Jumala on tarkoittanut ihmisen tekemään työtä, Heli Kantola toteaa.
Hän työskentelee erityisasiantuntijana ja tutkijana Suomen Syöpäyhdistyksessä Syöpään sairastuneiden ja läheisten tuki -hankkeessa sekä sosiaalityön yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa.
Hän on työssään näköalapaikalla: työllä on ihmiselle ja ihmisen hyvinvoinnille iso merkitys. Monet haluaisivat tehdä töitä, mutta eivät erilaisista syistä voi. Syynä voi olla esimerkiksi onnettomuuden aiheuttama vammautuminen tai sairastuminen, työpaikkakiusaaminen, erilaiset riippuvuudet tai tilanne, jossa on mahdoton vaihtaa ympäristöä työtä saadakseen.
Kantola sai näköaloja työelämän ja sairauden kysymyksiin omasta väitöskirjastaan.
– Monet sairauden takia työnsä menettäneet ihmiset kokivat, että arvomaailma meni uusiksi.
Se näyttäytyi myös myönteisenä asiana, ja esimerkiksi perheelle, taiteelle, harrastuksille ja vapaaehtoistöille saattoi silloin jäädä aiempaa enemmän aikaa.
Työllä on Kantolan mukaan vahvasti myös hoitava ja kuntouttava vaikutus. Se antaa elämään merkityksellisyyden tunnetta, ja työyhteisöllä on myös sosiaalinen merkitys. Ellei voi olla palkkatöissä, esimerkiksi rauhanyhdistyksen vapaaehtoistyöt voivat tuoda elämään merkitystä ja uusia ihmissuhteita.
Tutkijana Kantola haluaa tutkia asioita, joilla on yhteiskunnallista merkitystä.
– Käytännön ymmärrystä ja maalaisjärkeä on kyllä paljon. Tutkimuksella haluan osoittaa psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkitystä osana sairastuneen kuntoutumista, jotta siihen saadaan enemmän resursseja.
Kantola sai lapsuudenkodistaan työteliään perinnön, mutta ”ei menestysvaatimusta”. Perhe teki pitkiä marjareissuja, ja äiti ja isä antoivat omalla tekemisellään hyvän esimerkin. Vanhemmat tekivät paljon töitä ja kannustivat lapsiaan pienestä asti.
– Jokainen on saanut valita oman alansa ihan itse.
Kantola itse vaihtoi lukioajan lääkärihaaveet sosiaalityöhön alan kokonaisvaltaisuuden ja moninäkökulmaisuuden vuoksi – ja siksi, että sai seurata sosiaalityötä opiskelevia kavereitaan läheltä. Ala veti puoleensa.
Kantola näkee uskovaisissa perheissä paljon yritteliäisyyttä ja rohkeutta lähteä etsimään omia mahdollisuuksia oman kotipaikkakunnan ulkopuolelta.
Ihminen voi joutua elämässään koville, vaikka lähtökohdat olisivat suotuisatkin.
– Sanon usein opiskelijoille, että ei ole itsestään selvää, istuuko pöydässä asiakkaana vai työntekijänä. Kenen tahansa elämässä voi tapahtua asioita, joiden vuoksi joutuu hakemaan apua.
– Ja kovistakin lähtökohdista voi ponnistaa vaikka mihin töihin.
Kantola kertoo pohtineensa, miten peruskoulu voisi vahvistaa lasten omanarvontunnetta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Myös omassa työssään hän haluaa vahvistaa vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten voimavaroja ja itseluottamusta.
Kantola kokee, että Jumala on käyttänyt häntä erilaisiin tehtäviin.
– Olen ollut ihmeissäni, miten paljon erilaisia mahdollisuuksia olen saanut. En olisi voinut kuvitella tätä tutkijajuttua itselleni. Se on ollut yllättävää, mutta kuitenkin pala minua.
Heli Kantola haluaa kannustaa ihmisiä yrittämään parhaansa.
– Mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa. Ei ole väärin menestyä ja haluta menestyä. Mutta vierastan sitä, jos ihmiset laskevat omiksi ansioikseen sen, että menestyy. Se on todellakin Jumalan lahjaa.
Kantola kyselee, onko ihmiselle tärkeämpää se, että on paljon materiaalista hyvää vai se, että ollaan läheisten kanssa ja voidaan hyvin? Hän kannustaa tekemään omista kuulumisista välitilinpäätöksiä. Onko vauhti työssä ehkä kasvanut niin kovaksi, että hintana siitä on oma ja läheisten vähenevä hyvinvointi?
– Joskus parasta, mitä voi tehdä, on hankkiutua eroon liian kuormittavasta työpaikasta. Omassa työputkessa voi myös sokeutua niin, ettei enää näe, mikä on tärkeää.
Kantolan mielestä Suomessa kysytään yhä liian usein ”mitä sää teet työksesi”. Tärkeämpää hänestä on se, kuka ja millainen ihminen on. Hän muistuttaa, että usein ei myöskään näy päälle päin, miksi joku ei voi tehdä töitä.
– Ei se ole niin tärkeää, mitä tekee, vaan miten tekee ja se, että on itse tyytyväinen. Sairaseläkkeellä tehtävä vapaaehtoistyö voi olla yhtä tärkeää kuin jokin niin sanotusti merkittävä asema yhteiskunnassa.
Teksti: Vilja Paavola
Kuva: Eero Tiirola
Julkaistu Päivämiehessä 2.8.2017
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys