Tar­ja Kor­ri ja Ree­ta Yli­kos­ki

Ih­mi­syys, ajan muu­tok­set ja nii­den vai­ku­tuk­set ih­mis­ten elä­mään. Ni­va­la­lai­set Ei­ja-Riit­ta Nii­ni­kos­ki ja Alek­si Päk­ki­lä is­tah­ta­vat kes­kus­te­le­maan näi­den ai­hei­den ää­rel­le.

He poh­ti­vat, kuin­ka ke­hi­tys on men­nyt hui­maa vauh­tia eteen­päin mo­nil­la elä­män alu­eil­la. Kaik­ki ke­hi­tys ei ole ol­lut kui­ten­kaan po­si­tii­vis­ta.

Erk­ki Rei­ni­kai­nen toi jo vuon­na 1983 kir­jas­saan Näin on kir­joi­tet­tu esiin huo­len­sa Ju­ma­las­ta luo­pu­neen ih­mi­sen tar­pees­ta se­lit­tää maa­il­maa ja sen il­mi­öi­tä il­man Ju­ma­laa. Ti­lal­le on tul­lut kaik­ki­voi­pa ih­mi­nen, jon­ka toi­min­nas­ta on tul­lut uh­ka sekä luo­ma­kun­nal­le et­tä ih­mi­sel­le it­sel­leen.

– Suo­mes­sa suu­rin osa kan­sas­ta ja­koi so­tien jäl­keen sa­mat yh­teis­kun­nal­li­set ja kris­til­li­set ar­vot. Nyt ai­ka on muut­tu­nut, ja eten­kin kris­til­li­set ar­vot ovat mu­re­ne­mas­sa, Nii­ni­kos­ki poh­tii.

Yk­si­lö­kes­kei­syys hei­jas­tuu sekä ajal­li­sen et­tä hen­gel­li­sen elä­män alu­eel­le.

– Vuo­si­kym­me­niä sit­ten us­ko­mi­sen asi­ois­ta pu­hut­tiin va­paas­ti, nyt se ei enää mo­nen mie­les­tä ole so­pi­vaa, li­sää Päk­ki­lä.

Ih­mi­nen ky­see­na­lais­taa, tar­vit­see­ko hän Ju­ma­laa vai voi­ko it­se ol­la päät­tä­mäs­sä oman elä­män­sä suun­nan. Nii­ni­kos­kel­le on nous­sut mo­nes­ti mie­leen te­o­lo­gi­o­pin­to­jen­sa ai­ka­na rak­kaak­si tul­lut Isä mei­dän -ru­kous:

– Olen­ko val­mis us­ko­maan sii­hen, mitä sii­nä ru­koil­laan? Olen­ko val­mis us­ko­maan, et­tä Ju­ma­lan tah­to saa ta­pah­tua myös omas­sa elä­mäs­sä­ni, ei vain maan pääl­lä ja tai­vaas­sa?

Raa­mat­tu opet­taa mo­nin pai­koin ih­mi­sen va­pau­des­ta, va­lin­nois­ta ja te­ois­ta. ”Me­kin olem­me Ju­ma­lan te­koa, luo­tu­ja Kris­tuk­sen Jee­suk­sen yh­tey­teen to­teut­ta­maan nii­tä hy­viä te­ko­ja, joi­ta te­ke­mään Ju­ma­la on mei­dät tar­koit­ta­nut.” (Ef. 2:10).

Seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Alek­si Päk­ki­lä muis­te­lee mo­nel­le kas­te­juh­lis­ta tut­tua psal­mia. Sii­nä tu­lee esil­le, kuin­ka Ju­ma­la on sää­tä­nyt jo­kai­sen ih­mi­sen elin­päi­vien mää­rän ja teh­nyt tä­män elä­mää var­ten mo­nia suun­ni­tel­mia (Ps. 139:16–18).

Päk­ki­lä poh­tii, et­tä Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen rin­nal­la myös ih­mi­sen omil­la va­lin­noil­la on jon­kin­lai­nen mer­ki­tys elä­män kul­kuun, vaik­ka ih­mi­nen ei voi­kaan it­se vai­kut­taa kaik­keen. Ju­ma­la voi sal­lia ih­mi­sen kul­kea mo­nia eri­lai­sia pol­ku­ja mat­kal­la koh­ti lo­pul­lis­ta pää­mää­rää, tai­vaan ko­tia. Psal­min kir­joit­ta­jan ta­voin Ju­ma­laan luot­ta­va ih­mi­nen saa elää tur­val­li­sin mie­lin elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta.

Kes­kus­te­lu­nai­heik­si nou­se­vat myös hy­vän te­ke­mi­sen mah­dol­li­suu­det syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen.

– Pe­ri­syn­nin vuok­si kai­kis­sa ih­mi­sis­sä on tai­pu­mus pa­haan ei­kä ku­kaan ih­mi­nen voi pe­las­tua omil­la te­oil­laan. Luo­mi­ses­sa Ju­ma­lal­ta saa­mi­aan lah­jo­jaan jo­kai­nen voi käyt­tää va­paas­ti ar­jen kut­su­muk­sis­sa, har­ras­tuk­sis­sa ja lä­him­mäis­ten pal­ve­le­mis­sa. Us­ko ja teot on kui­ten­kin syy­tä pi­tää eril­lään, Päk­ki­lä sa­noo.

– Hy­vät teot ei­vät ole us­kon mit­ta ei­kä pe­las­tu­mi­sen edel­ly­tys. Raa­mat­tu opet­taa ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään, sekä te­ke­mään ajal­li­sen työn niin hy­vin kuin te­ki­si sen Ju­ma­lal­le, li­sää Nii­ni­kos­ki.

Yk­si­lön kaik­ki­voi­pai­suus ei sovi us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­seen, ajat­te­le­vat kes­kus­te­li­jat.

– Tar­vit­sem­me toi­sen us­ko­vai­sen ih­mi­sen, joka an­taa syn­nit an­teek­si, ja py­häin yh­tey­den niin kuin us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa sa­no­taan.

Nii­ni­kos­ki käyt­tää tä­hän kynt­ti­lä­ver­taus­ta:

– Kynt­ti­län heik­ko­kin liek­ki nä­kyy, mut­ta jos se sam­muu, tar­vi­taan uu­si elä­vä liek­ki sy­tyt­tä­mään se. Liek­ki ei syty esi­mer­kik­si ru­koi­le­mal­la tai so­pi­mal­la suo­raan Ju­ma­lan kans­sa.

Nii­ni­kos­ki ja Päk­ki­lä ko­ke­vat, et­tä on ai­na tur­val­lis­ta pa­la­ta Raa­mat­tuun. Siel­tä he si­tee­raa­vat­kin mo­nia koh­tia kes­kus­te­lun ai­ka­na. Myös tu­le­van ke­sän Su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­se nou­see vah­vas­ti esil­le: ’Her­ra si­nuun minä tur­vaan.’ (Ps. 31:2).

Käy­te­tyt läh­teet: Rei­ni­kai­nen, Erk­ki 1983: Näin on kir­joi­tet­tu; Raa­mat­tu; Tie­teen ter­mi­pank­ki, https://tie­teen­ter­mi­pank­ki.fi/wiki/Fi­lo­so­fia:hu­ma­nism; www.lut­her.de