– Nyt ei tar­vit­se hoi­taa kuin it­sen­sä ja pyy­det­tä­es­sä las­ten­lap­sia. Koi­ra ja kis­sa ovat seu­ra­na ja nii­den hoi­ta­mis­ta ei voi vai­vak­si sa­noa.

Näin sa­noo Tyy­ne Ren­to­la, joka asut­taa tois­ta pää­tä pa­ri­ta­loa Men­ki­jär­ven Pors­pa­kas­sa Ala­jär­vel­lä.

Toi­ses­sa pääs­sä asuu poi­ka per­hei­neen. Tyy­nen elä­mä on ny­kyi­sin huo­mat­ta­van sees­teis­tä ver­rat­tu­na nii­hin vuo­siin, kun oli iso per­he ym­pä­ril­lä ja na­ve­tas­sa leh­miä hoi­det­ta­va­na.

Tyy­ne Ho­ta­kai­nen ja Jor­ma Ren­to­la avi­oi­tui­vat vuon­na 1971. He muut­ti­vat asu­maan Jor­man ko­ti­ta­loon Pors­pa­kal­le. Per­hee­seen syn­tyi 14 las­ta. Heis­tä kuu­si asuu ny­kyi­sin Ala­jär­vel­lä ja kah­dek­san on löy­tä­nyt työ- ja asuin­pai­kan muu­al­ta.

Tyy­nen ja las­ten elä­mää koh­ta­si suru vuon­na 2009, kun Jor­ma, isä ja puo­li­so, kuo­li.

– Lap­set aut­toi­vat tuol­loin kai­kis­sa asi­ois­sa, ja he aut­ta­vat mi­nua edel­leen, ker­too Tyy­ne.

– On sy­dän­tä läm­mit­tä­vää, kun lap­set ja lä­hei­set soit­te­le­vat ja ky­se­le­vät, mi­ten­kä olet jak­sa­nut. Vaik­ka ei mi­nul­la ole mi­tään vai­keuk­sia jak­sa­mi­ses­sa, niin on se sil­ti mu­ka­vaa, kun ky­sel­lään ja mu­reh­di­taan!

Tyy­ne miet­tii, et­tä pal­jon on Tai­vaan Isää ru­koil­tu ja hän on kuul­lut ru­kouk­set elä­män eri vai­heis­sa.

– Olen ai­na ty­kän­nyt lap­sis­ta ja vau­vois­ta, sa­noo Tyy­ne.

– Minä oli­sin ha­lun­nut opis­kel­la las­ten­hoi­ta­jak­si syn­ny­ty­so­sas­tol­le, mut­ta elä­mä ei men­nyt niin.

Tyy­ne ker­too, et­tä kun ky­läl­le on syn­ty­nyt vau­vo­ja, hä­nen on pi­tä­nyt heti pääs­tä nii­tä kat­so­maan.

Ko­ti­ky­läl­lä oli Su­vi­seu­rat vuon­na 1996.

– Se oli iha­na asia.

Lä­hi­seu­rois­ta oli käy­tän­nöl­lis­tä­kin etua suur­per­heen äi­dil­le.

– Ei tar­vin­nut pa­ka­ta su­vi­seu­ra­reis­sul­le, muis­te­lee Tyy­ne.

Tyy­ne Ren­to­la sa­noo viih­ty­vän­sä hy­vin nel­jän sa­vun muo­dos­ta­mas­sa ky­läs­sä. Hän ei ole kir­kon­ky­läl­le muut­ta­mas­sa.

– Voi­han sitä myö­hem­min har­ki­ta.

En­nen elä­köi­ty­mis­tään Tyy­ne toi­mi kun­nal­li­se­na per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­na. Nyt hä­nel­lä on mah­dol­li­suus au­tel­la lap­si­aan las­ten­hoi­dos­sa. Mum­mua tar­vi­taan.

Ai­ka ajoin au­ton nok­ka kään­tyy koh­ti las­ten ko­te­ja. Kau­im­mais­ten luo on noin 200 ki­lo­met­riä.

– Tun­tuu it­ses­tä­kin hie­nol­ta, kun pys­tyy vie­lä jo­ten­kin ole­maan avuk­si, Tyy­ne iloit­see.

Mau­ri Pen­nin­kan­gas

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.12.2018