Kat­ri Iso­pah­ka­la

Tor­ni­o­lai­nen Mar­ja-Lee­na Hen­ti­lä tie­tää, mi­ten liik­ku­mi­ses­ta voi tul­la vä­hi­tel­len kes­kei­nen, jopa mui­ta elä­män­va­lin­to­ja oh­jaa­va asia. Per­hee­näi­ti ko­kee käy­neen­sä us­kon kans­sa haak­si­ri­kon par­taal­la.

Kaik­ki läh­ti ha­lus­ta pa­ran­taa kun­toa.

– Sään­nöl­li­sen ja ta­voit­teel­li­sen lii­kun­nan har­ras­ta­mi­sen aloi­tin kol­mi­kymp­pi­se­nä. Kun­to­sa­li­har­joit­te­lu oli mu­kaan­sa­tem­paa­vaa. Kun ase­te­tut ta­voit­teet al­koi­vat täyt­ty­mään, kun­to­sa­li­käyn­nit sekä ryh­mä­lii­kun­ta­tun­nit tu­li­vat tär­ke­äk­si osak­si elä­mää.

Kun­to­sa­li­lii­kun­ta on Hen­ti­län ko­ke­muk­sen mu­kaan hy­vin ta­voit­teel­lis­ta ja omaa ke­hoa ihan­noi­vaa.

– Aja­tus­maa­il­ma muok­kau­tuu hel­pos­ti sa­lil­la val­lit­se­van il­ma­pii­rin mu­kaan. Ih­mis­ke­ho on kuin tuo­te, jota voi­daan muo­ka­ta oman ha­lun mu­kaan.

Jos­sain vai­hees­sa Hen­ti­lä huo­ma­si ajat­te­le­van­sa, et­tä mo­net us­ko­vai­set ovat tur­han vä­lin­pi­tä­mät­tö­miä oman ul­ko­nä­kön­sä suh­teen.

– Ajat­te­lin, et­tä tuol­lai­nen en ai­na­kaan ha­lua ol­la. Tah­don py­syä ”kuo­sis­sa”. Olin pu­dot­ta­nut pai­no­a­ni ta­voit­tee­seen, ruo­ka­va­lio oli ai­ka tark­ka.

Ris­teys­koh­ta tuli Mar­ja-Lii­sa Hen­ti­län eteen, kun mie­lui­nen ryh­mä­lii­kun­ta­tun­ti oli­si ol­lut sun­nun­tai­seu­ro­jen toi­sen pu­heen ai­kaan.

– Poh­din il­moit­tau­tu­mis­ta. Tein kui­ten­kin pää­tök­sen, et­tä seu­rat me­ne­vät lii­kun­nan edel­le.

Pää­tös on va­paut­ta­nut Hen­ti­lää ja ter­veh­dyt­tä­nyt hä­nen suh­det­taan niin liik­ku­mi­seen kuin omaan ke­hoon­kin. Hän ko­kee Ju­ma­lan an­ta­neen voi­maa us­koa ja luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­lal­la on vara siu­na­ta ter­veyt­tä, vaik­ka lii­kun­ta­har­ras­tus jäi­si­kin sun­nun­tai­sin vä­hem­mäl­le.

– Ke­ho­aan on hyvä hoi­taa, pi­tää huo­li it­ses­tään, mut­ta se ei saa ol­la epä­ju­ma­la. Kul­jen sis­ko­ni kans­sa edel­leen kun­to­sa­lil­la, mut­ta se ei ole yk­kö­sa­sia elä­mäs­sä­ni, lä­hes kaik­ki muu me­nee ur­hei­lun edel­le.

Juok­su­len­kit lä­hi­met­säs­sä ovat tuo­neet Mar­ja-Lee­na Hen­ti­län elä­mään iloa ku­lu­nee­na ke­sä­nä. Vä­lil­lä seu­ra­na on ol­lut Ke­sä­seu­ra­ra­dio tai joku omis­ta lap­sis­ta.

– Täl­lai­nen lii­kun­ta an­taa iloa, sekä jät­tää hy­vän mie­len. Yö­u­ni­kin on pa­ran­tu­nut lii­kun­nan myö­tä. Kun­to on ko­hen­tu­nut sekä eri­lai­set vai­vat jopa hä­vin­neet. Kun­to­po­lul­le jää­vät mo­nes­ti myös ar­jen huo­let.