh­tey­den niin kuin us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa sa­no­taan.

Nii­ni­kos­ki käyt­tää tä­hän kynt­ti­lä­ver­taus­ta:

– Kynt­ti­län heik­ko­kin liek­ki nä­kyy, mut­ta jos se sam­muu, tar­vi­taan uu­si elä­vä liek­ki sy­tyt­tä­mään se. Liek­ki ei syty esi­mer­kik­si ru­koi­le­mal­la tai so­pi­mal­la suo­raan Ju­ma­lan kans­sa.

Nii­ni­kos­ki ja Päk­ki­lä ko­ke­vat, et­tä on ai­na tur­val­lis­ta pa­la­ta Raa­mat­tuun. Siel­tä he si­tee­raa­vat­kin mo­nia koh­tia kes­kus­te­lun ai­ka­na. Myös tu­le­van ke­sän Su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­se nou­see vah­vas­ti esil­le: ’Her­ra si­nuun minä tur­vaan.’ (Ps. 31:2).

Käy­te­tyt läh­teet: Rei­ni­kai­nen, Erk­ki 1983: Näin on kir­joi­tet­tu; Raa­mat­tu; Tie­teen ter­mi­pank­ki, https://tie­teen­ter­mi­pank­ki.fi/wiki/Fi­lo­so­fia:hu­ma­nism; www.lut­her.de

1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys