Hel­mi Yr­jä­nä

Met­säs­sä liik­ku­mi­sen li­säk­si Jou­ni Tis­sa­ri pe­laa las­ten­sa kans­sa säh­lyä pari ker­taa vii­kos­sa. Myös reis­sut, ku­ten su­vi­seu­ra­mat­kat ovat mu­ka­vaa yh­teis­tä ai­kaa.

Jou­ni Tis­sa­ri on Pie­la­ve­del­lä asu­va 11 lap­sen isä ja kuu­den las­ten­lap­sen vaa­ri. Hän tuli isäk­si 28 vuot­ta sit­ten.

– Sii­tä on niin kau­an, et­tei oi­kein muis­ta. Sitä oli it­se­kin niin hir­ve­än nuo­ri sil­loin. Kun van­hin syn­tyi, läh­din sen jäl­keen ar­mei­jaan ja en­sim­mäi­nen vuo­si meni sii­nä. Sit­ten olin lei­po­mol­la töis­sä mel­kein aa­mus­ta il­taan ja vie­lä keik­ka­töis­sä myö­hem­min, kun nuo­rem­pia syn­tyi.

Tis­sa­ri ker­too en­sim­mäis­ten kah­dek­san tai yh­dek­sän lap­sen syn­ty­mien ai­koi­hin elä­män ol­leen työn­täy­teis­tä. Koko ajan oli pie­niä lap­sia, jois­ta piti huo­leh­tia, ja kun uu­si vau­va syn­tyi, jäi yh­des­sä­o­lo van­hem­pien las­ten kans­sa vä­hem­mäl­le. Täl­lä het­kel­lä ko­to­na asuu kol­me nuo­rin­ta las­ta.

– Nyt on eri­lais­ta, kun kaik­ki lap­set on vä­hän isom­pia, niin pys­tyy ole­maan näi­den ko­to­na ole­vien las­ten kans­sa enem­män. Kun esi­mer­kik­si Vi­o­lal­ta ky­syy, läh­de­tään­kö met­sään vaik­ka mar­jaan, niin Vi­o­la läh­tee ai­na.

Nuo­rim­man lap­sen kans­sa yh­tei­nen jut­tu on il­ta­ru­kous­nop­pa, jota hei­te­tään joka il­ta en­nen nuk­ku­maan me­noa ja lu­e­taan no­pan ker­to­ma ru­kous.

Kun on enem­män ol­lut isä­nä kuin ei-isä­nä, isä­nä ole­mis­ta on han­ka­la ku­vail­la.

– Se on ihan nor­maa­lia. Tie­ten­kin isä­nä ole­mi­ses­sa on hy­viä päi­viä ja huo­no­ja päi­viä. Lap­set on niin eri­lai­sia, ja kun lap­set kas­vaa ja käy läpi mur­ro­si­än, niin joil­la­kin se mur­ro­si­kä on hel­pom­pi ja joil­la­kin vai­ke­am­pi. Jon­kun lap­sen kans­sa on lä­hei­sem­mät vä­lit kuin toi­sen. Tä­mä­kin vaih­te­lee elä­män­ti­lan­tei­den mu­kaan.

– Kos­ka lap­set on niin eri­lai­sia, on jos­kus vai­ke­aa suh­tau­tua ta­sa­puo­li­ses­ti ja ol­la ta­sa­puo­li­nen isä kai­kil­le. Ei­kä sitä var­maan kos­kaan ole­kaan täy­sin ta­sa­puo­li­nen, kun vä­lil­lä on enem­män jon­kun toi­sen kans­sa ja vä­lil­lä taas toi­sen, Tis­sa­ri poh­tii.

Isyy­des­sä on mon­ta hy­vää asi­aa, mut­ta yk­si on ylit­se mui­den.

– Isyy­des­sä pa­ras­ta on lap­set. Ei­hän sitä muu­ten oli­si­kaan isä, jos ei oli­si lap­sia.

Isyys muut­tuu ajan myö­tä. Tis­sa­ri ku­vai­lee peh­men­ty­vän­sä koko ajan, ja van­hem­mak­si tul­les­saan hän ei jak­sa pie­nis­tä asi­ois­ta va­lit­taa.

Lue tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä Jou­ni Tis­sa­rin ko­ke­muk­sia iso­van­hem­muu­des­ta.