Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Työ­pai­kan työ­hy­vin­voin­tip­ro­jek­ti on saa­nut tyr­nä­vä­läi­sen San­na Ko­kon suh­tau­tu­maan nuk­ku­mi­seen ar­mol­li­sem­min: enää hän ei sin­nit­te­le lii­an vä­hil­lä unil­la.

Pro­jek­tis­sa ko­ros­te­taan muun mu­as­sa unen mer­ki­tys­tä.

– Mit­tauk­set osoit­ti­vat, et­tä pa­lau­tu­mi­nen oli mi­nul­la vä­häis­tä ja huo­noa, ker­too Kok­ko, joka te­kee kol­mi­vuo­ro­työ­tä sai­raan­hoi­ta­ja­na Ou­lun yli­o­pis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa.

Kok­ko to­te­aa il­ta- ja yö­vuo­ro­ja si­säl­tä­vän vuo­ro­työn so­pi­van hä­nel­le, sil­lä val­vo­mi­nen on hä­nel­le help­poa.

Vuo­det ovat muo­van­neet Ko­kos­ta il­ta­vir­kun.

– Kun lap­set oli­vat pie­niä, kär­sin unen­puut­tees­ta. Yk­si vau­va val­voi ai­na aa­mu­nel­jään as­ti. Yöl­lä val­vo­es­sa kat­se­lin ulos. Vas­tak­kai­sen ta­lon va­lais­tut ik­ku­nat sai­vat ky­se­le­mään, mik­si joku val­voo, vaik­ka sai­si nuk­kua. Myö­hem­min vau­van ryt­mi kään­tyi tun­ti tun­nil­ta nor­maa­lim­paan, muis­te­lee Kok­ko.

– Saa­tan nuk­kua aa­mul­la pit­kään­kin, en­kä ajat­te­le sen ole­van huk­kaan hei­tet­tyä ai­kaa.

Myös las­ten kas­va­mi­nen on va­paut­ta­nut per­heen vuo­ro­kau­si­ryt­miä.

Riit­tä­vä unen mää­rä on Ko­kol­le tär­ke­ää. Hän sa­noo nuk­ku­van­sa sil­loin, kun sii­hen on mah­dol­li­suus.

– Luo­ja jär­jes­ti asi­oi­ta, ja saan ny­ky­ään un­ta riit­tä­väs­ti. En­nen mi­nul­le oli tär­ke­ää pär­jä­tä vä­hil­lä unil­la. Ajat­te­lin, et­tä aa­mus­ta pi­tää aloit­taa ja ol­la te­ho­kas, hän muis­te­lee.

San­na Kok­ko ko­kee saa­neen­sa hy­vät unen­lah­jat.

– Kor­va­tulp­pien ja uni­mas­kin avul­la nu­kun, vaik­ka ty­tär soit­tai­si pi­a­noa vie­rei­ses­sä huo­nees­sa.

Vuo­ro­työ­läi­nen on usein pois­sa ko­toa sil­loin, kun lap­set ovat ko­to­na.

– Va­paa-ajal­la py­rin pri­o­ri­soi­maan mui­ta me­no­ja ja an­nan ai­kaa lap­sil­le. Tu­le­vai­suu­des­sa mi­nul­la on toi­vot­ta­vas­ti enem­män ai­kaa esi­mer­kik­si rau­ha­nyh­dis­tyk­sen työ­hön, toi­voo Kok­ko.

Työ­pai­kal­la hy­vin­voin­tip­ro­jek­ti on vie­lä kes­ken, mut­ta vai­ku­tuk­sia on jo näh­tä­vis­sä.

– Suh­tau­dun uneen ar­mol­li­sem­min en­kä sin­nit­te­le lii­an vä­hil­lä unil­la. Tun­tuu, et­tä pa­lau­tu­mi­nen on pa­ran­tu­nut mit­taus­ten jäl­keen. Seu­raa­va ta­voit­tee­ni on jät­tää kän­nyk­kä nuk­ku­mi­sen ajak­si toi­seen huo­nee­seen, tur­vau­tua he­rä­tys­kel­loon ja ren­tou­tua kir­jan avul­la, Kok­ko suun­nit­te­lee.