Tai­na Ko­so­la

Kun vau­van syn­ty­mä ajoit­tuu hy­vin lä­hel­le jou­lua, ele­tään per­hees­sä ta­val­lis­ta jän­nit­tä­väm­piä ai­ko­ja. On val­mis­tau­dut­ta­va sii­hen, et­tä äi­ti mah­dol­li­ses­ti viet­tää jou­lun­py­hät sai­raa­las­sa.

Ala­kär­pän Han­nan ja hä­nen mie­hen­sä Mi­kon per­hees­sä on 13 las­ta, jois­ta kak­si on syn­ty­nyt jou­lun ai­kaan. Ala­kärp­pä on ko­ke­nut tär­ke­äk­si nii­nä­kin jou­lui­na pi­tää kiin­ni pe­rin­teis­tä, ja jou­lua on val­mis­tel­tu yh­des­sä las­ten ja puo­li­son kans­sa.

– Lap­sil­le jou­lu­val­mis­te­lut ovat niin tär­kei­tä, et­tä ne on yh­des­sä teh­ty, vaik­ka olen­kin ol­lut vii­mei­sil­lä­ni ras­kaa­na, per­hee­näi­ti ker­too ja to­te­aa, et­tä omat aja­tuk­set ovat kui­ten­kin ol­leet vah­vas­ti kiin­ni vau­van odo­tuk­ses­sa ja tu­le­vas­sa syn­ty­mäs­sä.

– Mi­nua on mie­ti­tyt­tä­nyt, saan­ko ol­la jou­lun ko­to­na vai jou­dun­ko ole­maan sai­raa­las­sa. Jou­lu­juh­lat ja muut jou­lun ajan ta­pah­tu­mat ovat noi­na jou­lui­na jää­neet vä­hiin, ja sik­si jou­lun odo­tuk­seen ja tun­nel­maan on ol­lut vai­ke­am­pi vi­rit­täy­tyä.

Ala­kär­pän mo­lem­mat jou­lu­po­jat, Jal­ma­ri ja Ei­na­ri ovat syn­ty­neet jou­lun ja uu­den­vuo­den vä­lis­sä, niin sa­not­tui­na vä­li­päi­vi­nä. Jou­lu­vau­vat ovat jo kas­va­neet reip­paik­si kou­lu­lai­sik­si. Jal­ma­ri on kol­man­nel­la luo­kal­la, ja Ei­na­ri käy en­sim­mäis­tä kou­lu­vuot­ta Kii­min­gis­sä, Hut­tu­ky­län kou­lus­sa. Po­jat ker­to­vat, et­tä jou­lu­na on mu­ka­va viet­tää synt­tä­rei­tä, kun voi leik­kiä pi­me­ä­pii­los­ta.

– Kun saa vau­van jou­lu­na, jou­lu­e­van­ke­liu­mi kos­ket­taa eri­tyi­ses­ti. Ma­ri­an osa tu­lee niin lä­hel­le, Han­na Ala­kärp­pä on ko­ke­nut.

– Sai­raa­las­sa ol­les­sa jou­lun kyl­lä­kin mel­kein unoh­taa. Jou­lu­kuu­si osas­ton au­las­sa muis­tut­taa asi­as­ta, muu­ten on ai­van ta­val­li­sia sai­raa­la­päi­viä. Kun olen pääs­syt sai­raa­las­ta ko­tiin, olen tul­lut kuin vie­raa­na uu­del­leen jou­lun viet­toon. Mie­li on va­pau­tu­nut, kun syn­ny­tys on ta­ka­na ja kaik­ki hy­vin.

Ko­to­na vau­van kans­sa is­tu­es­saan Ala­kärp­pä on poh­ti­nut, mi­ten elä­mäs­sä ti­lan­teet vaih­te­le­vat. Toi­si­naan jou­lu tun­tuu iha­nal­ta pi­me­än ajan pe­las­ta­jal­ta, jos­kus taas työ­lääl­tä ja miel­tä pai­na­val­ta asi­al­ta, jol­loin mie­ti­tyt­tää, mi­ten jou­lus­ta sel­vi­tään.

– Ai­na on loh­tua tuo­nut aja­tus pie­nes­tä Jee­sus-lap­ses­ta, maa­il­man Va­pah­ta­jas­ta, joka syn­tyi myös mi­nua var­ten.

– Lap­sen syn­ty­mä jou­lun kes­kel­le on tuo­nut iloa ja on­nea mei­dän per­hee­seem­me. Sil­loin olen miet­ti­nyt, et­tä moni viet­tää jou­lua sai­raa­las­sa ihan toi­sen­lais­ten asi­oi­den kans­sa. Sai­raa­la­jou­luun voi liit­tyä ki­pua, yk­si­näi­syyt­tä ja koti-ikä­vää, Ala­kärp­pä miet­tii ja muis­te­lee kau­nis­ta jou­lu­lau­lua, jos­sa ku­va­taan Jee­suk­sen syn­ty­mää: ”Läh­det­hän kans­sa­ni kat­so­maan, kul­je­taan kä­des­sä käsi. Nä­et­kö, tai­vaal­la täh­ti kir­kas, niin kir­kas lois­taa, en­kel­ten sa­no­maa kir­kas­taa: tai­vaas­ta lap­si tää tul­lut on, si­nun­kin ys­tä­vä, aut­ta­ja ai­na hän ha­lu­aa ol­la.” Tule jo, men­nään tal­liin…”

Lue tä­nään il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä, mitä Ala­kär­pän per­heen jou­luun kuu­luu.