JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Ih­mi­nen on tär­ke­äm­pi kuin te­ke­mi­nen

Puhutaan maasta ja taivaasta
3.8.2017 6.00

Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut ih­mi­sen te­ke­mään työ­tä, Heli Kan­to­la to­te­aa.

Hän työs­ken­te­lee eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja­na ja tut­ki­ja­na Suo­men Syö­päyh­dis­tyk­ses­sä Syö­pään sai­ras­tu­nei­den ja lä­heis­ten tuki -hank­kees­sa sekä so­si­aa­li­työn yli­o­pis­ton­leh­to­ri­na Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa.

Hän on työs­sään nä­kö­a­la­pai­kal­la: työl­lä on ih­mi­sel­le ja ih­mi­sen hy­vin­voin­nil­le iso mer­ki­tys. Mo­net ha­lu­ai­si­vat teh­dä töi­tä, mut­ta ei­vät eri­lai­sis­ta syis­tä voi. Syy­nä voi ol­la esi­mer­kik­si on­net­to­muu­den ai­heut­ta­ma vam­mau­tu­mi­nen tai sai­ras­tu­mi­nen, työ­paik­ka­kiu­saa­mi­nen, eri­lai­set riip­pu­vuu­det tai ti­lan­ne, jos­sa on mah­do­ton vaih­taa ym­pä­ris­töä työ­tä saa­dak­seen.

Kan­to­la sai nä­kö­a­lo­ja työ­e­lä­män ja sai­rau­den ky­sy­myk­siin omas­ta väi­tös­kir­jas­taan.

– Mo­net sai­rau­den ta­kia työn­sä me­net­tä­neet ih­mi­set ko­ki­vat, et­tä ar­vo­maa­il­ma meni uu­sik­si.

Se näyt­täy­tyi myös myön­tei­se­nä asi­a­na, ja esi­mer­kik­si per­heel­le, tai­teel­le, har­ras­tuk­sil­le ja va­paa­eh­tois­töil­le saat­toi sil­loin jää­dä ai­em­paa enem­män ai­kaa.

Työl­lä on Kan­to­lan mu­kaan vah­vas­ti myös hoi­ta­va ja kun­tout­ta­va vai­ku­tus. Se an­taa elä­mään mer­ki­tyk­sel­li­syy­den tun­net­ta, ja työ­yh­tei­söl­lä on myös so­si­aa­li­nen mer­ki­tys. El­lei voi ol­la palk­ka­töis­sä, esi­mer­kik­si rau­ha­nyh­dis­tyk­sen va­paa­eh­tois­työt voi­vat tuo­da elä­mään mer­ki­tys­tä ja uu­sia ih­mis­suh­tei­ta.

Tut­ki­ja­na Kan­to­la ha­lu­aa tut­kia asi­oi­ta, joil­la on yh­teis­kun­nal­lis­ta mer­ki­tys­tä.

– Käy­tän­nön ym­mär­rys­tä ja maa­lais­jär­keä on kyl­lä pal­jon. Tut­ki­muk­sel­la ha­lu­an osoit­taa psyyk­ki­sen ja so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­nin mer­ki­tys­tä osa­na sai­ras­tu­neen kun­tou­tu­mis­ta, jot­ta sii­hen saa­daan enem­män re­surs­se­ja.

Kan­to­la sai lap­suu­den­ko­dis­taan työ­te­li­ään pe­rin­nön, mut­ta ”ei me­nes­tys­vaa­ti­mus­ta”. Per­he teki pit­kiä mar­ja­reis­su­ja, ja äi­ti ja isä an­toi­vat omal­la te­ke­mi­sel­lään hy­vän esi­mer­kin. Van­hem­mat te­ki­vät pal­jon töi­tä ja kan­nus­ti­vat lap­si­aan pie­nes­tä as­ti.

– Jo­kai­nen on saa­nut va­li­ta oman alan­sa ihan it­se.

Kan­to­la it­se vaih­toi lu­ki­oa­jan lää­kä­ri­haa­veet so­si­aa­li­työ­hön alan ko­ko­nais­val­tai­suu­den ja mo­ni­nä­kö­kul­mai­suu­den vuok­si – ja sik­si, et­tä sai seu­ra­ta so­si­aa­li­työ­tä opis­ke­le­via ka­ve­rei­taan lä­hel­tä. Ala veti puo­leen­sa.

Kan­to­la nä­kee us­ko­vai­sis­sa per­heis­sä pal­jon yrit­te­li­äi­syyt­tä ja roh­keut­ta läh­teä et­si­mään omia mah­dol­li­suuk­sia oman ko­ti­paik­ka­kun­nan ul­ko­puo­lel­ta.

Ih­mi­nen voi jou­tua elä­mäs­sään ko­vil­le, vaik­ka läh­tö­koh­dat oli­si­vat suo­tui­sat­kin.

– Sa­non usein opis­ke­li­joil­le, et­tä ei ole it­ses­tään sel­vää, is­tuu­ko pöy­däs­sä asi­ak­kaa­na vai työn­te­ki­jä­nä. Ke­nen ta­han­sa elä­mäs­sä voi ta­pah­tua asi­oi­ta, joi­den vuok­si jou­tuu ha­ke­maan apua.

– Ja ko­vis­ta­kin läh­tö­koh­dis­ta voi pon­nis­taa vaik­ka mi­hin töi­hin.

Kan­to­la ker­too poh­ti­neen­sa, mi­ten pe­rus­kou­lu voi­si vah­vis­taa las­ten oma­nar­von­tun­net­ta ja us­koa omiin mah­dol­li­suuk­siin. Myös omas­sa työs­sään hän ha­lu­aa vah­vis­taa vai­keis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­vien ih­mis­ten voi­ma­va­ro­ja ja it­se­luot­ta­mus­ta.

Kan­to­la ko­kee, et­tä Ju­ma­la on käyt­tä­nyt hän­tä eri­lai­siin teh­tä­viin.

– Olen ol­lut ih­meis­sä­ni, mi­ten pal­jon eri­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia olen saa­nut. En oli­si voi­nut ku­vi­tel­la tätä tut­ki­ja­jut­tua it­sel­le­ni. Se on ol­lut yl­lät­tä­vää, mut­ta kui­ten­kin pala mi­nua.

Heli Kan­to­la ha­lu­aa kan­nus­taa ih­mi­siä yrit­tä­mään par­haan­sa.

– Mut­ta kaik­keen ei voi vai­kut­taa. Ei ole vää­rin me­nes­tyä ja ha­lu­ta me­nes­tyä. Mut­ta vie­ras­tan sitä, jos ih­mi­set las­ke­vat omik­si an­si­oik­seen sen, et­tä me­nes­tyy. Se on to­del­la­kin Ju­ma­lan lah­jaa.

Kan­to­la ky­se­lee, on­ko ih­mi­sel­le tär­ke­äm­pää se, et­tä on pal­jon ma­te­ri­aa­lis­ta hy­vää vai se, et­tä ol­laan lä­heis­ten kans­sa ja voi­daan hy­vin? Hän kan­nus­taa te­ke­mään omis­ta kuu­lu­mi­sis­ta vä­li­ti­lin­pää­tök­siä. On­ko vauh­ti työs­sä eh­kä kas­va­nut niin ko­vak­si, et­tä hin­ta­na sii­tä on oma ja lä­heis­ten vä­he­ne­vä hy­vin­voin­ti?

– Jos­kus pa­ras­ta, mitä voi teh­dä, on hank­kiu­tua eroon lii­an kuor­mit­ta­vas­ta työ­pai­kas­ta. Omas­sa työ­put­kes­sa voi myös so­keu­tua niin, et­tei enää näe, mikä on tär­ke­ää.

Kan­to­lan mie­les­tä Suo­mes­sa ky­sy­tään yhä lii­an usein ”mitä sää teet työk­se­si”. Tär­ke­äm­pää hä­nes­tä on se, kuka ja mil­lai­nen ih­mi­nen on. Hän muis­tut­taa, et­tä usein ei myös­kään näy pääl­le päin, mik­si joku ei voi teh­dä töi­tä.

– Ei se ole niin tär­ke­ää, mitä te­kee, vaan mi­ten te­kee ja se, et­tä on it­se tyy­ty­väi­nen. Sai­ra­se­läk­keel­lä teh­tä­vä va­paa­eh­tois­työ voi ol­la yh­tä tär­ke­ää kuin jo­kin niin sa­no­tus­ti mer­kit­tä­vä ase­ma yh­teis­kun­nas­sa.

Teks­ti: Vil­ja Paa­vo­la

Kuva: Ee­ro Tii­ro­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.8.2017